Oppimistuloksia

Hiukan jo alkaa pöly laskeutua. Hengästyttävän intensiivinen ykkösperiodi on takana, flipattu markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssi on pidetty ensimmäistä kertaa ja on reflektoinnin paikka. Tai ainakin välireflektoinnin, sillä sittenhän oppimisesta vasta voi jotain sanoa, kun opiskelijat palauttavat päättöesseensä ja samalla puntaroivat omaa oppimistaan. Myöhemmin saan (nimettöminä, tietysti) nähtäväksi myös kasvatustieteilijöitten flippariryhmille tekemän kyselyn tulokset.

Nyt annan äänen opiskelijoilleni, sillä pyysin heitä viimeisessä luokkatapaamisessa kertomaan ainakin kaksi oppimaansa asiaa. Kuten tiedätte, olen jossain määrin kipuillut miettiessäni, opitaanko kurssillani mitään (ks. edellinen postaukseni). Palaute on paljon parempaa kuin uskalsin odottaa.

Ei taida kaksi asiaa oikein riittää :D Olen oppinut paljon viestinnästä ylipäätään. Koen kurssin olevan niin laaja-alainen, ettei kahta asiaa voi nostaa muiden yli. Koen oppineeni kurssilla kuitenkin enemmän kuin muilta koko syyskuun kursseilta yhteensä.

Viestintä on paljon monimuotoisempi asia kuin esim. yrityksen tv-mainonta ja sosiaalisen median käyttäminen markkinoinnissa. Viestintä vaikuttaa myös organisaatioiden sisällä ja siihen kuuluu paljon asioita, kuten tunteita, hyvää työilmapiiriä jne. Tiivistäen: viestintä on todella laaja käsite.

Olen oppinut kurssilla hyvän viestinnän merkityksestä yritykselle. Viestintä on moninaista, esimerkiksi yrityksen sisäistä ja ulkoista ja hyvä viestintästrategia auttaa yritystä sitouttamaan työntekijöitä sekä parantamaan yrityksen mainetta sen sidosryhmien silmissä.

Median eri työkaluista ja kuinka asiat voivat vääristyä median käsissä. Suosituimmat uutiset ovat ne shokeeraavimmat, eivätkä ne todenmukaisimmat! Mitä enemmän siirrytään pois perinteisestä mediasta, sen enemmän tarvitaan kriittistä uutistenlukutaitoa. Internetissä kaikki tieto on samanarvoista, on yhtä helppo löytää juorulehden kuin Helsingin Sanomien uutiset.

Olen oppinut somen tuomista mahdollisuuksista viestinnässä, ajattelemaan viestintää laaja-alaisemmin, ottamaan huomioon muiden sidosryhmien kannat ja ajattelemaan viestintää ammatillisena vaihtoehtona.

Paljon tuli mainintoja erityisesti kriisiviestinnästä, mikä nousikin kurssilla ehkä suunniteltua suurempaan rooliin. Se ei liene haitaksi, jos ajattelee, millaisten mainekriisien keskelle mikä tahansa organisaatio voi joutua tänä päivänä.

Opin kriisiviestinnästä paljon, miten siihen voi varautua, sen teoriat.

Olen oppinut paljon kriisiviestinnästä ja kriisin syntymisestä, hallinnasta ja sen laantumisesta. On hyvä tietää, että kriisit ovat väistämättömiä liike-elämässä, niistä täytyy vain oppia ja hyväksyä niiden vaikutukset liiketoiminnalle. Kriiseihin voidaan kuitenkin valmistautua. Myös kriisin hallinta ja siitä toipuminen, tai näiden keinot on anti, jota kurssilta sain reppuuni.

Muita mieltä lämmittäviä oivalluksia olivat esimerkiksi nämä:

Viestintä kuuluu kaikille, ei vain yrityksen viestintäpäällikölle.

Viestinnässä tärkeintä on johdonmukaisuus ja että viestitään ainakin jotakin, hiljaisuus ei ole yleensä hyväksi.

Olen oppinut sisäisen viestinnän tärkeydestä organisaatiolle ja kuinka paljon se vaikuttaa organisaation julkikuvaan.

Viestinnän monikanavaisuus ja käyttö yritysmaailmassa on auennut minulle tämän kurssin myötä huomattavasti.

