Oppimistuloksia

Hiukan jo alkaa pöly laskeutua. Hengästyttävän intensiivinen ykkösperiodi on takana, flipattu markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssi on pidetty ensimmäistä kertaa ja on reflektoinnin paikka. Tai ainakin välireflektoinnin, sillä sittenhän oppimisesta vasta voi jotain sanoa, kun opiskelijat palauttavat päättöesseensä ja samalla puntaroivat omaa oppimistaan. Myöhemmin saan (nimettöminä, tietysti) nähtäväksi myös kasvatustieteilijöitten flippariryhmille tekemän kyselyn tulokset.

Nyt annan äänen opiskelijoilleni, sillä pyysin heitä viimeisessä luokkatapaamisessa kertomaan ainakin kaksi oppimaansa asiaa. Kuten tiedätte, olen jossain määrin kipuillut miettiessäni, opitaanko kurssillani mitään (ks. edellinen postaukseni). Palaute on paljon parempaa kuin uskalsin odottaa.

Ei taida kaksi asiaa oikein riittää :D Olen oppinut paljon viestinnästä ylipäätään. Koen kurssin olevan niin laaja-alainen, ettei kahta asiaa voi nostaa muiden yli. Koen oppineeni kurssilla kuitenkin enemmän kuin muilta koko syyskuun kursseilta yhteensä.

Viestintä on paljon monimuotoisempi asia kuin esim. yrityksen tv-mainonta ja sosiaalisen median käyttäminen markkinoinnissa. Viestintä vaikuttaa myös organisaatioiden sisällä ja siihen kuuluu paljon asioita, kuten tunteita, hyvää työilmapiiriä jne. Tiivistäen: viestintä on todella laaja käsite.

Olen oppinut kurssilla hyvän viestinnän merkityksestä yritykselle. Viestintä on moninaista, esimerkiksi yrityksen sisäistä ja ulkoista ja hyvä viestintästrategia auttaa yritystä sitouttamaan työntekijöitä sekä parantamaan yrityksen mainetta sen sidosryhmien silmissä.

Median eri työkaluista ja kuinka asiat voivat vääristyä median käsissä. Suosituimmat uutiset ovat ne shokeeraavimmat, eivätkä ne todenmukaisimmat! Mitä enemmän siirrytään pois perinteisestä mediasta, sen enemmän tarvitaan kriittistä uutistenlukutaitoa. Internetissä kaikki tieto on samanarvoista, on yhtä helppo löytää juorulehden kuin Helsingin Sanomien uutiset.

Olen oppinut somen tuomista mahdollisuuksista viestinnässä, ajattelemaan viestintää laaja-alaisemmin, ottamaan huomioon muiden sidosryhmien kannat ja ajattelemaan viestintää ammatillisena vaihtoehtona.

Paljon tuli mainintoja erityisesti kriisiviestinnästä, mikä nousikin kurssilla ehkä suunniteltua suurempaan rooliin. Se ei liene haitaksi, jos ajattelee, millaisten mainekriisien keskelle mikä tahansa organisaatio voi joutua tänä päivänä.

Opin kriisiviestinnästä paljon, miten siihen voi varautua, sen teoriat.

Olen oppinut paljon kriisiviestinnästä ja kriisin syntymisestä, hallinnasta ja sen laantumisesta. On hyvä tietää, että kriisit ovat väistämättömiä liike-elämässä, niistä täytyy vain oppia ja hyväksyä niiden vaikutukset liiketoiminnalle. Kriiseihin voidaan kuitenkin valmistautua. Myös kriisin hallinta ja siitä toipuminen, tai näiden keinot on anti, jota kurssilta sain reppuuni.

Muita mieltä lämmittäviä oivalluksia olivat esimerkiksi nämä:

Viestintä kuuluu kaikille, ei vain yrityksen viestintäpäällikölle.

Viestinnässä tärkeintä on johdonmukaisuus ja että viestitään ainakin jotakin, hiljaisuus ei ole yleensä hyväksi.

Olen oppinut sisäisen viestinnän tärkeydestä organisaatiolle ja kuinka paljon se vaikuttaa organisaation julkikuvaan.

Viestinnän monikanavaisuus ja käyttö yritysmaailmassa on auennut minulle tämän kurssin myötä huomattavasti.

Tutkivaan oppimiseen ja kurssin teemoihin erinomaisesti soveltuva case tipahti eteen sopivasti syyskesällä: Särkänniemen delfinaarion lopettaminen ja delfiinien siirto Kreikkaan. Aloitimme kokoamalla juttupankkia aiheesta ja jatkoimme kirjaamalla oletuksiamme tapahtuneesta. Seuraavaksi opiskelimme kriisi- ja maineaiheisia tutkimusartikkeleita. Ryhmät syvensivät tietämystään eri näkökulmista. Niitä olivat sisäinen viestintä, mediasuhteet, keskusteluteemojen hallinta, kriisiviestintä, viestinnän ammattietiikka ja asiakasviestintä. Muutama ryhmätyö oli suorastaan huikean hyvä: yhdessä pohdittu, kriittinen, luovasti ajateltu ja pisteenä iin päälle esitys oli loistavasti havainnollistettu.

Delfiini-casen hyödyllisyys näkyi monessa vastauksessa, esimerkiksi näin – tosin tuon viimeisen voi tulkita niinkin, että tapausta taidettiin koluta kyllästymiseen asti:

Olen oppinut (Särkänniemi-case erityisesti), että asioita kannattaa tutkia ja ottaa niistä selvää eikä uskoa pelkästään keltaisten lehtien uutisointiin > kriittisyyttä viestintää kohtaan.

Ennen kaikkea kurssin suurin anti oli mielestäni se, että se sai ajattelemaan viestinnän merkitystä ja sen puutetta. Hyvän case-esimerkin kautta pääsimme todella sisälle siihen, että jostain pienestäkin jutusta voi tulla iso, kun viestintää ei olla huomioitu. Ennakointi ja nopea reagointi – nämä keskeisimmät asiat jäivät mieleen.

Luennoilla ollut tosi mukava ja rento ilmapiiri, siitä plussaa. Se on myös tuonut paljon erilaisia näkökulmia yleiseen keskusteluun, joka on edistänyt asioiden sisäistämistä.

Delfiini-casesta monipuolisesti ja läpikotaisin kaiken.

Yhtenä MYVI-kurssin tavoitteena on ollut tiedonhaun ja tutkimuksellisen kirjoittamisen opettaminen, sillä monelle kurssin essee on ensimmäinen laajempi yliopistokirjoitelma. Oli kiva havaita, että tässäkin on menty eteenpäin:

Opin käyttämään Finnaa! :D

Olen oppinut etsimään tutkimusartikkeleita (ja toivottavasti vielä opin hyödyntämään niitä).

Oma kirjoitustaito on parantunut, kun on saanut/joutunut kirjoittelemaan erilaisia tekstejä. Tykkäsin kurssilla siitä, että joutui kotona just kirjoittamaan juttuja, koska ainakin itse opin sillä tavalla hyvin (vaikka onkin kovin stressaavaa).

Olen matkan varrella miettinyt, miten flippaus käsitteenä avautuu opiskelijoille – ja minkä verran sen pitää avautua. Ensimmäinen kommentti on ennakkotehtävistä ja erittäin ilahduttava. Aivan kaikille ei tainnut olla selvää, mistä on kysymys.

Koen jo nyt ennakkotehtävän hyödylliseksi ja mielekkääksi. Jo ennen ensimmäistä luentoa käsitykseni markkinointi- ja yhteisöviestinnästä on lähtenyt rakentumaan sekä teoreettisen aineiston että oman pohdinnan kautta.

Kurssi erosi aikaisemmista kursseista etätehtävien ja verkkomateriaalin määrällä. Mielestäni kontaktitunneilta sai enemmän irti, kun asioihin oltiin tutustuttu ennen tapaamista.

Kurssilla sopivasti palautettavia tehtäviä > työt jakautuivat hyvin pitkin kurssia eikä kaikki pelkästään lopussa.

Flippaus jäi vielä hieman hämäräksi käsitteeksi.

Aina on totta kai myös parantamisen varaa ja nyt erityisesti, koska tämä oli ensimmäinen flipattu kurssini. Opiskelijat antoivat hyviä vinkkejä kurssin kehittämiseksi ja lisää tulee varmasti vielä esseitten yhteydessä ja tutkimuskyselyssä. Kokoan nämä vinkit ja omat kehittämisehdotukseni yhteen, kunhan kaikki palautteet ovat koossa.

