Yliopisto ja asiantuntijaksi kasvaminen

Yliopisto on kasvun paikka ja me opettajat olemme tietyssä mielessä myös kasvattajia. 

Tämä voi särähtää jonkun korvaan mutta särähtäkööt. Tarvitsevatko täysi-ikäiset ihmiset kasvattajaa? No eivät ehkä perinteisessä mielessä mutta ainakin meillä ohjaillaan opiskelijoitten kasvua asiantunteviksi ammattilaisiksi, siitähän koko yliopistokoulutuksessa on kysymys.

Perinteisen behavioristisen koulukunnan edustajat voivat olla sitä mieltä, että liikaa jo paapotaan, on sitä ennenkin yliopistoputkesta ulos päästy ilman HOPSeja (henkilökohtainen opintosuunnitelma) ja opettajatuutoreita.

Samaan aikaan opiskelijoitten mielenterveyden ja oppimisen ongelmat – ja niiden myöntäminen ja tunnistaminen – ovat yleistyneet niin, että erityispedagogiselle osaamiselle olisi käyttöä.

Kevään helmiä olikin myös meidän yliopistollemme tarjottu kolmen puolen tunnin tietoiskun sarja: keskittymisvaikeudet, neuromoninaisuus ja toiminnanohjauksen haasteet. Nuo toteutti ammattikorkeakoulujen yhteinen Tulevaisuuden työkyky -hanke. Todella hyviä vinkkejä opettajan arkeen tuli sieltä.

Opiskelijajoukko on nykyisin valtavan heterogeeninen ja se, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle, mutta ensimmäisten opiskeluvuosien pitäisi luoda jämerä kasvualusta. Sitä alustaa ei rakenneta tarjoamalla jo fukseille runsaasti verkko-opiskelumahdollisuuksia. Ei ainakaan sellaisella alalla, jolle tullaan tyypillisesti suoraan lukiosta tai pian sen jälkeen.

Samaan hengenvetoon totean, että toki myös verkkokurssi voi olla vuorovaikutteinen ja jopa yhteisöllinen mutta tohdin arvella, että monet verkkokurssit eivät ole.

Viittasin jo edellisessä kirjoituksessani tuoreeseen Kasvatus-lehden tutkimusartikkeliin, missä osoitettiin, että nuorimpien opiskelijoiden eli todistusvalinnalla yliopistoon tulleitten motivaatio hukkautuu helposti tai se ei pääse lainkaan syntymään ilman tukevaa opintoyhteisöä. Tuolla ryhmällä on myös suurempi uupumisriski, vähemmän kiinnostusta opintoihin sekä pinnallisempi lähestymistapa oppimiseen.

Vaikka me opettajat emme olekaan opiskelijoittemme isiä ja äitejä niin kyllähän meidän pitäisi olla alamme kokeneita asiantuntijoita ja luottaa siihen asiantuntemukseen. Ei meidän pidä tehdä pedagogisia valintoja esimerkiksi opetusmuodoista sen mukaan, mitä opiskelijat haluavat, vaan sen mukaan, miten parhaiten saavutetaan osaamistavoitteet ja relevantit työelämävalmiudet. 

Eikä ole haitaksi, jos samalla itsenäistytään ja opitaan elämään ihmisiksi yhdessä toisten kanssa, kestämään pettymyksiä ja jakamaan niitä, ymmärtämään toistemme ajatuksia ja arvoja ja kehittämään empatiakykyä. Se ei tapahdu yksin verkossa opiskelemalla. 

Monella alalla sitäpaitsi tulevaisuuden tärkeiden kollegaverkostojen luominen alkaa jo opiskeluaikana. Elinikäisistä ystävyyssuhteista puhumattakaan.

Miksi hukkaisimme kaiken tuon?