Tutkivaan oppimiseen ja kurssin teemoihin erinomaisesti soveltuva case tipahti eteen sopivasti syyskesällä: Särkänniemen delfinaarion lopettaminen ja delfiinien siirto Kreikkaan. Aloitimme kokoamalla juttupankkia aiheesta ja jatkoimme kirjaamalla oletuksiamme tapahtuneesta. Seuraavaksi opiskelimme kriisi- ja maineaiheisia tutkimusartikkeleita. Ryhmät syvensivät tietämystään eri näkökulmista. Niitä olivat sisäinen viestintä, mediasuhteet, keskusteluteemojen hallinta, kriisiviestintä, viestinnän ammattietiikka ja asiakasviestintä. Muutama ryhmätyö oli suorastaan huikean hyvä: yhdessä pohdittu, kriittinen, luovasti ajateltu ja pisteenä iin päälle esitys oli loistavasti havainnollistettu.

Delfiini-casen hyödyllisyys näkyi monessa vastauksessa, esimerkiksi näin – tosin tuon viimeisen voi tulkita niinkin, että tapausta taidettiin koluta kyllästymiseen asti:

Olen oppinut (Särkänniemi-case erityisesti), että asioita kannattaa tutkia ja ottaa niistä selvää eikä uskoa pelkästään keltaisten lehtien uutisointiin > kriittisyyttä viestintää kohtaan.

Ennen kaikkea kurssin suurin anti oli mielestäni se, että se sai ajattelemaan viestinnän merkitystä ja sen puutetta. Hyvän case-esimerkin kautta pääsimme todella sisälle siihen, että jostain pienestäkin jutusta voi tulla iso, kun viestintää ei olla huomioitu. Ennakointi ja nopea reagointi – nämä keskeisimmät asiat jäivät mieleen.

Luennoilla ollut tosi mukava ja rento ilmapiiri, siitä plussaa. Se on myös tuonut paljon erilaisia näkökulmia yleiseen keskusteluun, joka on edistänyt asioiden sisäistämistä.

Delfiini-casesta monipuolisesti ja läpikotaisin kaiken.

Yhtenä MYVI-kurssin tavoitteena on ollut tiedonhaun ja tutkimuksellisen kirjoittamisen opettaminen, sillä monelle kurssin essee on ensimmäinen laajempi yliopistokirjoitelma. Oli kiva havaita, että tässäkin on menty eteenpäin:

Opin käyttämään Finnaa! :D

Olen oppinut etsimään tutkimusartikkeleita (ja toivottavasti vielä opin hyödyntämään niitä).

Oma kirjoitustaito on parantunut, kun on saanut/joutunut kirjoittelemaan erilaisia tekstejä. Tykkäsin kurssilla siitä, että joutui kotona just kirjoittamaan juttuja, koska ainakin itse opin sillä tavalla hyvin (vaikka onkin kovin stressaavaa).

Olen matkan varrella miettinyt, miten flippaus käsitteenä avautuu opiskelijoille – ja minkä verran sen pitää avautua. Ensimmäinen kommentti on ennakkotehtävistä ja erittäin ilahduttava. Aivan kaikille ei tainnut olla selvää, mistä on kysymys.

Koen jo nyt ennakkotehtävän hyödylliseksi ja mielekkääksi. Jo ennen ensimmäistä luentoa käsitykseni markkinointi- ja yhteisöviestinnästä on lähtenyt rakentumaan sekä teoreettisen aineiston että oman pohdinnan kautta.

Kurssi erosi aikaisemmista kursseista etätehtävien ja verkkomateriaalin määrällä. Mielestäni kontaktitunneilta sai enemmän irti, kun asioihin oltiin tutustuttu ennen tapaamista.

Kurssilla sopivasti palautettavia tehtäviä > työt jakautuivat hyvin pitkin kurssia eikä kaikki pelkästään lopussa.

Flippaus jäi vielä hieman hämäräksi käsitteeksi.

Aina on totta kai myös parantamisen varaa ja nyt erityisesti, koska tämä oli ensimmäinen flipattu kurssini. Opiskelijat antoivat hyviä vinkkejä kurssin kehittämiseksi ja lisää tulee varmasti vielä esseitten yhteydessä ja tutkimuskyselyssä. Kokoan nämä vinkit ja omat kehittämisehdotukseni yhteen, kunhan kaikki palautteet ovat koossa.

Tällä erää tunnelmat ovat myönteiset ja hyvällä mielellä voi lähteä pienelle syyslomalle. Sitä ennen kuitenkin käymme Saarelaisen Markun kanssa läpi syksyn flippauskokemukset ja ensi viikolla kerron niistä laitoksen muille opettajille Tutkivan oppimisen ryhmässämme.