Tällä erää tunnelmat ovat myönteiset ja hyvällä mielellä voi lähteä pienelle syyslomalle. Sitä ennen kuitenkin käymme Saarelaisen Markun kanssa läpi syksyn flippauskokemukset ja ensi viikolla kerron niistä laitoksen muille opettajille Tutkivan oppimisen ryhmässämme.

Haku yliopistomme seuraavaan flippariryhmään päättyy 14.11. ja pari työkaveria on jo siitä kiinnostuneena kysellyt.

Täällä on sotku!

Infotilaisuus Joensuussa.

Tuo mummoni muinoin puhelimessa tokaisema hätäinen lausahdus on jostain kumman syystä pyörinyt mielessä menneellä viikolla. Taidamme elää oppimisprosessin sitä vaihetta, kun melkoinen sotku vallitsee sekä opiskelijoitten että opettajan päässä.

Viime viikolla koostimme yhteen artikkelireferaattien
antia kriisiviestinnän ja maineenhallinnan teemoista, pidimme kaksi Särkänniemen tiedotustilaisuutta delfiinien siirrosta, tarkastelimme eri medioitten tapaa kehystää uutisensa ja hurmaannuimme mainostoimistovieraistamme.

Olen niin kiitollinen Mainostoimisto Fabrikin Timo Kupiaisesta ja Ad Kiivin Ricardo Patinosta. He osaavat molemmat täsmäpuhutella opiskelijoita. Timo kuvasi loistavasti mainostoimistotyön muutoksen ja hektisyyden. Ricardo oli kuin paraskin motivational speaker ja innosti opiskelijoita kirkastamaan unelmansa ja tavoittelemaan sitä.

Timo Kupiainen Fabrikista.

Jos opiskelijoita jännittää heidän tämän viikon ryhmäesityksensä niin kyllä jännittää minuakin. Oliko tehtävänanto liian ohjeistava? Jättikö mitään tilaa omalle ajattelulle ja tiedon soveltamiselle? Vai oliko se niin avoin, että voivat mennä pahasti metsään? Tutkivan oppimisen pedagogiikassa tutkimustehtävien avoimuus riippuu paljon opiskelijoitten valmiuksista. Kurssini on kolmannen kandivuoden kurssi, joten sen mukaan pitäisi mennä.

Ricardo Patino Ad Kiivistä.

Toinen jännityksen paikka on esseesuunnitelmien käsittely. Niitten palautuspäivä on huomenna ja vasta 15 on tullut. Suunnitelma on ennenkin ollut oivallinen kirjoittamisen käynnistäjä. Mietin vielä, miten olisi viisasta ne käsitellä. Kartoitan parhaillaan, moniko on käsittelyssä mukana. Useinhan se ikävä kyllä menee niin, että ne, jotka neuvoja eniten tarvitsisivat, eivät tule niitä kuulemaan.


Kurssin tässä vaiheessa alkaa olla myös ilmeistä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Olisi esimerkiksi pitänyt valmistaa vielä enemmän videoklippejä, sillä ryhmätehtävät varsinkin Joensuun isomman ryhmän kanssa vievät melkoisesti aikaa. Mutta minkäs teet, kun juuri videoitten teon päälle tuli vielä se kurja flunssakin. Tästä sitä viisastuu ja ensi vuonna tuottaa paremman kokonaisuuden. Se ei tietysti tämänvuotisia opiskelijoita juuri lohduta.

Infotilaisuus Kuopiossa.

Kaikenkaikkiaan koko kurssi vaikuttaa juuri nyt aika kaoottiselta. Opittava aines tuntuu olevan hajallaan siellä sun täällä. Miten ihmeessä koostamme tästä homogeenisen paketin ensi viikon aikana? Vai voiko sellaista edes tavoitella?

Hiukan lohtua kaaokseen toi viime viikon ryhmäpohdintojen lomasta kuulemani lausahdus: Mä niin tykkään tästä kurssista. Yritän ottaa tuosta ilon irti ja taltuttaa kolkot, epäilevät ajatukseni (saahan sitä tykätä, mutta opitaanko täällä mitään...).

Ensimmäiset viikot tosi toimissa

Takana on ensimmäinen kokonainen töistä vapaa viikonloppu kuukauteen! Moiseen on sellainenkin selitys, että arkipäiviä rassasi syysflunssa ja töitä pääsi kasautumaan kurssistartin alla. Onneksi tokenin melko hyvään kuntoon ennen ensimmäisiä luokkatapaamisia.

Äänen kestäminen oli jännityksen aihe, ääni on meinaan melko tärkeä työkalu näissä hommissa. Ajattelen lämpöisesti KYSin puheterapeuttia, jolta sain loistavat äänenhuoltovinkit pari vuotta sitten.

Markkinointi- ja yhteisöviestinnästä on nyt pidetty ensimmäiset luokkatapaamiset sekä Joensuussa että Kuopiossa. Ja kurssihan alkoi jo viikkoa aiemmin ennakkotehtävillä. On aika kirjata iloja ja huolia.

Iloja

Viestintäammattia käsitellyt ennakkotehtävä onnistui hienosti ainakin siltä osin, että lähes kaikki palauttivat sen ajallaan. Pohja-aineistona olivat vapaavalintainen työnhakuilmoitus, videoluentoni viestintäammatin kehittymisestä ja ProComin raportti Viestinnän ammattilaiset. Töitten laadusta en osaa vielä sanoa mitään, sillä niitten arviointi on vasta alkamassa.

Muistettavaa ensi kerraksi: pitää ajoissa kertoa, mitä tapahtuu, jos ennakkotehtävä palautetaan myöhässä. Nyt annoin Joensuun ryhmän äänestää ja opiskelijat halusivat, että pienesti myöhästyneet voidaan vielä ottaa mukaan kurssille. Näitä oli vain pari.

Käytämme kurssilla esimerkkitapauksena Särkänniemen delfiinien siirtoa ja olemme koonneet Moodleen juttu- ja kuvapankkia tästä tapauksesta. Kivasti on karttunut se osasto ja näkökulmia tapaukseen on etsitty ulkomaan medioistakin.

Ilahduin siitä, että mitään protestiääniä ei kuulunut luokkatapaamisten 70 prosentin läsnäolovelvoitteesta. Luokka- eli lähisuoritusvaihtoehdon on Joensuussa valinnut 31 opiskelijaa ja Kuopiossa 20. Yhteensä kurssilla on 76 opiskelijaa.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että onnistumme kurssilla hyvin toteuttamaan tutkivan oppimisen pedagogiikkaa. Kontekstia on luotu delfiini-casen kautta, siihen liittyviä olettamuksia on kirjattu ja jatkossa jokainen pienryhmä syventää tietämystä oman erityisteemansa kautta. Näitä ovat esim. yhteiskuntavastuu, kriisiviestintä, asiakasviestintä ja mediasuhteet.

Huolia

Kurssin kokonaisuuden hahmottaminen, ennakko- ja välitehtävien laatiminen, videoitten suunnittelu ja teko, ryhmätehtävien ohjeistaminen ym. ym. vei niin paljon aikaa, että luokkatapaamisten viilaaminen jäi mielestäni liian viime tinkaan.

Tässä joensuulaiset joutuvat koekaniineiksi, sillä kun pidän lähitunnit ensin Joensuussa ja sitten Kuopiossa, tiedän jo loppuviikosta, mikä toimii ja mikä ei. Esimerkiksi työyhteisö- ja johtamisviestinnän käsittely meni mielestäni Kuopiossa paljon fiksummin kuin Joensuussa. Sorry Joensuu!

Oli jotenkin hassua käynnistää kurssi esittelemättä sitä, olinhan kertonut kurssin sisällöt ja suoritustavat jo videolla ja voin siis olettaa, että ne ovat tiedossa (eivät kylläkään olleet kaikilla, päättelin joistakin sähköposteista).