Markkinoinnin peruskurssi uudistui

Olemme Joensuun kampuksen Sasu Tuomisen kanssa urakoineet markkinoinnin peruskurssin aivan uusiin puihin. Koska opintojakson rakentamisessa on paljon näkymätöntä työtä, ajattelin tällä foorumilla hiukan avata, mitä kaikkea siihen kuului.

Opetusavustaja Mette (takana oikealla) ja ryhmä eettisen ja vastuullisen markkinoinnin kysymysten äärellä 28.2.

Uudistuksen sykäys tuli siitä, että kurssikirjaamme ei enää päivitetty ja se alkoi jäädä ajastaan jälkeen. Aloitimme jo viime keväänä kahlaamalla läpi varsin monta kandidaattia, sillä vaihtoehtoja on. Pearsonilta saimme kiitettävästi informaatiota kirjoista ja niihin kuuluvista opettajan paketeista. Myös kirjastomme tietoasiantuntija Mikko Meriläinen oli suuri apu. Kirjoja on kirjoitettu niin globaalista, eurooppalaisesta kuin skandinaavisesta näkökulmasta, joten siitäkin piti päättää. Päädyimme globaaliin näkökulmaan ja kirjaan, jota varmasti päivitetään (Armstrong, Kotler & Opresnik: Marketing. An Introduction). Tuon kirjan lisäbonukseksi osoittautui, että sen tekstit ja tehtävät on vahvasti linkitetty AACSB-akkreditointiin.

Peruskurssi on flipattu kurssi, joten aineistojen valmistamisessa oli aikamoinen työ. Siksi oli niin hienoa, että niitä voi työstää työkaverin kanssa yhdessä: teimme kumpikin kuudesta teemasta luentovideot ja valmistelimme aloitus- ja lopetusluentojen diasetit. Sasun markkinointitietämys on laajaa ja syvällistä ja minä puolestani olen flipannut peruskurssia vuodesta 2019.

Kurssin ytimessä on 12 eri teemaista case-harjoitusta, joista opiskelija valitsee vähintään neljä tai halutessaan kaikki 12. Kiva oli huomata, että tänä vuonna todella moni valitsi paljon enemmän kuin nuo pakolliset neljä. Case-yrityksinä meillä oli mm. Rolex (segmentointi), Coca-Cola (digitaalinen markkinointi) ja Airbnb (palvelujen markkinointi). Harjoituksissa työskennellään opetusavustajien ja vastuuopettajan vetämissä, noin kuuden hengen ryhmissä. Olen laitoksellemme kiitollinen siitä, että olemme saaneet nämä opetusavustajat hienoksi resurssiksi kurssille. Heitä oli Kuopiossa neljä ja Joensuussa viisi. Järjestimme yhteisen kahden tunnin verkkokoulutuksen opetusavustajille 12.1.

Yksi palvelujen markkinoinnin harjoituksessa työstetyistä asiakasprofiileista, case-yrityksenä Airbnb.

Totesin jo ensimmäisellä kierroksella viisi vuotta sitten, että opettajatiimillä on oltava selkeä runko, jonka mukaan työskennellään. Siksi tein kurssikäsikirjan, jossa on määritelty jokaisen case-harjoituksen tavoitteet, tehtävät ja tuotokset. Tuotokset jaettiin myöhemmin kurssin oppimisalustalla. Käsikirjassa on myös icebreaker-ideoita ryhmätyön aloitukseen ja vinkkejä ongelmatilanteitten käsittelyyn. Se antaa hyvän selkärangan niin opettajille kuin opetusavustajille. Nyt kurssikäsikirja piti tietysti päivittää vastaamaan uutta oppikirjaa. Joittenkin harjoitusten kohdalla se onnistui hyvin mutta moniin jäi vielä säätämistä. Tosin niin kai se on aina opetushommissa, aina on varaa kehittää.