Haku yliopistomme seuraavaan flippariryhmään päättyy 14.11. ja pari työkaveria on jo siitä kiinnostuneena kysellyt.

Täällä on sotku!

Infotilaisuus Joensuussa.

Tuo mummoni muinoin puhelimessa tokaisema hätäinen lausahdus on jostain kumman syystä pyörinyt mielessä menneellä viikolla. Taidamme elää oppimisprosessin sitä vaihetta, kun melkoinen sotku vallitsee sekä opiskelijoitten että opettajan päässä.

Viime viikolla koostimme yhteen artikkelireferaattien
antia kriisiviestinnän ja maineenhallinnan teemoista, pidimme kaksi Särkänniemen tiedotustilaisuutta delfiinien siirrosta, tarkastelimme eri medioitten tapaa kehystää uutisensa ja hurmaannuimme mainostoimistovieraistamme.

Olen niin kiitollinen Mainostoimisto Fabrikin Timo Kupiaisesta ja Ad Kiivin Ricardo Patinosta. He osaavat molemmat täsmäpuhutella opiskelijoita. Timo kuvasi loistavasti mainostoimistotyön muutoksen ja hektisyyden. Ricardo oli kuin paraskin motivational speaker ja innosti opiskelijoita kirkastamaan unelmansa ja tavoittelemaan sitä.

Timo Kupiainen Fabrikista.

Jos opiskelijoita jännittää heidän tämän viikon ryhmäesityksensä niin kyllä jännittää minuakin. Oliko tehtävänanto liian ohjeistava? Jättikö mitään tilaa omalle ajattelulle ja tiedon soveltamiselle? Vai oliko se niin avoin, että voivat mennä pahasti metsään? Tutkivan oppimisen pedagogiikassa tutkimustehtävien avoimuus riippuu paljon opiskelijoitten valmiuksista. Kurssini on kolmannen kandivuoden kurssi, joten sen mukaan pitäisi mennä.

Ricardo Patino Ad Kiivistä.

Toinen jännityksen paikka on esseesuunnitelmien käsittely. Niitten palautuspäivä on huomenna ja vasta 15 on tullut. Suunnitelma on ennenkin ollut oivallinen kirjoittamisen käynnistäjä. Mietin vielä, miten olisi viisasta ne käsitellä. Kartoitan parhaillaan, moniko on käsittelyssä mukana. Useinhan se ikävä kyllä menee niin, että ne, jotka neuvoja eniten tarvitsisivat, eivät tule niitä kuulemaan.


Kurssin tässä vaiheessa alkaa olla myös ilmeistä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Olisi esimerkiksi pitänyt valmistaa vielä enemmän videoklippejä, sillä ryhmätehtävät varsinkin Joensuun isomman ryhmän kanssa vievät melkoisesti aikaa. Mutta minkäs teet, kun juuri videoitten teon päälle tuli vielä se kurja flunssakin. Tästä sitä viisastuu ja ensi vuonna tuottaa paremman kokonaisuuden. Se ei tietysti tämänvuotisia opiskelijoita juuri lohduta.

Infotilaisuus Kuopiossa.

Kaikenkaikkiaan koko kurssi vaikuttaa juuri nyt aika kaoottiselta. Opittava aines tuntuu olevan hajallaan siellä sun täällä. Miten ihmeessä koostamme tästä homogeenisen paketin ensi viikon aikana? Vai voiko sellaista edes tavoitella?

Hiukan lohtua kaaokseen toi viime viikon ryhmäpohdintojen lomasta kuulemani lausahdus: Mä niin tykkään tästä kurssista. Yritän ottaa tuosta ilon irti ja taltuttaa kolkot, epäilevät ajatukseni (saahan sitä tykätä, mutta opitaanko täällä mitään...).

Ensimmäiset viikot tosi toimissa

Takana on ensimmäinen kokonainen töistä vapaa viikonloppu kuukauteen! Moiseen on sellainenkin selitys, että arkipäiviä rassasi syysflunssa ja töitä pääsi kasautumaan kurssistartin alla. Onneksi tokenin melko hyvään kuntoon ennen ensimmäisiä luokkatapaamisia.