Huomasin, miten helposti sitä hupsahtaa yksinpuhelumoodiin, ellei pidä varaansa. Jatkossa täytyy myös suunnitella kunnolla ryhmätyöaikaa luokkatapaamisten yhteyteen, sillä opiskelijoitten lukujärjestykset ovat käsittämättömän täysiä. Erityisesti sivuaineopiskelijoilla tuntuu olevan melkoisesti säätämistä, kun omat pakolliset tunnit ja tämä kurssi törmäävät. Periaatteessahan tämän pitäisi olla kauppatieteiden kolmannen vuoden kurssi mutta mukana on aika paljon kakkosia ja myös sellaisia sivuaineopiskelijoita, jotka ovat vasta aloittamassa johtamisen ja markkinoinnin peruskursseja. Hmm... Ei käy opettajan työ liian helpoksi, kun ryhmä on tosi heterogeeninen.

Tällä kurssilla opettelemme tiedonhakuakin, sillä kurssiessee on monille ensimmäinen laajempi kirjoitelma yliopistossa ja ehkä ainoa ennen kandityötä. Keskiviikkona selostin Joensuussa, miten näppärä on kirjaston etusivun pikahakulaatikon kautta lähteä hakemaan tutkimuslehtiä ja tietokantoja. Perjantaina Kuopiossa sitä polkua ei enää ollutkaan, sillä UEF-Finna oli otettu käyttöön. Sitäpä sitten yhdessä ihmettelimme.

Planet eStreamin kanssa on ollut teknisiä ongelmia. Perjantaiaamuna se päivitettiin ja ohjelma hävisi tyystin meidän opettajien koneilta. Kyllä olisin hiuksiani repinyt, jos niin olisi käynyt pari viikkoa sitten kesken videoitten teon. Tänään opiskelijat ovat valittaneet, että Moodleen upotetut videot eivät näy vaan ainoastaan Video File Not Found -teksti. No siinä ei liene kyse mistään vakavasta vaan tilapäishäiriöstä, joka ratkeaa selaimen tai koneen uudelleenkäynnistämisellä.

--

Näin olemme saaneet kurssin reippaaseen vauhtiin. Tällä viikolla ei ole luokkatapaamisia mutta opiskelijoilla on töitä senkin edestä: maine- ja kriisiviestintäaiheiset videot, artikkeli journalismin ja viestinnän uskottavuudesta sekä referaatti tutkimusartikkelista. Niistä jatkamme ensi viikolla.

Kiitos MYVI-kurssin opiskelijoille luvasta käyttää yllä olevia kuvia.

Opettajien käsittelyharjoitus

Selasin yliopiston henkilöstökoulutustarjontaa ja sieltäpä putkahti varsin kiinnostavan kuuloinen kurssi: Opettajien käsittelyharjoitus!

Mielestäni tällainen kurssi olisi erinomaisen hyödyllinen lähipiirille. Tässä ihan ilmaiseksi vinkkejä kaikille konsulteille ja koulutussuunnittelijoille.

Opettajien käsittelyharjoitus

Kohderyhmä:
Kaikki opettajien yhteistyökumppanit, kuten hallintohenkilöt, opiskelijat ja kollegat. Erityisen hyödyllinen puolisoille ja lapsille.

Osaamistavoitteet:
Tutustua opettajan työn erityispiirteisiin ja opettajan käsittelyyn erilaisissa kuormitustilanteissa. Hankkia käytännön työkaluja haastaviin opettajakohtaamisiin.

Ajoitus:
Osa 1. Kiireisen ja virkeän opettajan käsittely. Elokuu.
Osa 2. Kiireisen ja väsyneen opettajan käsittely. Joulu- ja toukokuu.

Sisältö:

Osa 1
Lähestymisen ajoitus, keinot ja tyyli. "Opetus-alkaa-viikon-päästä"-ahdistuksen rakentava kohtaaminen. Energian suuntaaminen tutkimukseen / perheeseen. Meditaatio rauhoittajana. Ammattitaudin käsittely ("minun työni on tärkeämpää kuin kenenkään muun").

Osa 2
Asioitten hoitaminen tehokkaasti ja näkymättömästi. Luonto eheyttäjänä. Hartiahieronnan ja/tai shoppailuterapian perusteet. Läsnäoleva kuunteleminen. Kotitöiden ja erityisesti jouluvalmistelujen demokraattinen jako. Viisas loman aloitus.

Suoritustavat: Kontaktiopetus ja käsittelyharjoitukset. Näyttötyö valitun kohdeopettajan kanssa.

Oppimateriaali:
Hakanen, J. 2005. Työuupumuksesta työn imuun – työhyvinvointitutkimuksen ytimessä ja reuna-alueilla. Helsingin yliopisto. Sosiaalipsykologian väitöskirja.
Ennakkotehtävä: Katso Kuinka äkäpussi kesytetään -elokuva ja tee annetut tehtävät (kurssi toteutetaan flipped classroom -menetelmällä).

Arvostelu: Hyväksytty / hylätty

Aikaisemmat opinnot: Sosiaalipsykologian perusopinnot (suositellaan)

Sittenpä vain opettajien käsittelyä harjoittelemaan!

Flippari hikoilee

Niinpä vierähti aurinkoinen syyslauantai työmaalla flipattavan kurssin kiemuroita miettiessä. Viikko oli täynnä monenlaista sähellystä töissä ja kotona, kuten mikrofoniongelmia ja ulkomaille vaihtoon lähtevän kuopuksen matkavarusteluja. Kaiken tohinan jäljiltä jäi aika lailla paikattavaa viikonlopuksi.

Mutta mikäs tässä, täydellinen työrauha ja eväät mukana! Osaan nyt a) tehdä videoita Planet eStreamilla b) upottaa ne Moodleen. Kiitos Erkko! Kohta c) eli editoinnin opettelu on vielä kesken. Se olisi hyödyllinen taito, jotta ei olisi paineita saada aineistoja kerralla purkkiin.

Viime päivien tunnelmia.
Kuva: Sira Anamwong / FreeDigitalPhotos.net

Minulla on nyt myös ikioma kanava yliopiston mediapalvelimella :) Kiitos Perttu!

Katsoin Markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssille ilmoittautuneita. Joensuussa 43, Kuopiossa 20. Saas nähdä, tasoittuvatko nuo vielä, sillä Kuopion kurssin ilmoittautuminen avattiin paljon myöhemmin.

Nyt on kymmenen päivää aikaa siihen, kun suoritusohjeet pitää lähettää kurssin osallistujille. Se tuntuu pitkältä ajalta mutta kun ajattelee, miten paljon videoklippejä on vielä tehtävä JA että toinenkin kurssini käynnistyy 6.9. ynnä muuta ynnä muuta niin... Lisäksi luulen, että töissä on ensi viikolla työrauha vain iltaisin, sillä fuksit saapuvat. Toisaalta minua rauhoitti Jyri-kollegan huomautus, että flippaus ei todellakaan ole vain videoita vaan ennakkoaineistoja voi olla monenlaisia.

On muuten tosi ärsyttävää katsoa omaa videokuvaansa. Poikani nauraisivat, jos näkisivät, miten hermostunut äiti räpsyttää silmiään... Päätinkin, että käytän livekuvaa vain opettajan esittelyssä ja muutoin hyödynnän pelkkää ääntä.

Hiukan tosin hirvittää sen äänen kohtalo, sillä ympärillä on runsaasti syysflunssapotilaita ja oma olo tuntuu tuhisevalta. Ei tarttis nyt tauteja enää tähän!

NASA-yhteistyötä ja muuta jännittävää

En ihan näin tiheään ajatellut blogata mutta minkäs teet, kun eletään keskellä elokuista kehittämissumaa.

Tällä viikolla oli kaksipäiväinen oppimisympäristöseminaari, jo neljännen kerran ja tällä kertaa Kuopiossa. Oppimisympäristö on aika moniulotteinen käsite, jossa niin fyysinen, tekninen, sosiaalinen kuin paikallinenkin ympäristö on valjastettu palvelemaan didaktisia tavoitteita (esim. Manninen et al., 2007). Se ei ole siis vain teknisiä alustoja tai kalusteita vaan myös – ja ehkä ennen kaikkea – vuorovaikutusta ja me-hengen rakentamista.

Seminaari oli jälleen varsinainen runsaudensarvi ja sulattelu vaatii aikaa. Hauskaa oli sekin, että saatiin Riikan ja Teuvon kanssa esitellä kauppatieteiden tutkivan oppimisen kehittämistyötä monille kiinnostuneille kuulijoille!

Business School Team.
Kuva: Tommi Haapaniemi.