Flipattujen kurssien haaste on usein se, että työskentelytapa on niin erilainen, että menee hetki ennen kuin opiskelijat sisäistävät sen, että tunnille tullaan valmistautuneena. Tässä suhteessa tämä oli helppo vuosi; molempien kampusten opiskelijat olivat varsin hyvin paneutuneet aineistoihin ennalta eli tutustuneet päivän case-tekstiin ja katsoneet opetustallenteita. Todella aktiivinen ja innokas fuksiporukka meillä!

Kurssiin kuuluu myös mittava 130 kysymyksen itseopiskelutenttipaketti, jonka saimme avatuksi nyt pari viikkoa ennen tenttiä. Tiedekunnan taitava verkko-opetuksen koordinaattori Riikka Malin oli korvaamaton apu paketin toteuttamisessa. Jatkossa opiskelijat voivat opiskella itseopiskelutehtäviä jo aiemminkin kurssin aikana. Tehtäviä tekemällä he voivat kerätä lisäpisteitä tenttipisteittensä päälle ja ne tukevat opiskelun ja oppimisen prosessimaisuutta.

Meillä oli Kuopiossa viimeinen harjoituskerta 28.2. ja ryhmätyöskentely aloitettiin tällä kertaa niin, että opiskelijat saivat kertoa mielipiteensä kurssin työskentelytavasta. Opiskelijat olivat pitäneet luokkatilanteitten rennosta ilmapiiristä, vaihtelevista tehtävistä ja mahdollisuudesta tutustua uusiin ihmisiin. Jotkut olivat ensin murehtineet, että eivät ehtineet valita mieleistään harjoitusta mutta olivat sitten todenneet, että loppujen lopuksi ei-niin-mieleinen harjoitus oli ihan ok.

Meidän pitää kehittää opetusta sekä opiskeltavan ydinaineksen pohjalta että pedagogisesti viisaasti. Flippauksesta on runsaasti tutkimuskirjallisuutta – myös Itä-Suomen yliopistossa tuotettua – samoin case-opetuksesta. Lisäksi peruskurssin toteutus liittyy vahvasti fuksivuoden haasteisiin, joita olen itsekin tutkinut. Viime viikolla ilmestyi Kasvatus-lehden artikkeli, jossa muistutetaan, miten tärkeää on ottaa huomioon erityisesti todistusvalinnan kautta tulleitten siirtymä yliopisto-opiskelijoiksi, motivaation kehittyminen ja yliopistoyhteisöön kiinnittyminen.

Sasu on pitänyt Joensuussa kurssin päätösluennon, minulla se on edessä. Edessä on myös vielä tentin teko. Saimme uuden oppikirjan mukana suuren määrän sekä monivalintakysymyksiä että soveltavia tehtäviä, mikä on valtava etu, mutta niiden valikoimisessa, suomentamisessa ja termien tarkistamisessa on työtä.

Sasu on ollut tässä projektissa erityisen lujilla hypätessään uuteen toteutustapaan mutta olen vakuuttanut, että ensi vuonna kaikki on helpompaa. Kiitos osaavalle kollegalle valtavasta urakasta jo tässä vaiheessa – ensi vuonna ollaan taas viisaampia!

Puolivälissä ollaan

No niin. Nyt ollaan suunnilleen markkinoinnin peruskurssin puolivälissä ja on jo jotain kerrottavaa siitä, miten meillä on mennyt.

Ensinnäkin en lakkaa kehumasta meidän huikeaa ohjaajatiimiä. Meidän opetusavustajat ovat aina paikalla silloin, kun pitää, siirtelevät pöydät (oi koska saisimme ne kevyet, pyörillä liikkuvat...), vetävät ryhmäkeskusteluja topakasti ja asiantuntevasti ja ovat vielä hyväntuulisiakin, vaikka jokaisella on omat opiskelupaineensa ja muut kiireensä. Voin lämpimästi suositella vertaisohjaajien kanssa työskentelyä! Ehkä tämä kokemus on ollut ihan ok myös ohjaajille, koska yksi heistä jo toivoi pääsevänsä mukaan myös ensi vuonna :)

Harjoituksissa on yleensä ollut yhtä aikaa kuusi kuuden hengen ryhmää.Tässä teemana segmentointi.

Toiseksi olen yllättynyt siitä, miten hirveän paljon työtä on ollut vielä kurssin pyöriessäkin. Case-harjoituksissa käsittelemme aika lailla samoja tekstejä, jotka ovat olleet kurssilla aiemmin ryhmätyömateriaaleina. Teksti annettiin ryhmälle, opiskelijat työskentelivät sen parissa ja toivat esityksensä luokkatapaamiseen. Nyt opiskelijat tutustuvat case-tekstiin ennen harjoitusta ja sitten yhdessä ahkeroimme sen ja ko. teeman luentoaineistojen pohjalta.

Vaan huomasimmepa jo ensimmäisessä ohjaajatapaamisessa, että meidän on jollain keinolla saatava koko vetäjätiimi kartalle siitä, miten kullakin kerralla työskennellään. Siksi rakennan nyt kokonaista kurssimanuaalia, jonka runko näyttää tältä:

1.    Käsikirjan tavoite, ryhmänohjaajien tehtävät ja harjoitusten aikataulu

2.    Tutustumis- ja lämmittelyideoita

3.    Case-harjoitusten käsittely

4.    Yhteenveto- ja päätöstapoja

5.    Tuotosten jakaminen Moodlessa

6.    Ongelmatilanteita

Meillä on ollut yleensä kaksi harjoituskertaa viikossa ja edellisellä viikolla (tai viikonloppuna) olen koostanut harjoitusten ohjelman. Käsikirja on Moodlessa ohjaajien omalla aineistoalueella ja siellä ohjaajat ovat tutustuneet kunkin kerran toimintaan ja tavoitteisiin. Olemme pitäneet tärkeänä sitä, että aluksi on jonkinlainen tutustumis- ja lämmittelytehtävä, koska ryhmät vaihtuvat joka kerta. Tehtäväkysymysten sekaan olen ripotellut myös tekstejä ja kuvia luentoaineistoista, jotta ohjaajat olisivat mahdollisimman hyvin perillä siitä, mihin harjoituksessa pyritään. Harjoitusten purkutapa on vaihdellut mutta joka kerralta olemme tuottaneet jotakin Moodleen, usein kuvia fläpeistä tai yhteenvedon Padlet-seinälle.

Kokemukset tähänastisesta ovat innostavia. Itse huokailen onnesta, kun saan vetää pienryhmää, ja voin verrata tilannetta entiseen eli Tietoteknian auditoriossa luennointiin (filosofi Esa Saarinen kuuluu sanoneen, että parasta on, kun saa puhua 700 hengen yleisölle, not me!). Aluksi opiskelijat tulivat – ohjeista huolimatta – harjoituksiin valmistautumattomina mutta muutaman kerran jälkeen sana levisi ja he alkoivat oppia systeemiin. Perehtyminen näkyi siinäkin, kun opekaverini Outi-Maaria teki hinta-aiheisen harjoituksen alkuun Kahoot-visan ja opiskelijat vastasivat sekä nopeasti että oikein. (Parhaat muuten palkittiin Fazerin matka-aiheisella suklaalla, olihan tuon kerran case-tekstin aiheena halpalentoyhtiöt.)

Toisaalta Moodlen edistymisen seuranta -palkista näen, että kurssilla on turhan paljon niitä, jotka eivät ole päässeet kunnolla aineistoihin perehtymiseen kiinni. Mietinkin nyt, pitääkö holhota ja muistutella, vai uskoa, että viimeistään tentin lähestyminen saa aktiviteettia aikaiseksi. Missä määrin yliopisto-opiskelijaa pitää tuuppia tehtävien pariin ja missä määrin luottaa itseohjautuvuuteen – siinäpä kysymys!

Nyt jännittää!

Muistan elävästi sen, kun menin ensimmäistä kertaa aloittamaan Markkinoinnin perusteet -kurssia 26.10.2010.

Muistan, mitä minulla oli päällä, muistan, miten vatsaa kouristi, muistan, miten henki meinasi salpautua. Ymmärränkö edes itse, mistä olen puhumassa, riittääkö asia, saanko ryhmät kokoon ja kurssin rullaamaan. Opiskelijoita oli toistasataa, kuten aina.

Mutta siitä se lähti ja suunnilleen samalla formaatilla on menty jo kahdeksan kertaa. Nyt ollaan niin suuren muutoksen äärellä, että perhoset lentelevät taas vatsassa.

Peruskurssi on nimittäin käännetty nurinniskoin eli flipattu.

Kurssi alkaa johdantoluennoilla huomenna. Sen lisäksi ainoa kaikille yhteinen tapaamiskerta on vain päätösyhteenveto 12.3. Siinä välissä pyöritämme 12 eri teemaista case-harjoitusta. Harjoitusten yrityksiä ovat esim. Porsche (komea aloitus!), Facebook ja Amazon.

Ennen harjoituksia opiskelijan pitää opiskella teoria-aines opetusvideoilta ja kurssikirjasta sekä tutustua päivän harjoituksen tekstiin. Videoitten lomassa on itseopiskelutehtäviä, joitten huolellisella tekemisellä voi kartuttaa kurssipisteitään.

Kunkin opiskelijan pitää valita vähintään neljä harjoitusta. Pakolliset valinnat onkin jo tehty ja nyt voi valita lisäksi vielä niin monta kuin haluaa ja ryhmiin mahtuu. Hyvin näyttävät ryhmät täyttyvän, niihin mahtuu 36 opiskelijaa/harjoitus. Vähiten on toistaiseksi kiinnostanut pikamuodin jakelua käsittelevä harjoitus ja siihen on selkeä syy: aika on kello 8 aamulla :)

Harjoitusten pyörittämiseen tarvitaan tietysti ihmisiä, ei onnistu yksin. Saimmekin kokoon aivan loistavan opetusavustajajoukon ja lisäksi kurssitiimiin kuuluu Anuliina, joka tekee aikuisopettajan pedagogisten opintojen harjoittelua. Oma työnsä on tietysti ollut ja on siinä, että koko tiimi tietää, mitä käsitellään, miten työskennellään ja millainen tuotos harjoituksista syntyy. Saanemme kurssin mittaan aikaiseksi oikein kurssimanuaalin, jota voi sitten hyödyntää myös tulevina vuosina.

Vas. opetusharjoittelua kurssilla tekevä Anuliina, minä ja opetusavustajat Laura, Arttu ja Eetu. Kuva: Outi-Maaria Palo-oja.

Loistavana virikelähteenä toimii myös kollegan vinkkaama Ideapakka – todellinen runsaudensarvi täynnä toinen toistaan innostavampia menetelmiä työskentelyyn, tutustumiseen, ryhmäytymiseen, ideoimiseen, piristämiseen, pohdiskeluun.

En ikinä, en ikinä, olisi pystynyt tekemään tätä muutosta yksin. Yhdessä Outi-Maarian kanssa on haastetta pähkälöity ja välistä vähän hiuksiakin revitty (omiamme sentään, ei toisen...). KIITOS opetuksen kehittämisrahasta, yliopisto, ilman sitä tästä ei olisi tullut mitään.

Huomenna tositoimiin, ensi viikolla alkavat harkat :)

Syksyn kehittämisprojekteja, osa 3: Peruskurssin flippaus

Olen ollut mukana yliopiston käänteisen opetuksen kehittämisprojektissa heti sen startista alkaen, sillä syksyllä 2015 hain ensimmäiseen flippariopettajien ryhmään, ja pääsinkin. Syksyllä 2016 flippasin oman kurssini ensimmäisen kerran.

Yksi ystäväni kysyi, että mitä se flippaaminen oikein tarkoittaa, kun hän ei saa siitä tolkkua. Minusta se on yksinkertaistettuna sitä, että jos ennen luennoin ja sen jälkeen opiskelijat vetäytyivät tahoilleen tekemään ryhmätöitä niin nyt he opiskelevat teoria-aineksen itsekseen ennen luokkatapaamista esim. opetusvideoilta ja luokka-aika käytetään hankitun tiedon jakamiseen ja syventämiseen eli yhteisölliseen oppimiseen.

Kuten olemme viime päivinä lukeneet, yliopistomme pedagoginen kehittäminen on saanut komeaa kansainvälistä tunnustusta. EAPRIL (European Association for Practitioner Research on Improving Learning) valitsi Flipping Finland -kehittämistoiminnan parhaaksi eurooppalaiseksi tutkimuksen ja oppimisen projektiksi. Yliopistossamme on noin sata flippaavaa opettajaa ja yli 8000 opiskelijaa on osallistunut flipatuille opintojaksoille. Oman laitoksemme opettajissa on jo neljä flipparia, minun lisäkseni Jonna Koponen, Juho Pesonen ja Henna Konu. Flippauksen periaatteisiin voi tutustua vaikkapa tämän havainnollisen videoklipin kautta.

Parhaillaan on meneillään flipparitaipaleeni uusi loikka eli 120 opiskelijan peruskurssin flippaaminen. Olen opettanut markkinoinnin perusteita vuodesta 2010 tietyn, jo ennen minua luodun kaavan mukaisesti. Pientä uudistusta olen toki tehnyt mutta perusrunko on pysynyt samana: 30 tuntia luokkaopetusta, josta noin 24 tuntia on luennointia ja 6 tuntia opiskelijoitten case-esityksiä. Yritystapaukset on etsitty englanninkielisistä markkinoinnin oppikirjoista ja esitykset valmistellaan kuuden hengen ryhmissä. Luokkatapaamisen aluksi on ollut yleensä case-esitys tai kaksi edellisen luentokerran teemasta ja sitten on menty uuteen aiheeseen. Oppimisen arviointi perustuu monivalintatenttiin – 40 kysymystä, jokaisessa neljä vaihtoehtoa, vääristä vastauksista miinuspisteitä.

Kurssiin liittyy monenlaisia haasteita, kuten diversiteetti. Perinteisesti mukana on ollut omien ensimmäisen vuoden opiskelijoittemme lisäksi 60–80 sivuaineopiskelijaa, jotka yleensä ovat opinnoissaan jo paljon pitemmällä. Pohjatietojen erot tasoittuvat nyt onneksi hiukan, koska omatkaan opiskelijamme eivät ole lukeneet kauppatieteiden pääsykoekirjoja vaan heidät on valittu lukiokurssien pohjalta. Kurssin luento-osallistuminen ei ole ollut järin aktiivista ja monivalintatentin läpäiseminen on ollut monille vaikeaa.

Haimme ja saimme peruskurssin uudistamiseen erityisesti flippariopettajille tarkoitettua opetuksen kehittämisrahaa. Merkittävin osa siitä menee opettajakollegani palkkaan. Koko loikan juju on siinä, että KTT Outi-Maaria Palo-ojan pedagoginen ajattelu ja osaaminen on tukenani. Ei onnistuisi yksin tämä.

No mitäs sen peruskurssin kanssa nyt sitten on tarkoitus tehdä?

Suunnitelma pähkinänkuoressa. Klikkaamalla isommaksi.

Ensinnäkin teorialuennot (em. 24 tuntia) korvataan opetusvideoilla, joitten lomaan rakennetaan oppimisen analytiikkaa tukevia itseopiskelutehtäviä. Ne tuottavat tietoa omasta oppimisesta ja mahdollisista osaamisaukoista. Kaikki opiskelijat katsovat nämä videot ja tekevät itseopiskelutehtävät.

Toiseksi kurssin 30 lähiopetustuntia käytetään case-materiaalin yhteiseen opiskeluun niin, että opiskelija valitsee yritystapauksista 4–6 teemaa ja osallistuu niiden käsittelyyn. Nämä case-harjoitukset ovat aina olleet se kurssin osa, joka on opiskelijoista ollut kaikkein antoisin, joten siksikin päätimme antaa niille varsin keskeisen roolin.

Kolmanneksi rekrytoimme vanhemmista kauppatieteiden opiskelijoista vertaisohjaajia vetämään ryhmätilanteita yhdessä opettajien kanssa.

Olen jossain määrin taulukkoihminen ja olen yrittänyt yhteen exceliin koota kurssin aikataulut, teemat, case-aiheet, ennakkoaineistot, keskeiset sisällöt ja toteuttajat. Esimerkiksi näin:

Suunnitelmaa kevääksi 2019 (suurenee klikkaamalla).

Kurssin lopputenttiä emme voi välttää, koska se on opetussuunnitelmassa mainittu, mutta sen lisäksi oppimista arvioidaan erilaisilla itse- ja vertaisarviointitehtävillä.

Kuulostaa tosi hyvältä, eikö vain? Käytännön työssä on tosin nyt juuri hiukan takkua. Kun monet olivat syyslomalla, tein peruskurssin videoista 3/4 mutta niistä tuli aivan liian pitkiä – ja melko tylsiä. Onneksi taitava Outi-Maaria on pätkinyt niitä järkeviksi kokonaisuuksiksi. Syyslomaviikon jälkeen en ole päässyt videoitten kanssa jatkamaan muitten töiden ja syysflunssan takia. Ääni on edelleen kuin – ystäväni sanoja lainaten – köyhän miehen marlene dietrichillä.

Vertaisohjaajarekrytointimme on myös vaikeuksissa. Ilmeisesti kauppatieteiden opiskelijoille on niin hyvin töitä tarjolla, että tällainen ohjaustyö ei hirveästi innosta, ei, vaikka palkkioksi voi valita rahapalkkion sijaan myös opintopisteen. Onneksi meillä on kuitenkin jo mukana aikuiskasvatustieteen opiskelija Anuliina Savolainen, joka tekee aikuisopettajan pedagogisten opintojen opetusharjoitteluja meidän laitoksellamme. Ja uskon, että täsmärekrytointiyrityksemme kyllä purevat ja saamme opetusavustajat kokoon ennen joululomia.

Tällä hetkellä hiukan hirvittää tuo tammikuun lähestyminen, kun loppuvuosi on niin kovin työntäyteinen. Toiveikkaalla mielellä kuitenkin mennään!

Syksyn kehittämisprojekteja, osa 1: Uudenlainen perehdytys fukseille

No jopas on aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta. Syksy onkin ollut varsin intensiivinen, sillä meneillään on monta uudistushanketta.

Ensinnäkin olemme laittaneet uusiksi ensimmäisen vuoden opiskelijoiden perehdytyksen. Otimme – jälleen kerran – mallia sovelletun fysiikan laitokselta, missä näitä asioita on pohdittu jo useamman vuoden verran. Kiitos mentoroinnista, Lasse Heikkinen! Myös koko yliopiston fuksiorientaatio uudistettiin tänä syksynä, joten ajoitus oli sikäli osuva.

Olemme toki aiemminkin tienneet sen, että fuksien ensimmäinen viikko on aivan liian kuormittava. Useimmat ovat silloin aloittaneet elämän uudessa kaupungissa ja uusien ihmisten kanssa ja voi olla huolta asumisesta ja toimeentulosta. Ja sitten pitäisi päästä kiinni siihen, mikä on yliopisto ja miten siellä opiskellaan, ottaa haltuun weboodit ja moodlet ja tutkintorakenteet ja pääaineet...

Lisäksi olemme havainneet, että uusien opiskelijoitten olisi hyvä kiinnittyä nykyistä paremmin toisiinsa, omaan alaan, yliopistoon ja opiskelukaupunkiin. Se olisi eduksi sekä heidän hyvinvoinnilleen että opintojen etenemiselle.

Niinpä ajattelimme, että teemme pitemmän aikavälin orientaation ja rakensimme yhdessä opiskelijoitten ainejärjestön Preemion kanssa koko syksyn kestävän Johdatus kauppatieteiden opintoihin -jakson (2 op). Sen introna toimi toisen opiskelupäivän fuksivisa. Olimme tehneet henkilökunnasta esittelyposterit jokaiseen oveen ja opiskelijat kiersivät laitoksella tuutoriryhmiensä kanssa ja vastailivat visan kysymyksiin, mobiilisti, tietysti.

Oma esittelyposterini työhuoneeni ovessa.

Opintopsykologi Katri Ruth oli kivasti mukana kurssin suunnittelussa ja hän puhui ensimmäisellä tapaamiskerralla opiskelutaidoista ja ajanhallinnasta. Myöhempinä teemoina meillä on ollut mm. esityksen rakentaminen ja esiintymisjännitys, kieliopinnot, opiskelijavaihto, sivuainevaihtoehdot ja HOPSin tekeminen. Ja olemme tietysti esitelleet eri pääaineet, mihin saimme kiitettävästi mukaan myös maisterivaiheen opiskelijoita ja meiltä valmistuneita.

KTM Noora Räsänen kertoo työstään digitaalisen myynnin ja markkinoinnin asiantuntijana Talentreella.

Nyt jäljellä on enää yksi varsinainen tapaaminen ynnä yhteiset jouluglögit 3.12. Kiinnostuneena odotan, mitä fuksit kirjoittavat reflektoivassa päättökirjoitelmassaan. Sen tiedän jo, että pakollisuudesta on kuulunut rutinaa (niin kai se aina on) mutta hyvä on saada opiskelijoilta vinkkejä, miten tämä kurssi kannattaa jatkossa toteuttaa.

Opettajakollegat ovat tuumineet, että on ollut hyödyllistä kuulla fuksien ajatuksia ja tutustua heihin. Itselleni se on ollut erityisen tärkeää, koska opetan peruskurssia. Mukavaa, että näen tuttuja kasvoja markkinoinnin perusteissa tammikuussa!

Ai mikä opetussuunnitelma

Nyt, kun on kaksi vuotta menty tietyn opintosuunnitelmarungon mukaan, on taas havahduttu tekemään isompia muutoksia. Amanuenssi-parkamme varmaan tekee vielä kesäkuussakin ensi vuoden lukujärjestyksiä ja yrittää tunkea kurssejamme jo varattuihin saleihin.

Samalla on virinnyt keskustelu siitä, millaista opiskelua tarvitaan ensimmäisenä opiskeluvuonna. Meillä kauppatieteissä ei ole – vielä – hakijapulaa. Kaiken järjen mukaan meidän pitäisi saada sisään varsin tiukan seulan läpi tulleita, motivoituneita opiskelijoita. Monen ongelma vain tuntuu olevan, että he opiskelisivat kauppatieteitä mieluummin jossain muualla kuin Kuopiossa tai Joensuussa.

Tiedämme aika hyvin, millaisia substansseja ensimmäisenä vuonna pitäisi olla. Mutta siitä, miten niitä opetetaan ja opiskellaan, on erimielisyyttä.

Olisi kiinnostavaa tietää, miten sinä näet tämän – millainen opiskelu on ensimmäisenä vuonna motivoivaa ja mielekästä? Millainen on sopiva suhde face-to-face-opetusta ja ryhmätöitä vs. itsenäistä työskentelyä? Millaisen paketin rakentaisit, jotta opiskelija kiinnittyisi sekä opiskelupaikkakuntaan että oppiaineeseen eikä haikailisi muualle? Miten kurssijärjestelyin voidaan tukea sitä, että opiskelija oppii samalla akateemisia opiskelutaitoja?