Äänen kestäminen oli jännityksen aihe, ääni on meinaan melko tärkeä työkalu näissä hommissa. Ajattelen lämpöisesti KYSin puheterapeuttia, jolta sain loistavat äänenhuoltovinkit pari vuotta sitten.

Markkinointi- ja yhteisöviestinnästä on nyt pidetty ensimmäiset luokkatapaamiset sekä Joensuussa että Kuopiossa. Ja kurssihan alkoi jo viikkoa aiemmin ennakkotehtävillä. On aika kirjata iloja ja huolia.

Iloja

Viestintäammattia käsitellyt ennakkotehtävä onnistui hienosti ainakin siltä osin, että lähes kaikki palauttivat sen ajallaan. Pohja-aineistona olivat vapaavalintainen työnhakuilmoitus, videoluentoni viestintäammatin kehittymisestä ja ProComin raportti Viestinnän ammattilaiset. Töitten laadusta en osaa vielä sanoa mitään, sillä niitten arviointi on vasta alkamassa.

Muistettavaa ensi kerraksi: pitää ajoissa kertoa, mitä tapahtuu, jos ennakkotehtävä palautetaan myöhässä. Nyt annoin Joensuun ryhmän äänestää ja opiskelijat halusivat, että pienesti myöhästyneet voidaan vielä ottaa mukaan kurssille. Näitä oli vain pari.

Käytämme kurssilla esimerkkitapauksena Särkänniemen delfiinien siirtoa ja olemme koonneet Moodleen juttu- ja kuvapankkia tästä tapauksesta. Kivasti on karttunut se osasto ja näkökulmia tapaukseen on etsitty ulkomaan medioistakin.

Ilahduin siitä, että mitään protestiääniä ei kuulunut luokkatapaamisten 70 prosentin läsnäolovelvoitteesta. Luokka- eli lähisuoritusvaihtoehdon on Joensuussa valinnut 31 opiskelijaa ja Kuopiossa 20. Yhteensä kurssilla on 76 opiskelijaa.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että onnistumme kurssilla hyvin toteuttamaan tutkivan oppimisen pedagogiikkaa. Kontekstia on luotu delfiini-casen kautta, siihen liittyviä olettamuksia on kirjattu ja jatkossa jokainen pienryhmä syventää tietämystä oman erityisteemansa kautta. Näitä ovat esim. yhteiskuntavastuu, kriisiviestintä, asiakasviestintä ja mediasuhteet.

Huolia

Kurssin kokonaisuuden hahmottaminen, ennakko- ja välitehtävien laatiminen, videoitten suunnittelu ja teko, ryhmätehtävien ohjeistaminen ym. ym. vei niin paljon aikaa, että luokkatapaamisten viilaaminen jäi mielestäni liian viime tinkaan.

Tässä joensuulaiset joutuvat koekaniineiksi, sillä kun pidän lähitunnit ensin Joensuussa ja sitten Kuopiossa, tiedän jo loppuviikosta, mikä toimii ja mikä ei. Esimerkiksi työyhteisö- ja johtamisviestinnän käsittely meni mielestäni Kuopiossa paljon fiksummin kuin Joensuussa. Sorry Joensuu!

Oli jotenkin hassua käynnistää kurssi esittelemättä sitä, olinhan kertonut kurssin sisällöt ja suoritustavat jo videolla ja voin siis olettaa, että ne ovat tiedossa (eivät kylläkään olleet kaikilla, päättelin joistakin sähköposteista).

Huomasin, miten helposti sitä hupsahtaa yksinpuhelumoodiin, ellei pidä varaansa. Jatkossa täytyy myös suunnitella kunnolla ryhmätyöaikaa luokkatapaamisten yhteyteen, sillä opiskelijoitten lukujärjestykset ovat käsittämättömän täysiä. Erityisesti sivuaineopiskelijoilla tuntuu olevan melkoisesti säätämistä, kun omat pakolliset tunnit ja tämä kurssi törmäävät. Periaatteessahan tämän pitäisi olla kauppatieteiden kolmannen vuoden kurssi mutta mukana on aika paljon kakkosia ja myös sellaisia sivuaineopiskelijoita, jotka ovat vasta aloittamassa johtamisen ja markkinoinnin peruskursseja. Hmm... Ei käy opettajan työ liian helpoksi, kun ryhmä on tosi heterogeeninen.

Tällä kurssilla opettelemme tiedonhakuakin, sillä kurssiessee on monille ensimmäinen laajempi kirjoitelma yliopistossa ja ehkä ainoa ennen kandityötä. Keskiviikkona selostin Joensuussa, miten näppärä on kirjaston etusivun pikahakulaatikon kautta lähteä hakemaan tutkimuslehtiä ja tietokantoja. Perjantaina Kuopiossa sitä polkua ei enää ollutkaan, sillä UEF-Finna oli otettu käyttöön. Sitäpä sitten yhdessä ihmettelimme.

Planet eStreamin kanssa on ollut teknisiä ongelmia. Perjantaiaamuna se päivitettiin ja ohjelma hävisi tyystin meidän opettajien koneilta. Kyllä olisin hiuksiani repinyt, jos niin olisi käynyt pari viikkoa sitten kesken videoitten teon. Tänään opiskelijat ovat valittaneet, että Moodleen upotetut videot eivät näy vaan ainoastaan Video File Not Found -teksti. No siinä ei liene kyse mistään vakavasta vaan tilapäishäiriöstä, joka ratkeaa selaimen tai koneen uudelleenkäynnistämisellä.

--

Näin olemme saaneet kurssin reippaaseen vauhtiin. Tällä viikolla ei ole luokkatapaamisia mutta opiskelijoilla on töitä senkin edestä: maine- ja kriisiviestintäaiheiset videot, artikkeli journalismin ja viestinnän uskottavuudesta sekä referaatti tutkimusartikkelista. Niistä jatkamme ensi viikolla.

Kiitos MYVI-kurssin opiskelijoille luvasta käyttää yllä olevia kuvia.

NASA-yhteistyötä ja muuta jännittävää

En ihan näin tiheään ajatellut blogata mutta minkäs teet, kun eletään keskellä elokuista kehittämissumaa.

Tällä viikolla oli kaksipäiväinen oppimisympäristöseminaari, jo neljännen kerran ja tällä kertaa Kuopiossa. Oppimisympäristö on aika moniulotteinen käsite, jossa niin fyysinen, tekninen, sosiaalinen kuin paikallinenkin ympäristö on valjastettu palvelemaan didaktisia tavoitteita (esim. Manninen et al., 2007). Se ei ole siis vain teknisiä alustoja tai kalusteita vaan myös – ja ehkä ennen kaikkea – vuorovaikutusta ja me-hengen rakentamista.

Seminaari oli jälleen varsinainen runsaudensarvi ja sulattelu vaatii aikaa. Hauskaa oli sekin, että saatiin Riikan ja Teuvon kanssa esitellä kauppatieteiden tutkivan oppimisen kehittämistyötä monille kiinnostuneille kuulijoille!

Business School Team.
Kuva: Tommi Haapaniemi.

Professori Laura Hirsto Savonlinnasta piti mainion esityksen erilaisista pedagogisista menetelmistä. Hän puhui mm. opetusmenetelmien yhteydestä opiskelijoiden sitoutumiseen. Jos opetus on perinteistä luento-opetusta, se sitouttaa kaikkein vähiten ns. ei-akateemisia opiskelijoita. Heidän sitoutumisensa lisääntyy huimasti, kun opiskelu on aktiivista ja vuorovaikutteista. Samalla kuilu verrattuna ns. akateemisiin opiskelijoihin pienenee. Hirston mukaan opiskelijat eivät ole vielä kovinkaan itseohjautuvia tullessaan yliopistoon ja omaa vastuunottoa ja opiskelutaitojen kehittymistä tulee kaikin tavoin tukea. Opiskelijan motivoitumiseen ja sitoutumiseen vaikuttavat mm. hänen pärjäämisen kokemuksensa (kompetenssi), itsemääräämisen tunne (autonomia) ja kokemus yhteydestä muihin (liittyminen). 

Päivien jännittävin (ja myös mediaan uponnut) esitys tuli Joensuun tietojenkäsittelytieteestä. Professori Markku Hauta-Kasari, tohtoriopiskelija Ana Gebejes, Janne Hautala Arcusys Oy:stä sekä videovälitteisesti läsnäollut ex-astronautti, nykyinen "innovaatiovalmentaja" Charles Camarda kertoivat NASA Epic Challenge -projektista. Ohjelman aikana eri kouluasteilta tulevat opiskelijat ratkovat Marsin asuttamiseen liittyviä eeppisiä haasteita ja oppivat hyödyntämään NASAn innovaatioprosesseja ja -menetelmiä. Konsortioon mahtuu lisää osallistujia, vinkkasi Hauta-Kasari.

NASA-huuman ynnä kaikenlaisen härpäke-esittelyn lomaan oli jotenkin rentouttavaa kuulla Teija Koskelan ja Päivi Roseniuksen selkeä ja perusteltu esitys opintojakson linjakkaasta suunnittelusta. Kasvatus kestävään tulevaisuuteen -kurssin sparrausryhmänä heillä on opiskelijapaneeli.

Hammaslääkärin työpisteitä
ennen ja nyt.

Seminaarin pääteeksi keskiviikkona osallistuimme kävelykierroksille, missä tutustuttiin erilaisiin oppimisympäristöihin. Oma rundini vei lääketieteen Taitostudialle, hammaslääketieteen Simulaan ja histologian ja patologian virtuaalimikroskooppiympäristöön. Äärimmäisen mielenkiintoisia kaikki tällaiselle aivan toisenlaisesta maailmasta tulevalle.

Opiskelijat ovat osallistuneet
opetustilojensa värien valintaan.

Olin kieltämättä aika vaikutettu niin lääketieteen simulaatiopedagogiikasta kuin hammaslääketieteen upeista opetustiloista. Lähes maagiselta tuntui se, miten Sanna Pasonen- Seppänen opettaa histologiaa ei kudosoppia. Kun ennen tutkittiin näytteitä mikroskoopeilla, nyt kudosnäytteet on skannattu ja niitä suurennellaan tarpeen mukaan kosketusnäytöillä. Ja kaiken takana tietysti pedagogiset tavoitteet, kuten opiskelijalähtöisyys, yhdessä oppiminen ja asiantuntijuuden jakaminen. Vau!

Seminaarien yhteenvedot tapaavat olla haasteellisia. Tässä seminaarissa kävelykierrosten jälkeen useimmat kuopiolaiset olivat jo hilpaisseet takaisin työmailleen ja jäljellä oli lähinnä bussikyytinsä armoilla olleita joensuulaisia. Siksi olisi kyllä hyvä, jos finaaliin vielä kehiteltäisiin jotain kunnolla täräyttävää, jotta loppuun asti osallistuminen olisi sen arvoista.

Sanna Pasonen-Seppänen
ja virtuaalimikroskopia.

Lämmin kiitos Opinto- ja opetuspalvelujen työmyyrille hengästyttävän monipuolisista seminaaripäivistä ja kollegoille innostavista esimerkeistä ja keskusteluista! Kiitos myös hänelle, joka keksi kutsua seminaariin Linda Saukko-Raudan (redanredan.fi) tekemään livekuvitusta. Tässä Lindan tulkinta NASA Epic Challenge -sessiosta:

Lisäys 27.8.2016

Ja tässä vielä Savon Sanomien mainion Toivasen kontribuutio samaan aiheeseen eilisestä lehdestä:

Tutkiva oppiminen ja flippaus

Meillä on kauppatieteiden laitoksella toiminut jo keväästä 2015 opettajaryhmä, joka kokoontuu kerran kuussa keskustelemaan erilaisista pedagogisista kysymyksistä. Hanke käynnistettiin laitoksen rahoilla ja nyt olemme taas hakeneet oppimisympäristöjen kehittämisrahaa. Niitä on tosin tähän asti myönnetty mieluummin härpäkkeisiin kuin kokonaisvaltaisiin pedagogisiin kehittämisprojekteihin.

Tutkivan oppimisen vaiheet on esitetty yllä olevassa kuviossa, joka löytyy mm. Minna Lakkalan väitöskirjan sivulta 94 (Lakkala, M. 2010. How to design educational settings to promote collaborative inquiry: Pedagogical infrastructures for technology-enhanced progressive inquiry. University of Helsinki. Institute of Behavioural Sciences. Studies in Psychology 66). Käyn parhaillaan vaihe vaiheelta läpi Markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssiani (MYVI) ja mietin, mitä tutkivan oppimisen vaiheet tarkoittavat sen kannalta, ja miten kurssi sekä flipataan että toteutetaan tutkivan oppimisen pedagogiikan hengessä.

Tutkivassa oppimisessa on tärkeää löytää yhteinen toiminnan kohde ja työskennellä sen parissa. Menetelmä vaatii käyttämään aktivoivia työtapoja ja -välineitä. Siinä jäljitellään tutkimusprosessin kulkua ja opiskelijat asettavat tutkimuskysymyksiä. Parhaimmillaan syntyy sekä uutta ymmärrystä että uutta tietoa kaikille prosessiin osallistuville. Asiantuntijuuden jakamiseen prosessin eri vaiheissa soveltuu hyvin joku sähköinen alusta, joka voi toimia yhteisenä muistikirjana.