Professori Laura Hirsto Savonlinnasta piti mainion esityksen erilaisista pedagogisista menetelmistä. Hän puhui mm. opetusmenetelmien yhteydestä opiskelijoiden sitoutumiseen. Jos opetus on perinteistä luento-opetusta, se sitouttaa kaikkein vähiten ns. ei-akateemisia opiskelijoita. Heidän sitoutumisensa lisääntyy huimasti, kun opiskelu on aktiivista ja vuorovaikutteista. Samalla kuilu verrattuna ns. akateemisiin opiskelijoihin pienenee. Hirston mukaan opiskelijat eivät ole vielä kovinkaan itseohjautuvia tullessaan yliopistoon ja omaa vastuunottoa ja opiskelutaitojen kehittymistä tulee kaikin tavoin tukea. Opiskelijan motivoitumiseen ja sitoutumiseen vaikuttavat mm. hänen pärjäämisen kokemuksensa (kompetenssi), itsemääräämisen tunne (autonomia) ja kokemus yhteydestä muihin (liittyminen). 

Päivien jännittävin (ja myös mediaan uponnut) esitys tuli Joensuun tietojenkäsittelytieteestä. Professori Markku Hauta-Kasari, tohtoriopiskelija Ana Gebejes, Janne Hautala Arcusys Oy:stä sekä videovälitteisesti läsnäollut ex-astronautti, nykyinen "innovaatiovalmentaja" Charles Camarda kertoivat NASA Epic Challenge -projektista. Ohjelman aikana eri kouluasteilta tulevat opiskelijat ratkovat Marsin asuttamiseen liittyviä eeppisiä haasteita ja oppivat hyödyntämään NASAn innovaatioprosesseja ja -menetelmiä. Konsortioon mahtuu lisää osallistujia, vinkkasi Hauta-Kasari.

NASA-huuman ynnä kaikenlaisen härpäke-esittelyn lomaan oli jotenkin rentouttavaa kuulla Teija Koskelan ja Päivi Roseniuksen selkeä ja perusteltu esitys opintojakson linjakkaasta suunnittelusta. Kasvatus kestävään tulevaisuuteen -kurssin sparrausryhmänä heillä on opiskelijapaneeli.

Hammaslääkärin työpisteitä
ennen ja nyt.

Seminaarin pääteeksi keskiviikkona osallistuimme kävelykierroksille, missä tutustuttiin erilaisiin oppimisympäristöihin. Oma rundini vei lääketieteen Taitostudialle, hammaslääketieteen Simulaan ja histologian ja patologian virtuaalimikroskooppiympäristöön. Äärimmäisen mielenkiintoisia kaikki tällaiselle aivan toisenlaisesta maailmasta tulevalle.

Opiskelijat ovat osallistuneet
opetustilojensa värien valintaan.

Olin kieltämättä aika vaikutettu niin lääketieteen simulaatiopedagogiikasta kuin hammaslääketieteen upeista opetustiloista. Lähes maagiselta tuntui se, miten Sanna Pasonen- Seppänen opettaa histologiaa ei kudosoppia. Kun ennen tutkittiin näytteitä mikroskoopeilla, nyt kudosnäytteet on skannattu ja niitä suurennellaan tarpeen mukaan kosketusnäytöillä. Ja kaiken takana tietysti pedagogiset tavoitteet, kuten opiskelijalähtöisyys, yhdessä oppiminen ja asiantuntijuuden jakaminen. Vau!

Seminaarien yhteenvedot tapaavat olla haasteellisia. Tässä seminaarissa kävelykierrosten jälkeen useimmat kuopiolaiset olivat jo hilpaisseet takaisin työmailleen ja jäljellä oli lähinnä bussikyytinsä armoilla olleita joensuulaisia. Siksi olisi kyllä hyvä, jos finaaliin vielä kehiteltäisiin jotain kunnolla täräyttävää, jotta loppuun asti osallistuminen olisi sen arvoista.

Sanna Pasonen-Seppänen
ja virtuaalimikroskopia.

Lämmin kiitos Opinto- ja opetuspalvelujen työmyyrille hengästyttävän monipuolisista seminaaripäivistä ja kollegoille innostavista esimerkeistä ja keskusteluista! Kiitos myös hänelle, joka keksi kutsua seminaariin Linda Saukko-Raudan (redanredan.fi) tekemään livekuvitusta. Tässä Lindan tulkinta NASA Epic Challenge -sessiosta:

Lisäys 27.8.2016

Ja tässä vielä Savon Sanomien mainion Toivasen kontribuutio samaan aiheeseen eilisestä lehdestä:

Vertaistuskaa flippariseminaarissa

Perjantaina 19.8. oli toisen yhteisen flippariseminaarin aika. Tällä kertaa paikkana oli Joensuun kampus ja startti Kuopiosta klo 6.30, ou jee... Päivä oli kuitenkin niin kiinnostava, ettei hyytymys iskenyt edes lounaan jälkeen.

Professori Kati Mäkitalo-Siegl opastaa
opetusmenetelmien valintaan.

Yksi tämän projektin hauskoja puolia on se, että kasvatustieteiden tutkijat ovat siinä mukana. Toisaalta meille kyllä tipahtelee kaikenlaisia kyselyitä (eikä aina edes muista, mihin on vastannut ja mihin ei) mutta periaatteessa on tietysti oikein hyvä, että flippauksesta saadaan koko ajan tutkimustietoa.

Omalta osaltani olen ilman muuta kiinnostunut myös tutkimus- ja julkaisuyhteistyöstä kasvatustieteilijöitten kanssa. Kauppatieteiden puolella on useitakin opetusta ja oppimista käsitteleviä lehtiä, kuten Academy of Management Learning and Education ja Management Learning. Aineistoa on jo tänä syksynä luvassa Markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssiltani.

Anne Rautiainen (saksan kieli), Minna
Mäkihonko (erityispedagogiikka)
 ja Jorma Joutsensaari (sovellettu fysiikka)
oppimiskahvilassa.

Ensimmäinen flippareita käsitellyt gradu on valmistunut. Janne Airaksinen tutki sitä, mikä saa opettajan flippaamaan. Aineistona hän käytti hakemuksiamme flippariprojektiin. On aika luontevaa, että haluamme kehittää opintojaksoamme oppijakeskeisempään suuntaan ja nostaa opiskelijan oppimisprosessin keskiöön.

Kiinnostavinta tässä gradussa oli mielestäni opettajien nimeämien tavoitteiden yhteys niin kutsuttuihin 2000-luvun taitojen, kuten ongelmanratkaisu-, vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen kehittämiseen. Gradun mukaan vaikuttaa siltä, että flippariopettajat ovat mukana osin siksi, että he haluavat entistä paremmin varustaa opiskelijoita työelämään. Tämän totta kai allekirjoitan myös omalta osaltani.

Tohtoriopiskelija Virve Pekkarinen
neuvoo reflektiiviseen kirjoittamiseen.

Meillä oli tehtävänä ennen seminaaria – flippauksen hengessä – tutustua muutamaan videopätkään, joissa esiteltiin erilaisia kontaktiopetuksen työskentelytapoja, kuten Ongelmaperustainen oppiminen (PBL), Case-Based Learning (CBL) ja Tutkiva oppiminen. Pari viimeksi mainittua ovat tuttuja, onhan kauppatieteissä case-opetuksella pitkä historia ja laitoksella olemme systemaattisesti kehittäneet tutkivaa oppimista jo hyvän tovin.

Seminaarissa käsittelimme noita lähestymistapoja Learning Café -menetelmällä, jota käytän Leading and Managing Change -kurssillani sekä Kuopiossa että Ranskan Lillessä. Nyt yhteisissä mietinnöissä syntyi uusia, luovia ehdotuksia sen hyödyntämiseen. Oppimiskahvilassa voisi esim. koostaa yhteistä ymmärrystä kurssin ennakkotehtävistä.

Meillä oli seminaaripäivän aikana mahdollisuus kokoontua myös omissa "kotiryhmissämme" eli pienryhmissä, joissa jaamme flippauksen iloja ja suruja – tai tällä hetkellä lähinnä "vertaistuskaa", kuten ryhmäläisemme Satu asian ilmaisi. Aika monen ensimmäinen flipattu kurssi käynnistyy syyskuussa, joten H-hetket ovat pian käsillä muillakin kuin minulla. Huh sentään!

Tai ehkä pitäisi ajatella, kuten viisaat kollegat Kaarina ja Taru: nyt tehdään kokeiluversiota ja siitä on sitten hyvä lähteä eteenpäin.

