Pedaoppia Pedaforumista

Suomessa on jo 30 vuoden ajan järjestetty vuotuinen korkeakouluopetuksen kehittämisen Pedaforum-tapahtuma. Osallistujamäärä on kasvanut tasaisesti ja se suorastaan ryöpsähti ammattikorkeakoulujen tultua mukaan. Ne ovat olleet hyvin aktiivisia myös tapahtuman järjestäjinä; tänä vuonna kokoonnuttiin Hämeen ammattikorkeakoulussa Hämeenlinnassa, ensi vuonna Metropoliassa Helsingissä 4.–6.6.2025. Nyt teemana oli Korkeakoulupedagogiikka globaalin hyvinvoinnin rakentajana.

Korkeakouluopettajan työn haasteita HAMKin tutkijayliopettaja Liisa Postareffin esityksessä. Kuva suurenee klikkaamalla.

Pedaforumin ohjelman ja formaattien (suullinen esitys, symposium, työpaja, luova esitys) määrä on hengästyttävä enkä tietysti tiedä, mitä menetin, kun valitsin juuri ne kanavat, jotka valitsin. Olin iloinen, että kuuntelin mm. KARVIn arviointiasiantuntija Mira Huuskon informatiivisen esityksen suomalaisen korkeakoulupedagogiikan kehittämistarpeista opiskelijoiden, opettajien ja pedagogisten johtajien näkökulmasta (Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arviointi).

Laajan tutkimusaineiston mukaan opiskelijat kokivat tarpeellisimmaksi kehittää etä-, läsnä- ja hybridiopetuksen tasapainoa, työelämäyhteyksiä, opettajien opetustaitoa, koulutuksen laatua ja oppimistehtäviä. He myös vähentäisivät ryhmätöitä. 

Opettajat puolestaan kaipasivat lisää resursseja opetukseen ja mahdollisuuksia ja aikaa kouluttautumiseen, työelämäyhteyksien rakentamiseen ja korkeakoulupedagogisten koulutusten kehittämiseen. Pedagogiset johtajat kehittäisivät urapolkuja, tekisivät pedagogisesta kouluttautumisesta pakollista ja kaipasivat lisäresursseja koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen. 

Tutkimukseen (Toom ym. 2023) perustuvina kehittämissuosituksina Huusko esitti mm. että etä-, hybridi- ja lähiopetuksen valinnassa pitää käyttää selkeitä ja yhteisesti sovittuja pedagogisia perusteluja. Niinpä!

KARVIn laaja tutkimus kertoo myös hyvinvoinnin kehittämisen tarpeista.

Ajankohtainen tekoälytematiikka oli esillä Pedaforumissa monin tavoin. Kiinnostava oli Jussi-Pekka Järvisen esitys Helsingin yliopiston omasta käyttöliittymästä GPT-malleihin (CURRECHAT), mikä mahdollistaa työskentelyn omilla palvelimilla eli kaikki tapahtuu turvallisemmin kuin yleensä tekoälymaailmassa ja säilyy myös EU-alueella.

Teija Koskelan ja Tellervo Härkin tekoälytyöpajaan menin, koska Teija on ollut meillä UEFissa ja olen ollut hänen hyvissä työpajoissaan aiemminkin. Saimme pohtia ryhmissä tekoälyn hyödyntämisen tapoja, sen käytön raportointia ja ajattelun taitojen kehittymistä tekoälyä hyödynnettäessä. Kaikissa yliopistoissa pohditaan nyt kiivaasti, miten rakentaa oppimistehtäviä, jotka hyödyntävät tekoälyä: miten saadaan se tukemaan väittelyitä, ideointia ja keskusteluja ja miten opetetaan promptausta eli fiksujen kehotteiden rakentamista.

Tellervo Härkki ja Teija Koskela Turun yliopistosta, aiheena tekoälyn hyödyntäminen opinnoissa.

Hieno esimerkki tieteidenvälisestä, systemaattisesta ja ajankohtaisesta kurssisuunnittelusta oli Tampereen yliopiston Jonna Käpylän ja Hannele Auvisen esitys kestävän kehityksen opintojaksosta ja heidän käyttämästään pedagogisesta mallista. Opintojakson teoreettinen perusta rakentuu kestävyysjohtamisen, kestävän kehityksen kompetenssien ja transformatiivisen oppimisen varaan. 

