Metsään kirjoittamaan!

Tunnistatko monen yliopistolaisen tuskan: pitäisi kirjoittaa – rahoitushakemuksia, tutkimusraportteja, artikkeleita – mutta kirjoitusaikaa ja -rauhaa ei vain meinaa löytyä? 

 

Ei varsinkaan näin lukuvuoden lopulla, kun pitää saada nipuittain opinnäytetöitä ja kurssisuorituksia arvioiduksi, paketoida lukuvuotta ja suunnitella uutta ennen lomia. Monilla painavat päälle myös kesän konferenssiesitykset ja samaan aikaan perheissä on vaikka mitä näytöksiä ja kevätjuhlia.

Mikä oiva ratkaisu tähän haasteeseen olikaan kirjoitusretriitti! Itä-Suomen yliopiston DIGS-tutkimusyhteisö (Oppiminen, arki ja työ digitalisoituneessa yhteiskunnassa) järjesti aivan mahtavan neljän päivän retriitin Punkaharjun upeissa maisemissa 9.–12.5. Porukkaa tuli ja meni vaihtelevasti mutta yhteensä meitä oli paikalla lähemmäs 40. Tutkimustiimit pitivät kaiketi omia kokouksiaan mutta muuten yhteinen ohjelma rajoittui ruokailuihin kolmesti päivässä ja pariin vapaaehtoiseen luentoon.

Kruunupuiston päärakennus. Takaharjun parantola aloitti näissä tiloissa v. 1903.

Inkeritalo, entinen parantolan hoitajien asuinrakennus.

Urhola, ylilääkärin asunto vuodelta 1903.

Mäntyranta. Viihtyisiä lomahuoneistoja.

Jos oma huone ei miellyttänyt tai halusi kirjoittaa seurassa, paikan voi etsiä vaikka kahvilan nurkasta tai rantapenkiltä. Ympärillä lainehtivat järvet, linnut pitivät villiä kevätelämäänsä ja koivut puhkesivat lehteen. Sää ei olisi voinut olla hienompi – pelkkää auringonpaistetta ja lämpöä nousujohteisesti, korkeimmillaan jopa 20'.

Mitäpä sain sitten aikaiseksi näitten päivien aikana? No on tunnustettava, että yksi ilta meni arviointien kirjaamiseen ja palautteitten lähettämiseen mutta siis vain yksi ilta. Päiväsaikaan viimeistelin ensin artikkelirevisiota, jonka deadline on toukokuun lopussa. Toiseksi luin, suunnittelin ja kirjoitin pohjaa tutkimukselle Itä-Suomen yliopiston verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorien työstä. Tutkimuksen ensimmäinen vaihe pyöräytetään vauhtiin tässä vielä ennen lomia eli tarkastellaan työtä fasilitaattorien näkökulmasta. Asiakasnäkökulma tulee sitten seuraavassa vaiheessa ja senhän ehtii, koska fasilitaattorien työ jatkuu vuoden 2024 loppuun. Hiukan edistin myös yhtä rahoitushakemusta.

Olen itseasiassa oikein tyytyväinen, että ehdin näinkin paljon – ja yritän olla miettimättä sitä, mikä jäi tekemättä. Vaikka kirjoitin yksin huoneessani, tunne siitä, että tässä lähellä moni muu tekee samaa, oli kovin innostava. 

Joukkoomme sattui pari innokasta uimaria, Hille ja Sirpa. Kahtena aamuna liityin seuraan ja jopas käynnistyi kirjoittaminen kipakasti!

Aamu-uintikallio.

Vas. Mirjami Ikonen, Sirpa Kokko ja Hille Janhonen-Abruquah. Sirpalle kiitos kuvasta!

On muuten varmaa, että tämä asiantunteva joukko kokeneista professoreista tuoreisiin väitöskirjatutkijoihin olisi ollut huomattavasti totisempi, jos olisimme tavanneet vaikkapa kampuksen kahvilassa emmekä Punkaharjulla. Nyt nimittäin saatiin välillä nauraakin oikein sydämen kyllyydestä. Aikamoista luksusta nykyisin tämä: olla yhdessä kollegojen kanssa. Se jäi kyllä hiukan kaivelemaan, ettei tullut viimeisenä iltana lähdetyksi päärakennuksen ravintolaan porukan karaoketähtiä ihailemaan.

Keväisen luonnon tuoma inspiraatio! Vaikka olen juuri nyt polvivammainen, pääsin pienelle Punkaharju-retkelle. En ollenkaan ihmettele, että Topeliuskin lumoutui: "Punkaharju ui kuin äärettömän suuri vesilintu levitetyin siivin, ympärillään poikaset, nuo pienet saaret, jotka etsivät turvaa sen kupeilta". On vaikea kuvitella mitään kauniimpaa kuin Punkaharjun luonto.

Vasemmalla Pihlajavesi.

Valkialampi.

Onnellinen vaeltaja.

Lämmin suositus: menkää metsään kirjoittamaan! Tekee hyvää niin tutkimukselle, tutkijan hyvinvoinnille kuin työyhteisölle!

Kiitos Teemu Valtonen ja tiimi, että näin moni myös kauppatieteiden laitokselta pääsi mukaan. Ja erityiskiitos Mirjami Ikoselle kaikista järjestelyistä. Melkoinen säätö on ollut tämänkin porukan kanssa. Skål hienosti tehdylle työlle!

Mirjami, superorganisoija.