Viidakkokävelyllä

Käynnistimme kauppatieteiden laitoksen lukuvuotta jälleen yhteisellä kokouksella Rantasalmen Järvisydämessä. Paikka on niin mainio, että sen keksittyämme emme ole halunneet mihinkään muualle. Yhteiset tapaamiset ovat arvokkaita, koska harvoin tapaamme kasvotusten. Puolet meistä on Joensuussa, puolet Kuopiossa ja nyt uutena laitoksen väkenä tulivat mukaan myös savonlinnalaiset.

Kauppatieteiden opiskelija Toivo Isoranta
Optimi ry:stä ja Sari-Johanna Karhapää
Joensuusta.

Sytyttävintä tällä kertaa oli se, että puhuimme opetuksesta. Paljon ja perusteellisesti!

Tutkivan oppimisen tiimimme oli laitosjohtajan pyynnöstä valmistellut ohjelmaan Pedagogisen viidakkokävelyn. Ideoimme rastit viikko sitten, ne käsittelivät mm. omaa opettajuutta ja opettajaihanteita, ryhmien diversiteettiä, palautekäytäntöjä ja opetusteknologiaa. Riikka rakenteli ryhmäjaon, Jonna teki ohjeistuksen, minä kirjoittelin rastitehtävät ja suunnittelin reitin, Urho, Toivo, Esa ja Teuvo toimittivat rastit paikoilleen, Hanna ja Mirjami pystyttivät purkuvaiheen fläpit ja kaikki osallistuimme tuotosten esittelyyn ja keskusteluun.

"Viidakkokävely" herätti etukäteen hiukan pelokkaita kysymyksiä ja varmaan mielikuvan jostakin seikkailuradasta ja saimme rauhoitella huolestuneita. Itseäni mietitytti erityisesti sää. Oli luvattu sateetonta päivää mutta vielä Rantasalmelle saapuessamme tummat pilvet roikkuivat uhkaavasti suunnitelmiemme yllä. Mutta kas, aurinko tuli esiin ja suorastaan helotti! Vaikutti siltä, että porukasta oli mukavaa kuljeskella kauniissa eteläsavolaisessa luonnossa rasteja etsien, opetuksesta ja ohjauksesta jutellen ja uusiin työkavereihin tutustuen.

Ulla Ritola-Pesonen Savonlinnasta, Eeva Aromaa
Kuopiosta ja Erkki Kontkanen Joensuusta.

Olimme luvanneet palkita kaikki kuusi rastia kiertäneet ryhmät – korostimme toki, että myös "vähemmän mutta syvemmälle" -ajattelu on ihan ok. Kaikki ryhmät halusivat kuitenkin etsiä kaikki rastit – tiukkaa suoritusorientaatiota siis löytyi! Niinpä meillä oli lounaan jälkeen purettavaksi kelpo setti kristallisoituneita ideoita kahdeksalta ryhmältä kuudesta eri aiheesta. Teemoista käytiin vilkasta keskustelua ja esimerkiksi kurssipalautekäytäntöjen yhtenäistämiseen ryhdytään yksin tein. 

Teuvo Kantanen Kuopiosta, Raija Komppula ja
Liisa Reichenvater Joensuusta.

Omassa ryhmässäni juteltiin opetuksen kehittämisestä erityisesti opiskelijanäkökulmasta, koska olimme saaneet matkaan myös opiskelijoittemme Joensuun ainejärjestön Optimin edustajan Toivon (Kuopion preemiolaiset olivat vielä kesätöissään). Totesimme, että nyt ainakin strategia ohjaa toimintaa, sillä on suorastaan suositeltavaa, että opetuksen kehittämiseen paneudutaan tosissaan, aikoohan yliopistomme olla tulevaisuudessa Suomen paras yliopistollinen oppimisympäristö.

Kiva olla jo matkalla sinne!

Flippaajan blogi avattu

Tervehdys!

Helmikuussa aloitin bloggaamisen mutta nyt vasta avaan blogin, hassua. Moni asia yliopistotyössä tapahtuu sykäyksittäin. On aika lukea, tutkia, kirjoittaa, suunnitella, opettaa. Usein nämä asiat limittyvät mutta alkuvuodesta oli minun rauhallinen aikani miettiä flipattavan kurssini kehittämistä.

Peruutetaanpa vähän. Siis mikä flippaus?

Itä-Suomen yliopiston flipped classroom -pilottiprojekti tarkoittaa sitä, että jokainen siihen osallistuva opettaja flippaa eli kääntää kurssinsa sellaiseksi, että iso osa opiskeltavasta aineksesta opiskellaan luokkatapaamisten ulkopuolella. Yhteisissä kokoontumisissa syvennetään tietoa ja sovelletaan sitä.

Käyttökelpoinen määritelmä flippauksesta löytyy esim. täältä: http://flippedclassroom.org ja oman yliopistomme projektin esittely täältä: http://www.uef.fi/fi/web/saima/flipparit.

Kurssini on nimeltään Markkinointi- ja yhteisöviestintä ja opetan sen sekä Kuopiossa että Joensuussa. Se alkaa syyskuussa, joten melko vauhdikkaasti on nyt saatava kokonaisuus reilaan. Ei siis enää lukemisia ja pohdiskeluja helmikuun malliin vaan kädet savessa tekemistä – toivottavasti tämän blogin tuella!

Helmikuiset pohdintani löytyvät ohesta. Ehkä niistä on hyötyä jollekulle muullekin kurssinsa kehittämistä miettivälle :)

Lukukausimaksuista

Lukuvuoden viimeinen kurssini päättyi tällä viikolla. Tykkään tästä kurssista aivan hurjasti. Aiheena on muutoksen johtaminen ja opiskelijat olivat tänä vuonna 15 eri maasta: Portugali, Sambia, Egypti, Ukraina, Bangladesh, Venäjä, Ghana, Intia, Kenia, Nigeria, Vietnami, Kiina, Saksa, Ranska ja Suomi.

Kun ryhmäesitykset oli pidetty, afrikkalaiset opiskelijat käänsivät musiikit täysille ja ryhtyivät tanssimaan <3

On huimaa, miten monikulttuurinen ryhmä haastaa keskustelemaan ja oppimaan. Siksi olen tänä keväänä hiukan surullisenakin miettinyt, mitä lukukausimaksut merkitsevät oman kurssini / yliopistomme / kaupunkimme / koko Suomen kansainvälistymisen kannalta.

LEAD-kurssin opiskelijat olivat selvästi aika kuohuksissaan lukukausimaksujen takia. Kukaan tutkinto-opiskelijoista ei olisi tullut Suomeen, jos heidän olisi pitänyt maksaa lukukausimaksuja. He olisivat ilman muuta menneet sellaiseen maahan, missä työllistyminen on varmempaa, ilmapiiri avoimempi ja ilmasto miellyttävämpi.

Toivon, että jossain yliopistomme osassa on tosissaan arvioitu lukukausimaksujen vaikutuksia. Sen tiedän, että tämän oman kurssini osallistujajoukko ei jatkossa varmasti ole yhtä heterogeeninen. Toisaalta se tietysti tekee opettamisesta helpompaa  – mutta kuka on sanonut, että helppous olisi myös hauskaa?

Opetuksen hyviä käytänteitä

Sain osallistua yliopiston yhteiseen koulutuksen benchmarking-päivään 15.3. Sen teemoja olivat pedagoginen johtaminen ja koulutusprosessit, tutkimuksen ja opetuksen yhteys sekä koulutuksen työelämärelevanssi. Tuo päivä pohjusti myös joulukuista KARVI-auditointia.

Päivässä esiteltiin tiedekuntien hyviä käytänteitä ja kommentoitiin niitä. Omasta tiedekunnastamme  esillä olivat opettajatuutorointi (oikeustieteet), tutkiva oppiminen (me) ja työelämäyhteydet koulutuksen suunnittelussa (sosiaali- ja terveysjohtaminen). Opintopäällikkö Annikki Honkanen oli rakentanut kokonaisuuden erittäin viisaasti ja fokusoidusti – hyvien käytänteiden esittely ei kaiketi tarkoita sitä, että kerrotaan suunnilleen kaikki, mitä on tehty.

Paljon hyviä ideoita jäi muhimaan, seuraavassa joitakin. Kaiken kaikkiaan päivässä painottui vahvasti opiskelijoitten suunniteltu ja systemaattinen tukeminen opintojen läpiviennissä.

Opettajatuutorointi

Sovelletulla fysiikalla on menty niin pitkälle, että jokaisella aloittavalla vuosikurssilla on oma ”luokanvalvoja”. Joka periodin vaihteessa pidetään ”luokanvalvojan tunti”, jossa käydään läpi menneen periodin palaute, tulevan periodin kurssit ja ajankohtaisasiat. Käytännössä luokanvalvoja on ko. vuosikurssin HOPS-ohjaaja, tapaamisissa juodaan kahvit laitoksen piikkiin ja tuutori ja opiskelijat tutustuvat toisiinsa. Systeemi toimii erinomaisesti, opiskelijat ovat tykänneet ja opinnot edenneet. Ensi alkuun malli tuntui aivan liian koulumaiselta mutta parin yön miettimisen jälkeen – miksi ei? Olisiko tämä yksi ratkaisu fuksien motivoimiseen ja kiinnittämiseen?

Hiukan väljempi tuutorointimalli on käytössä oikeustieteissä, missä Anssi Keinäsen mukaan ”alettiin kehittää ohjausta, kun ihmeteltiin, miksi meillä opiskelijat eivät etene yhtä nopeasti kuin kauppatieteissä.” Laitoksen 200 opiskelijaa on jaettu neljälle tuutorille. Työhön liittyy ryhmätapaamisia sekä henkilökohtaisia yhteydenottoja, jos suorituksia karttuu liian vähän. Jopa yksittäisten kurssien suorittamista seurataan. Oikeustieteissä on myös käytössä yliopiston laitoksilla yleistyvä 55 op -haalarimerkkikampanja.

Tuutoroinnissa tunnistettuja ongelmia ovat olleet mm. ajankäyttö (opetus ja ohjaus vs. tutkimus, you know), halukkaitten tuutoriopettajien puute, työnjako oppiainetuutorin, HOPS-ohjaajan ja amanuenssin kesken sekä osaamisen puute silloin, kun esille tulee esim. opiskelijan mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä.

Palauteprosessit

Benchmarking-päivässä kommentaattorina toiminut Helsingin yliopiston laatuasiantuntija Nina Aremo tiivisti hyvin: Palauteprosessin pitää olla kristallinkirkas – mihin palaute menee, kuka sitä käsittelee, mihin toimenpiteisiin se johtaa. Palautetta on toki monenlaista: jokaisen opettajan vastuulla oleva opintojaksopalaute, tiedekunnan vastuulla oleva opetussuunnitelmapalaute (opiskelijoilta, opettajilta, työelämästä) sekä yliopistotason opintopolkupalaute (esim. fuksien, kandien ja valmistuneiden palautteet).

Opintojaksopalautetta voi kerätä kurssin aikana ja esim. viimeisellä tapaamiskerralla, jolloin opiskelijat vastaavat paremmin kuin kurssin jälkeen. Kertoipa joku antavansa ylimääräisen harjoitustyöpisteenkin jokaiselle, joka on jättänyt kurssipalautteen. Sitten pitäisi vielä muistaa ns. vastapalaute eli koonti palautteista kurssin opiskelijoille, opettajan kommentit siihen ja palautteen pohjalta tehtävät kehittämistoimet. Tämä tulisi kertoa sekä kurssilaisille että niille, jotka käyvät ko. kurssia seuraavana vuonna.

Lisäksi opiskelijat kaipaavat palautetta omasta oppimisestaan. He ovat tottuneet saamaan sitä varsin paljon sekä koulussa että vanhemmiltaan mutta meillä palaute on usein vain kurssisuoritusnumero, mikä ei kerro kovin paljon osaamisesta eikä kehittymistarpeista.

Opetuksen kehittämisestä vastaava yliopistonlehtori

Farmasialla on opetuksen kehittäminen otettu niin tosissaan, että heillä on yksi opettaja, FaT Krista Laine, nimetty opetuksen kehittämisestä vastaavaksi yliopistonlehtoriksi. Hänen päätehtävänsä on opetuksen ja opetusmenetelmien kehittäminen farmasian opetuksen kokonaisuuden kannalta, opettajien tukena toimien ja itsekin opettaen. Hän toimii laitoksen opetuksesta vastaavan varajohtajan alaisuudessa.

Gradusopimukset

Graduprosessiin sitoutuminen oli esillä useissa esityksissä. Monilla laitoksilla on käytössä kirjallinen gradusopimus, jossa mm. määritellään ohjaajat, opiskelijan ja ohjaajan velvollisuudet, gradun aikataulu ja yhteydenpitotavat. Jäin miettimään, olisiko tällaisesta hyötyä erityisesti kv. maisteriohjelmiemme opiskelijoitten kanssa, selkiyttäisikö graduprosessia ja vastuita? Keskustelussa kävi ilmi, että esim. Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksella on käytäntönä koota yhteen opiskelijoita, joitten gradu on viivästynyt, ja tarjota heille ryhmän ja opettajien lisätukea gradun loppuunsaattamiseksi. Tätä samaa tukea tarjoaa toki myös yliopiston yhteinen Gradutalli.

Osaamisportfoliot

Huomattavan monilla laitoksilla on käytössä osaamisportfolion koostaminen (mm. biologia, farmasia, opettajankoulutus, hoitotiede). Proviisoriopinnoissa on portfolio-opintojakso (2 op), jossa perehdytään siihen, mitä tietoja ja taitoja proviisori tarvitsee työelämässä, ja mitä opiskelija jo osaa. Osaamisen kertyminen dokumentoidaan työportfolioon, josta koostetaan opintojen lopussa uraportfolio, jota voi hyödyntää myös työnhaussa. Portfolion koostamiseen liittyy myös kehityskeskustelu, joka käydään samaan tapaan kuin työelämässäkin. Ymmärtäisin, että tällainen voisi toimia oikein hyvin meilläkin maisterivaiheessa, johon tullaan hyvin erilaisista taustoista.

Muita huomioita

Lisäksi voisi tiistaipäivän antina mainita mm. hoitotieteessä jo vuosia järjestetyt mentoripäivät (työelämän ja opiskelijoiden kohtaaminen, mukana myös alumneja), että gradusta voisi tehdä lehdistötiedotteen kypsyysnäytteen sijaan (biologia) ja että sote-laitos on yhdessä Aducaten kanssa kehitellyt ”yhden luukun periaatetta”, jotta kiinnostuneet kumppanit saisivat mahdollisimman helposti yhteyden laitoksen toimijoihin.

Nina Aremon kommenteista mainitsen vielä sen, että hän piti tärkeänä opiskelijoitten osallistamista opetuksen suunnittelutyöhön (tapahtuu mm. lääketieteessä), ja että päästäisiin eroon hallinnollisesta kapulakielestä ja kerrottaisiin konkreettisin esimerkein selvällä suomella, mitä meillä tarkoittaa koulutuksen korkea laatu ja työelämärelevanssi. Aremo muistutti myös siitä, että opiskelijoilla on valtavasti osaamista meille tullessaan esim. opetusteknologian käytössä ja ryhmätyötaidoissa. Emme saisi tappaa heidän intoaan vaan meidän pitäisi ottaa tuo osaaminen käyttöön.

Ilon aihe oli, että tutkivan oppimisen konseptimme herätti suuresti kiinnostusta ja peräti 15 osallistujaa piti sitä yhtenä päivän innostavimmista ja käyttökelpoisimmista käytänteistä. Laatupäällikkö Sirpa Suntioinen koostaa päivän aineistot vielä pakettiin mutta tässä tuoreeltaan kommentit Tutkivan oppimisen esityksestä:

- tutkivan oppimisen pedagogiikka vaikuttaa mielenkiintoiselta ja hyvältä tavalta oppia uutta, myös opettajan kohdalla!
- tärkeää kiinnittää huomiota tutkimukseen jo kandivaiheessa, hyvä oppia tutkimuksen perusperiaatteet hyvissä ajoin
- hyvin mietitty tutkimuksen ja opetuksen yhteyttä
- pedagoginen ryhmä laitoksella tosi hyvä
- tutkivan oppimisen pilottia voisi hyödyntää laajemminkin
- tutkiva oppiminen vaatinee myös jonkinlaista koulutusta sitä toteuttaville opettajille?
- pedagogiseen tutkimukseen perustuva ideologia tutkivasta oppimisesta käytäntöön kursseilla – hieno käytänne, näin pitää kehittää opetusta yliopistossa.

Hyvä me!

Tutkiva oppiminen ja flippaus

Meillä on kauppatieteiden laitoksella toiminut jo keväästä 2015 opettajaryhmä, joka kokoontuu kerran kuussa keskustelemaan erilaisista pedagogisista kysymyksistä. Hanke käynnistettiin laitoksen rahoilla ja nyt olemme taas hakeneet oppimisympäristöjen kehittämisrahaa. Niitä on tosin tähän asti myönnetty mieluummin härpäkkeisiin kuin kokonaisvaltaisiin pedagogisiin kehittämisprojekteihin.

Tutkivan oppimisen vaiheet on esitetty yllä olevassa kuviossa, joka löytyy mm. Minna Lakkalan väitöskirjan sivulta 94 (Lakkala, M. 2010. How to design educational settings to promote collaborative inquiry: Pedagogical infrastructures for technology-enhanced progressive inquiry. University of Helsinki. Institute of Behavioural Sciences. Studies in Psychology 66). Käyn parhaillaan vaihe vaiheelta läpi Markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssiani (MYVI) ja mietin, mitä tutkivan oppimisen vaiheet tarkoittavat sen kannalta, ja miten kurssi sekä flipataan että toteutetaan tutkivan oppimisen pedagogiikan hengessä.

Tutkivassa oppimisessa on tärkeää löytää yhteinen toiminnan kohde ja työskennellä sen parissa. Menetelmä vaatii käyttämään aktivoivia työtapoja ja -välineitä. Siinä jäljitellään tutkimusprosessin kulkua ja opiskelijat asettavat tutkimuskysymyksiä. Parhaimmillaan syntyy sekä uutta ymmärrystä että uutta tietoa kaikille prosessiin osallistuville. Asiantuntijuuden jakamiseen prosessin eri vaiheissa soveltuu hyvin joku sähköinen alusta, joka voi toimia yhteisenä muistikirjana.

1. Kontekstin luominen
- opiskeltavien asioiden kytkeminen konkreettisiin tapauksiin, esim. yritysesimerkkeihin
- tapauksia voivat kehittää opiskelijat tai opettaja voi tuoda sellaisen käsiteltäväksi
- MYVI: tarjolle useita esimerkkejä (esim. lehtiartikkeleita) kurssin keskeisistä sisällöistä: johtamisviestintä ja sisäinen viestintä, media ja kriisit, mainonta ja PR, näistä ennakkotehtävät
- MYVI: esim. tapaus Volkswagenin päästöskandaali ja sen viestintä

2. Ihmettely ja kysymysten eli ongelmien asettaminen
- opiskelijoita haastetaan pohtimaan niitä kysymyksiä, joita tapaus herättää, miksi, kuinka?
- opiskelijat voivat asettaa myös omia tutkimuskysymyksiään, esim. Miten sosiaalinen media haastaa kriisiviestinnän? Miten tapauksen globaalisuus haastaa kriisiviestinnän? Miten kriisiviestinnän hoito vaikuttaa yrityksen menestykseen?
- yhteistä tiedonrakentelua mahdollista tehdä myös esim. blogien tai chattailun avulla; hyvä, jos ajattelumallit jäävät näkyviin ja niitä voidaan jäljittää myöhemmin
- MYVI: tehtävä ennen ensimmäistä luentotapaamista – kysymysten asettaminen ja tiedonrakentelu blogialustalla; ennakkotehtävät kurssin avainteemoista

3. Omien selitysten (työskentelyteorioiden) luominen
- ideana on tehdä opiskelijoiden omat, arkiajatteluun perustuvat käsitykset avoimiksi keskustelulle ennen kuin hankitaan syvällistä kirja/tutkimustietoa aiheesta
- alustavia käsityksiä kutsutaan työskentelyteorioiksi, ne ovat alustavia olettamuksia tai arvauksia siitä, miten asiat mahdollisesti ovat
- tavoitteena rohkaista opiskelijoiden omaa ajattelua tiedon ulkokohtaisen omaksumisen sijaan
- ohjaa opiskelijoita käyttämään tietoa kehittelevästi, aktivoimaan aikaisemman olennaisen tiedon muistista ja löytämään ilmiöiden välisiä yhteyksiä
- MYVI: työskentelyteoriana voisi olla esim. että ”Volkswagenin maine on niin vankka, että sen ei tarvinnut pyytää anteeksi”
- MYVI: ensimmäisellä tapaamiskerralla omien selitysten luominen ryhmissä/parityöskentelynä jokaisesta neljästä avainteemasta

4. Kriittinen arviointi ja oppimistavoitteiden asettaminen 
- arvioidaan yhdessä muodostettuja työskentelyteorioita ja pohditaan niiden heikkouksia ja vahvuuksia
- oppimista edistää ”tyhmien” kysymysten tai oudoilta kuulostavien ajatusten esittäminen: oppimisen kannalta on parempi itse keksiä joku mielekäs ajatus vaikka se osoittautuisikin vääräksi kuin toistaa kirjojen käsityksiä
- MYVI: ensimmäisellä tapaamiskerralla työskentelyteorioiden pohdinta
- MYVI: mitä minun pitää oppia tästä teemasta?

5. Uuden, syventävän tiedon etsiminen
- erilaisiin tietolähteisiin tutustuminen ja niiden luotettavuuden arviointi, esimerkkitapauksessa vaikka käynti Mainonnan eettisen neuvoston sivuilla
- tutkimustietokantojen käyttö
- luennot ja asiantuntijavierailut sopivat hyvin tähän vaiheeseen
- MYVI: opettajan luento tai vierailuluento, videoklipit

6. Selitysten ja päätelmien kehittely – Tarkentuvan ongelman asettaminen – Uusien kysymysten asettaminen 
- ajatusten jakaminen, kokoaminen ja niistä keskustelu > ajatusten kehittäminen yhdessä
- toisille selittäminen luo uusia oivalluksia
- suuria kysymyksiä voidaan tarkentaa pienemmiksi
- MYVI: luokkatapaaminen, esim. esityksiä toisille, väittelyitä

7. Uuden työskentelyteorian rakentaminen ja jakaminen yhteisön kesken / tiedontuottamisen suuntaaminen edelleen 
- opiskelijat kokoavat yhteen ko. teemasta hankkimansa tiedon
- voidaan miettiä, miten alkuperäinen työskentelyteoria on muuttunut
- opiskelijat voivat toimia toisilleen peilinä ja auttaa hahmottamaan omia käsityksiään uudesta näkökulmasta
- MYVI: luokkatapaaminen, teemasta hankitun tiedon koostaminen

8. Uuden tutkimuskierroksen aloittaminen
- havaittujen tiedon ja ymmärryksen aukkojen pohjalta suunnataan uutta tutkivan oppimisen prosessia ja käynnistetään uusia syventäviä tutkimuskierroksia
- uuden teeman kanssa työskentely

Mazurin jäljillä

Entisessä elämässäni viestintäammattilaisena tein töitä aika urakkaluonteisesti ja vauhdikkaasti sen kummemmin teorioihin paneutumatta. Yliopistotyössä olen opetellut ammentamaan tutkimustiedosta sekä opetukseni että tutkimukseni ytimiä. Siksi tuntuu luontevalta tehdä niin myös flippariprojektissa.

Saarelaisen Markku on ladannut kiitettävän määrän artikkelivinkkejä flipparien Moodle-sivuille. Siellä on sekä tutkimustietoa että käytännön How to -oppaita. Flippauksen Field Guide kertoo havainnollisesti flippauksen periaatteet. Tarjolla on myös flippauksen ”isien” Eric Mazurin, Aaron Samsin ja Jonathan Bergmanin kirjoituksia.

Toisaalta on niin, että tieto myös lisää tuskaa. Mitä enemmän lukee, sitä enemmän törmää myös haasteisiin, epäonnistumisiin ja kyseenalaistamisiin.

Löysin netistä tällaisenkin ryhmän, joka on tarkoitettu kaikille flippauksesta kiinnostuneille. Siellä oli hauskoja ja havainnollisia neuvoja opetusvideoitten tekoon, videoina tietysti:
http://flippedclassroom.org/

Muuten olen tänään erityisesti etsinyt edelleen joka ekonomin viestintätaitoja. Sijoittaisin ne mielelläni tähän Viitalan (2005) pyramidiin, jonka alkuperäinen tarkoitus on tosin ollut kuvata johtajan kompetenssialueita.

