Oppimiskäsitys

VOA-portfolio 2017-2018
Oppimiskäsitys


Tällä sivulla on tarkoitus pohtia opetusta ja ohjausta verkossa – millaista on hyvä oppiminen, mikä on opiskelijan rooli, entä opettajan. Mistä tiedän, että opiskelijat oppivat. Mikä on työyhteisön ja tukikumppaneiden rooli hyvän verkko-opetuksen suunnittelussa. Miten voin itse toimia verkko-opetuksen ja ohjauksen asiantuntijana työyhteisössäni. Miten oppimiskäsitykseni näkyy työssäni, entä opetuskokeiluissa, suunnitelmissa ja palautteissa.

Parpala et al. (2009, 405) korostavat artikkelissaan, että on tärkeää määrittää, millaista oppimista verkko-opetuksen halutaan tukevan ja minkälaiseen teoreettiseen taustaan hyvä verkko-opetus ja -oppiminen perustuvat. Olen oppimiskäsityksessäni sitoutunut vahvasti tutkivaan yhteisölliseen oppimiseen (collaborative inquiry) ja mietityttääkin, miten sitä toteutetaan verkkoympäristössä. Mikä on se ryhmä, joka opiskelee yhdessä (ja onko sitä), miten oppijat voivat verkossa edistää toinen toisensa oppimista. Ja miten rakennetaan tarvittava sosiaalisen läsnäolon kokemus. (Löfström & Nevgi, 2009.)

Tätä mietin VOA-kurssin alussa ja tätä mietin edelleen sen päättyessä osaltani helmikuussa 2019. Käytännössä olen pystynyt soveltamaan tutkivan yhteisöllisen oppimisen elementtejä verkkokurssillani lähinnä a) orientaatioperustan rakentamisessa ja ennakkokäsitysten kartoittamisessa b) asiantuntijuuden jakamisessa vertaispalautteiden kautta c) tutkimuksellisen kirjoittamisen ohjaamisessa. Yhä askarruttaa tuo sosiaalisen läsnälolon kokemuksen rakentaminen. Yhä koen, että olen ennemmin kontakti- kuin verkko-opettaja, koska henkilökohtainen vuorovaikutus ja yhteisöllinen oppiminen toteutuvat niin paljon luontevammmin f-t-f-tilanteissa kuin verkossa.

Oppimiskäsitykseni määrittelee myös sitä, millainen haluan olla ohjaajana. Pidän tärkeänä, että ohjaan prosesseja  niin, että opiskelija pohtii ja kehittää tietoa ja työprosessejaan itse (ns. reflektiivinen ohjauskäsitys). Tämä ei toki sulje pois sitä, ettei tarvittaisi myös selkeitä neuvoja ja ohjeita (teknis-rationaalinen ohjausnäkemys) mutta ne eivät ole pääosassa. (Nummenmaa & Lautamatti, 2004.)

VOA-kurssin aikana ja jälkeen saadun kokemuksen perusteella ajattelen, että teknis-rationaalisuus on verkko-opetuksessa suuremmassa roolissa kuin ajattelinkaan. Sanna Niskanen esimerkiksi korosti kovasti selkeyden merkitystä. Tämä on tietysti selvää siksi, koska verkkokurssilla ei voi samalla lailla kysellä ja tarkentaa kuin kontaktitilanteessa. Olen kiitollinen viestintäammattilaisen taustastani; uskon, että selkeysosaamiseni on jo aika hyvällä tasolla esimerkiksi kurssiohjeistuksissa, vaikka aina voi kehittyä.

Toivoisin toki, että opiskelijat olisivat aktiivisia ja opiskelisivat tavoitteellisesti mutta ymmärrän myös, että opiskeluorientaatioita on monenlaisia. Käsitykseni mukaan hyvin suuri osa kauppatieteiden opiskelijoista on mieluummin ammatillisesti kuin teoreettisesti orientoituneita ja korostaa koulutuksen tuottamia ammatillisia valmiuksia (Nummenmaa & Lautamatti, 2004).

Mäkisen ja Olkinuoran tutkimuksessa (sit. Nummenmaa & Lautamatti, 2004) löydettiin peräti seitsemän erilaista orientaatiota:
  • omistautumattomuus
  • saavutusorientaatio
  • sosiaalinen orientaatio
  • ammatillinen orientaatio
  • ahdistuneisuus
  • pintaoppiminen ja 
  • suunnitelmallisuus.
Opetuksesta tulee sitä kiinnostavampaa, mitä enemmän lukee kasvatustieteellistä tutkimusta. Tieto tietysti myös lisää tuskaa mutta on toisaalta tosi jännittävää esimerkiksi tutkailla opiskelijaryhmiä vaikkapa noitten orientaatioitten läpi.

Opiskelijoiden vahvat minäpystyvyysodotukset vaikuttavat myönteisesti sekä motivaatioon että opinnoista suoriutumiseen (Nummenmaa & Lautamatti, 2004) ja tietysti myös toisin päin: hauraat minäpystyvyysodotukset ja kielteinen vaikutus motivaatioon ja opintomenestykseen. Haluaisin opettajana tukea erityisesti näitä hauraita, jotta he saisivat vahvistusta motivaatiolleen ja menestyisivät opinnoissaan paremmin.

Työyhteisö on kaikessa pedagogisessa kehittämisessä erittäin tärkeä. Esimiehet näyttävät siinäkin suuntaa: jokaisella kehittäjällä pitäisi olla tunne siitä, että tämä on legitiimiä työtä, mitä on arvokasta tehdä, joskus jopa tutkimuksen kustannuksella. Sekä laitoksemme edellinen johtaja Matti Turtiainen että nykyinen, Saara Julkunen, ovat olleet erittäin kannustavia. Laitoksellamme on jo kolme vuotta toiminut pedagogisen kehittämisen ryhmä, joka kokoontuu erilaisten kehittämisteemojen tiimoilta muutaman kerran lukukaudessa keskustelemaan ja jakamaan kokemuksia ja vinkkejä. Tämä ryhmä on toiminut erinomaisena peilausfoorumina myös itselleni eri hankkeissani, mukaanlukien VOA-kokeilut.


Lähteitä

Löfström, E. & Nevgi, A. (2009). Verkko-opetuksen linjakkuus ja yhteisöllinen oppiminen. Teoksessa Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki: WSOYpro, s. 300-317.
Nummenmaa, A. R. & Lautamatti, L. (2004). Ohjaajana opinnäytetöiden työprosesseissa. Ryhmäohjauksen käytäntöä ja teoriaa. Tampere University Press.
Parpala, A., Löfström, E. & Kaivola, T. (2009). Laatu ja laadunvarmistus yliopistokoulutuksessa. Teoksessa Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki: WSOYpro, s. 394-411.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti