Ai että minä tykkään siitä, että opetuksen ja opiskeluprosessien kehittämisessä tukeudutaan tutkimustietoon. Olin kerran professori Sanna Järvelän luennolla ja hän hämmästeli sitä, että yliopistoväki, joka kaikessa muussa vaatii tieteellisiä perusteita, opettaa mutu-tuntumalla eikä käytä opetuksessaan kasvatustieteellisen tutkimuksen hyviksi osoittamia menetelmiä.
Tämä seikka on ainakin meidän yliopistossamme menossa parempaan suuntaan, sillä esimerkiksi nyt ajankohtainen uusien opiskelijoiden ohjauksen eli orientaation kehittäminen perustuu vankasti tutkimustietoon. Tavoitteena on hyvä ensimmäinen opiskeluvuosi – First Year Experience.
Erityisen inspiroitunut olin yliopistonlehtori Leena Penttisen ja tiimin esityksistä. Pitää ehtiä niihin palata ja niitä kelata, sillä paljon olisi pureskeltavaa.
Tästä kuvasta näkyy, millaiset prosessit ovat tutkimuksen mukaan ajankohtaisia opintojen eri vaiheissa. Nyt on tosissaan tartuttu tuohon opintojen alkuvaiheeseen, jossa psykososiaalinen tuki on keskeistä.
Siirtymävaihe nuoren elämässä alkaa erityisesti siitä, kun hän saa tiedon opiskelupaikasta. Se on ns. identiteettineuvottelujen aikaa: kuka ja mikä olen ja mihin kuulun. Siirtymävaiheeseen liittyy monenlaista tiedon haltuunottamisen ja elämänhallinnan haastetta, kun kaikki muuttuu. Tiedon kaataminen ja massoille luennointi – kuten perinteisesti on ensimmäisen opiskeluviikon aikana tehty – ei vain toimi. Tärkeää olisi vahvistaa opiskelijan otetta omasta tulevaisuudestaan.
Ohjaus on tietysti yksi juttu mutta tutkijat korostivat, että millään ohjauksella ei paikata sitä, jos opiskelija ei koe opintoja mielekkäiksi. Niinpä aloitusvaiheessa on erityishuomiota kiinnitettävä pedagogiikan laatuun ja opettajien toimintaan ja kiinnostukseen opiskelijoita kohtaan.
Yritämme kauppatieteissä vastata tuon starttivaiheen haasteisiin rakentamalla koko syksyn kestävän johdantojakson, jonka tavoitteena on kiinnittää opiskelijoita omaan alaan, toisiinsa ja yliopistoon sekä avata uranäkymiä. Samalla uudistamme peruskurssien pedagogiikkaa, mikäli resursseja löytyy.
Olen kaiketi Katri Ruth -fani, sillä opintopsykologimme esityksiä on aina ilo kuunnella. Eikä haittaa, vaikka jotain olisi kuullut jo aiemminkin, sillä kertaus tulee tarpeeseen. Esimerkiksi tästä kuvasta löytyy apuja siihen, miten hankalia asioita voi ottaa puheeksi opiskelijan kanssa niin, että hänen omanarvontuntonsa säilyy.
Ja vinkki: kun on opittu puhumaan helpoista asioista, on luontevaa puhua myös vaikeista. Opiskelijoiden viesti on varsin yksiselitteinen: henkilökohtaisia kohtaamisia laitoksen henkilökunnan kanssa kaivataan. Tämän vuorovaikutuksen laatu vaikuttaa merkittävästi siihen, miten opintoihin kiinnitytään ja miten niissä edetään.
Päivän työpajoista osallistuin amanuenssi Anna-Maija Pyykösen ja yliopisto-opettaja Mikko Saastamoisen vetämään työpajaan, jossa aiheena oli Ohjaus laajassa kandiohjelmassa. Kiinnostavaa oli kuulla, miten laajaan kandiohjelmaan siirtyminen oli sosiaalitieteissä murentanut kuppikuntaisuutta ja vireyttänyt ainejärjestötoimintaa. Sain työpajasta käytännön vinkkejä oman johdantojaksomme suunnitteluun ja vahvistusta sille, että olemme menossa oikeaan suuntaan panostamalla ryhmäytymiseen ja kiinnittymiseen. Meitä oli siinä työpajassa vetäjien lisäksi vain viisi mutta keskustelu oli oikein antoisaa.
Lue lisää OHO!-hankkeesta (Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa) ja mitä se tarjoaa meille.
Leena Penttisen videoluento Opintopolun hyvää alkua tukemassa (avautuu ikävä kyllä vain Itä-Suomen yliopiston väelle).