Malli on kuin jäävuori: ylin kompetenssialue on näkyvin ja saavutettavissa koulutuksen ja työkokemuksen kautta, kun taas pohjakerrokset ovat henkilökohtaisempia ja vaikeammin arvioitavissa.

Jäin pitemmäksikin aikaa kiinni Conradin ja Newberryn artikkelin (2012, Journal of Education for Business), jossa he käsittelevät sekä liike-elämän tärkeimpien viestintätaitojen tunnistamista että niiden opettamista. Heidän perusteellisen kirjallisuuskatsauksensa (mukana oppikirjoja, tutkimuksia ja ammattilaisten puheenvuoroja) pohjalta kehittelin listoja joka ekonomin viestintätaidoista.

Strategiaviestinnän tärkeys

Olen viime viikkoina kovasti miettinyt, mitä viestintäosaaamista jokainen ekonomi tarvitsee, ja etsinyt sitä tietoa eri lähteistä. Kuopion ekonomiopiskelijoiden ainejärjestön Preemion vuosijuhlapäivänä 12.2. osuin palaveriin, jossa oli mukana kollega Savonia-amkista, Jari Niemelä. Kävi ilmi, että hän on myös Suomen Ekonomien koulutuspoliittisen toimikunnan jäsen. Istuttiin kokouksen jälkeen hetki kaksin ja jututin Jaria aiheesta.

Yksi asia nousi välittömästi esiin: strategiaviestintä. Kannatti palaveerata! Olen heti valmis panostamaan tähän osa-alueeseen viestinnän kurssillani. Miten siis tehdä strategia tutuksi niin, että jokainen yrityksessä tietää, mitä se hänen työnsä kannalta tarkoittaa. Tätä samaa painotti myös viestintäammattilaisten järjestön ProComin toiminnanjohtaja Elina Melgin, kun asiaa häneltäkin kysyin.

Vermeet kuntoon

Pesosen Erkki laittoi flipparien Yammer-ryhmään hienon kuvan työpisteestään isoine näyttöineen ja mikkeineen. Hetimmiten piti kipaista alakertaan sitä katsomaan. Samalla Erkki antoi kattavan demon Planet eStreamin käytöstä videoiden teossa.

Siippani puolestaan on Verkko-opetuksen asiantuntijavalmiudet -kurssilla oppinut pikavideoitten teon. Jopas näytti helpolta! Tykkään!

Suhtaudun tietotekniikkaan varsin pragmaattisesti. Fasiliteeteilla pitää olla minulle oikeasti käyttöarvoa, jotta viitsin uusia härpäkkeitä tai ohjelmia opetella. Näyttöarvolla ei ole mitään virkaa, en todellakaan tarvitse uusinta sitä tai uusinta tätä, tärkeintä on, että homma tulee hoidetuksi.

Nyt juuri on vain sellainen pieni ongelma, että koneeni on varsin vanha. Ja mistä saan toisen näytön? Entä onko laitoksella yhtään rahaa mikrofonin ostoon, näinä säästöaikoina… Noh, selvitellään! Onneksi kokemuksesta tiedän, että laitoksen johto suhtautuu yleensä varsin myönteisesti järkeviin hankintaesityksiin.

Ai mikä opetussuunnitelma

Nyt, kun on kaksi vuotta menty tietyn opintosuunnitelmarungon mukaan, on taas havahduttu tekemään isompia muutoksia. Amanuenssi-parkamme varmaan tekee vielä kesäkuussakin ensi vuoden lukujärjestyksiä ja yrittää tunkea kurssejamme jo varattuihin saleihin.

Samalla on virinnyt keskustelu siitä, millaista opiskelua tarvitaan ensimmäisenä opiskeluvuonna. Meillä kauppatieteissä ei ole – vielä – hakijapulaa. Kaiken järjen mukaan meidän pitäisi saada sisään varsin tiukan seulan läpi tulleita, motivoituneita opiskelijoita. Monen ongelma vain tuntuu olevan, että he opiskelisivat kauppatieteitä mieluummin jossain muualla kuin Kuopiossa tai Joensuussa.

Tiedämme aika hyvin, millaisia substansseja ensimmäisenä vuonna pitäisi olla. Mutta siitä, miten niitä opetetaan ja opiskellaan, on erimielisyyttä.

Olisi kiinnostavaa tietää, miten sinä näet tämän – millainen opiskelu on ensimmäisenä vuonna motivoivaa ja mielekästä? Millainen on sopiva suhde face-to-face-opetusta ja ryhmätöitä vs. itsenäistä työskentelyä? Millaisen paketin rakentaisit, jotta opiskelija kiinnittyisi sekä opiskelupaikkakuntaan että oppiaineeseen eikä haikailisi muualle? Miten kurssijärjestelyin voidaan tukea sitä, että opiskelija oppii samalla akateemisia opiskelutaitoja?

Ydintä etsimässä

Jo joulukuussa 2015 istuin Saarelaisen Markun kanssa konsulttisession, jossa kävimme läpi flippariprojektin vaiheet. Jaa että ydinainesanalyysistä pitäisi aloittaa…

Tammikuu huiskahti tutkimusartikkelia kirjoittaessa ja Markkinointi- ja yhteisöviestinnän (MYVI) kurssiesseitä lukiessa.

Tämä jälkimmäinen askare tuki kyllä flippariprojektiakin, koska ko. kurssi on flippauskurssini. Luin esseitä ja mietin, mikä niitten kirjoittamisessa on ollut kandiopiskelijoille vaikeaa. Mietin, miten tutkimuksellisen kirjoittamisen nivoisi paremmin osaksi tätä kurssia, jonka päätteeksi suurin osa kurssilaisista kirjoittaa ensimmäisen laajemman yliopistokirjoitelmansa.

Onneksi meillä on kauppatieteiden laitoksella opettajaryhmä, jonka kesken olemme jo puolisen vuotta kokoontuneet säännöllisesti tutkivan oppimisen pedagogiikan tiimoilta. Opiskelijoitakin on saatu ainejärjestöistä mukaan. Elokuussa osa meistä osallistui Joensuussa Anu Hartikainen-Ahian ja Sirpa Kärkkäisen maastokurssin päätössessioon, missä saimme hyvän ja havainnollisen käsityksen siitä, mitä tutkiva oppiminen on käytännössä. Anu ja Sirpa ovat muutenkin olleet mainioita mentoreita, kiitos!

Flippariprojekti istahti luontevasti osaksi pienen ryhmämme työtä ja ryhmä lupasi toimia minulle sparraajana. Joulukuussa kerroin ryhmälle Markun briiffistä flippauksen käynnistämiseksi. Helmikuun alussa esittelin ryhmässä hiukan tarkemmin flipped classroom -ajattelua ja ryhmäläiset kommentoivat kurssista tekemääni ydinainesanalyysiä.

Ydinainesanalyysin teko tuntuikin ensin aika haasteelliselta. Olen opettanut yliopistossa ”vasta” viisi vuotta enkä ole ennen sellaista tehnyt. Opettajaopinnoissa 2011–13 aihetta toki käsiteltiin mutta eipä siitä paljon enää muista, kun ei ole sitä oppia käytäntöön vienyt.

Nyt kävin läpi MYVI-kurssin sisältöä ydinainesanalyysin periaatteiden mukaan: mikä on sellaista, mikä kaikkien täytyy tietää/oppia, mitä on hyvä tietää ja mitä on kiva tietää. Sain aikaiseksi hienon taulukonkin, jota yhdessä tutkittiin.

Jäimme myös miettimään, mitkä ovat ne kanavat, joitten avulla selvitetään, millaista markkinointi- ja yhteisöviestinnän osaamista jokainen ekonomi tarvitsee, eli mistä palasista rakentuu viestinnän kurssini ydin, se ”must know” -palikka. Tuttuja ovat toki Suomen Ekonomien kyselyt vastavalmistuneille, viisi vuotta työelämässä olleille ja työnantajille.

Lisäksi viestinnän ammattilaisten järjestöllä ProComilla on tutkittua tietoa aiheesta ja tutkimuslehdistäkin löytynee jotakin. Siinä tulikin minulle selvitettävää seuraavaan kokoukseen mennessä. Onhan tässä jotain pohjaa itselläkin, 20 vuoden historia viestintäammattilaisena ja yhteisöviestinnän väitöskirja :D