1. Kontekstin luominen
- opiskeltavien asioiden kytkeminen konkreettisiin tapauksiin, esim. yritysesimerkkeihin
- tapauksia voivat kehittää opiskelijat tai opettaja voi tuoda sellaisen käsiteltäväksi
- MYVI: tarjolle useita esimerkkejä (esim. lehtiartikkeleita) kurssin keskeisistä sisällöistä: johtamisviestintä ja sisäinen viestintä, media ja kriisit, mainonta ja PR, näistä ennakkotehtävät
- MYVI: esim. tapaus Volkswagenin päästöskandaali ja sen viestintä

2. Ihmettely ja kysymysten eli ongelmien asettaminen
- opiskelijoita haastetaan pohtimaan niitä kysymyksiä, joita tapaus herättää, miksi, kuinka?
- opiskelijat voivat asettaa myös omia tutkimuskysymyksiään, esim. Miten sosiaalinen media haastaa kriisiviestinnän? Miten tapauksen globaalisuus haastaa kriisiviestinnän? Miten kriisiviestinnän hoito vaikuttaa yrityksen menestykseen?
- yhteistä tiedonrakentelua mahdollista tehdä myös esim. blogien tai chattailun avulla; hyvä, jos ajattelumallit jäävät näkyviin ja niitä voidaan jäljittää myöhemmin
- MYVI: tehtävä ennen ensimmäistä luentotapaamista – kysymysten asettaminen ja tiedonrakentelu blogialustalla; ennakkotehtävät kurssin avainteemoista

3. Omien selitysten (työskentelyteorioiden) luominen
- ideana on tehdä opiskelijoiden omat, arkiajatteluun perustuvat käsitykset avoimiksi keskustelulle ennen kuin hankitaan syvällistä kirja/tutkimustietoa aiheesta
- alustavia käsityksiä kutsutaan työskentelyteorioiksi, ne ovat alustavia olettamuksia tai arvauksia siitä, miten asiat mahdollisesti ovat
- tavoitteena rohkaista opiskelijoiden omaa ajattelua tiedon ulkokohtaisen omaksumisen sijaan
- ohjaa opiskelijoita käyttämään tietoa kehittelevästi, aktivoimaan aikaisemman olennaisen tiedon muistista ja löytämään ilmiöiden välisiä yhteyksiä
- MYVI: työskentelyteoriana voisi olla esim. että ”Volkswagenin maine on niin vankka, että sen ei tarvinnut pyytää anteeksi”
- MYVI: ensimmäisellä tapaamiskerralla omien selitysten luominen ryhmissä/parityöskentelynä jokaisesta neljästä avainteemasta

4. Kriittinen arviointi ja oppimistavoitteiden asettaminen 
- arvioidaan yhdessä muodostettuja työskentelyteorioita ja pohditaan niiden heikkouksia ja vahvuuksia
- oppimista edistää ”tyhmien” kysymysten tai oudoilta kuulostavien ajatusten esittäminen: oppimisen kannalta on parempi itse keksiä joku mielekäs ajatus vaikka se osoittautuisikin vääräksi kuin toistaa kirjojen käsityksiä
- MYVI: ensimmäisellä tapaamiskerralla työskentelyteorioiden pohdinta
- MYVI: mitä minun pitää oppia tästä teemasta?

5. Uuden, syventävän tiedon etsiminen
- erilaisiin tietolähteisiin tutustuminen ja niiden luotettavuuden arviointi, esimerkkitapauksessa vaikka käynti Mainonnan eettisen neuvoston sivuilla
- tutkimustietokantojen käyttö
- luennot ja asiantuntijavierailut sopivat hyvin tähän vaiheeseen
- MYVI: opettajan luento tai vierailuluento, videoklipit

6. Selitysten ja päätelmien kehittely – Tarkentuvan ongelman asettaminen – Uusien kysymysten asettaminen 
- ajatusten jakaminen, kokoaminen ja niistä keskustelu > ajatusten kehittäminen yhdessä
- toisille selittäminen luo uusia oivalluksia
- suuria kysymyksiä voidaan tarkentaa pienemmiksi
- MYVI: luokkatapaaminen, esim. esityksiä toisille, väittelyitä

7. Uuden työskentelyteorian rakentaminen ja jakaminen yhteisön kesken / tiedontuottamisen suuntaaminen edelleen 
- opiskelijat kokoavat yhteen ko. teemasta hankkimansa tiedon
- voidaan miettiä, miten alkuperäinen työskentelyteoria on muuttunut
- opiskelijat voivat toimia toisilleen peilinä ja auttaa hahmottamaan omia käsityksiään uudesta näkökulmasta
- MYVI: luokkatapaaminen, teemasta hankitun tiedon koostaminen

8. Uuden tutkimuskierroksen aloittaminen
- havaittujen tiedon ja ymmärryksen aukkojen pohjalta suunnataan uutta tutkivan oppimisen prosessia ja käynnistetään uusia syventäviä tutkimuskierroksia
- uuden teeman kanssa työskentely

Ydintä etsimässä

Jo joulukuussa 2015 istuin Saarelaisen Markun kanssa konsulttisession, jossa kävimme läpi flippariprojektin vaiheet. Jaa että ydinainesanalyysistä pitäisi aloittaa…

Tammikuu huiskahti tutkimusartikkelia kirjoittaessa ja Markkinointi- ja yhteisöviestinnän (MYVI) kurssiesseitä lukiessa.

Tämä jälkimmäinen askare tuki kyllä flippariprojektiakin, koska ko. kurssi on flippauskurssini. Luin esseitä ja mietin, mikä niitten kirjoittamisessa on ollut kandiopiskelijoille vaikeaa. Mietin, miten tutkimuksellisen kirjoittamisen nivoisi paremmin osaksi tätä kurssia, jonka päätteeksi suurin osa kurssilaisista kirjoittaa ensimmäisen laajemman yliopistokirjoitelmansa.

Onneksi meillä on kauppatieteiden laitoksella opettajaryhmä, jonka kesken olemme jo puolisen vuotta kokoontuneet säännöllisesti tutkivan oppimisen pedagogiikan tiimoilta. Opiskelijoitakin on saatu ainejärjestöistä mukaan. Elokuussa osa meistä osallistui Joensuussa Anu Hartikainen-Ahian ja Sirpa Kärkkäisen maastokurssin päätössessioon, missä saimme hyvän ja havainnollisen käsityksen siitä, mitä tutkiva oppiminen on käytännössä. Anu ja Sirpa ovat muutenkin olleet mainioita mentoreita, kiitos!

Flippariprojekti istahti luontevasti osaksi pienen ryhmämme työtä ja ryhmä lupasi toimia minulle sparraajana. Joulukuussa kerroin ryhmälle Markun briiffistä flippauksen käynnistämiseksi. Helmikuun alussa esittelin ryhmässä hiukan tarkemmin flipped classroom -ajattelua ja ryhmäläiset kommentoivat kurssista tekemääni ydinainesanalyysiä.

Ydinainesanalyysin teko tuntuikin ensin aika haasteelliselta. Olen opettanut yliopistossa ”vasta” viisi vuotta enkä ole ennen sellaista tehnyt. Opettajaopinnoissa 2011–13 aihetta toki käsiteltiin mutta eipä siitä paljon enää muista, kun ei ole sitä oppia käytäntöön vienyt.

Nyt kävin läpi MYVI-kurssin sisältöä ydinainesanalyysin periaatteiden mukaan: mikä on sellaista, mikä kaikkien täytyy tietää/oppia, mitä on hyvä tietää ja mitä on kiva tietää. Sain aikaiseksi hienon taulukonkin, jota yhdessä tutkittiin.

Jäimme myös miettimään, mitkä ovat ne kanavat, joitten avulla selvitetään, millaista markkinointi- ja yhteisöviestinnän osaamista jokainen ekonomi tarvitsee, eli mistä palasista rakentuu viestinnän kurssini ydin, se ”must know” -palikka. Tuttuja ovat toki Suomen Ekonomien kyselyt vastavalmistuneille, viisi vuotta työelämässä olleille ja työnantajille.

Lisäksi viestinnän ammattilaisten järjestöllä ProComilla on tutkittua tietoa aiheesta ja tutkimuslehdistäkin löytynee jotakin. Siinä tulikin minulle selvitettävää seuraavaan kokoukseen mennessä. Onhan tässä jotain pohjaa itselläkin, 20 vuoden historia viestintäammattilaisena ja yhteisöviestinnän väitöskirja :D