Esimerkki systemaattisesta kurssisuunnittelusta Tampereelta, aiheena kestävä kehitys.

Aiheeseen liittyvä lukusuositus: Asikainen, E., Laininen, E. & Salonen. A.O. 2024. Ammatillisen opettajan planeteerinen toimijuus. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 26(1), 78–88.

Itselleni tapahtuman huiminta antia oli Otto Scharmerin (MIT) keynote tulevaisuuden uhkista ja muutoksen mahdollisuudesta. Valmistelen ensi kevääksi Future Leadership and Change -kurssia, mihin Scharmerin esitys antoi oivia eväitä. Toinen keynote, Anne Birgitta Pessin (HY) esitys hyvinvoivasta korkeakouluyhteisöstä sisälsi paljon kiinnostavaa mutta olisi hyötynyt tiukemmasta fokusoinnista juuri tämän yleisön tarpeisiin ja annettuun aikaan.

Oli rentoa olla seminaarissa kerrankin ilman omaa esitystä. Kollega Mirjami Ikonen veti peräti kaksi työpajaa: improvisaatiosta ja Lego-pedagogiikasta. Hatunnosto hänelle!

Hyödyllinen yksityiskohta kotiinviemisiksi: tapahtuman aluksi HAMKin turvallisuusasiantuntija Reima Kallinen piti lyhyen turvallisuusinfon, missä esiteltiin mm. ensiapupiste ja defibrilaattorin sijainti ja korostettiin turvallisen tilan periaatteita. En ole sellaista ennen nähnyt missään tapahtumassa ja heti tuli sellainen olo, että hyvissä käsissä ollaan.

Huomasin ihmisten kanssa jutellessani, että Pedaforumin osallistujista todella moni tuli opetushallinnon, tukipalvelujen tai erilaisten kehittämisprojektien parista. Mietittiin UEF-kollegan Erkki Pesosen kanssa, että miksi näin, koska ohjelma oli pullollaan ideoita opetuksen kehittämiseen. Vaikuttaako ajankohta? Olemmeko me kesäkuun alussa jo niin arviointien työllistämiä ja lomavalmiita – tai tutkimusmoodiin siirtyneitä – että ei enää jaksa opetus kiinnostaa? Tarvittaisiinko hiukan tuuppimista pedajohtajien puolelta ja mainostusta: tuonne kannattaa mennä? Itsellenikin tämä taisi olla vasta kolmas Pedaforum neljäntoista opettajavuoteni aikana.

Vanajanlinna. HAMKin vararehtori Heidi Ahokallio-Seppälä veti riemukkaat tanssimuuvit iltajuhlan aluksi.

Kesäinen Hämeenlinna näytti parastaan ja tapahtuman illanvietto oli komean Vanajanlinnan puutarhassa. Iltajuhlassa palkittiin myös Yliopistopedagogiikka-lehden ansiokas tutkimusartikkeli viime vuodelta: Aarnikoivu, M., Mertala, P., Paldanius, H. & Tuhkala, A. Väitöskirjatutkijoiden tieteellisen kirjoittamisen osaaminen ja tuki suomalaisissa yliopistoissa. 

Ruoka oli erinomaista ja seura mainiota mutta toipilaalle olisi ollut mahdotonta seistä koko pitkä ilta. Onneksi muutama tuolikin oli varattu tällaisia tapauksia varten. Erittäin hienoa oli jutella elämänkulusta Aallon opintopsykologin Merita Petäjän kanssa, sillä olemme tutustuneet perheittemme kautta jo lapsina ja käyneet koulua yhdessä Jyväskylässä. Ihania kohtaamisia tuollaiset – ja niin kaivattuja näinä etäilyn aikoina.

Taitava opettaja – minäkö?

Olipas melkoisen unohtumaton päivä eilen.

Lukuvuoden avajaiset ja uusi käytäntö: ei Kuopiossa juhlaa ollenkaan, ainoastaan Joensuussa. Ensi vuonna sitten toisin päin.

Aurinkoinen päivä ajella. Avajaisjumalanpalveluksessa oli paljon väkeä. Joensuun kirkko on tavattoman kaunis, en ole ennen käynyt.

Puheissa ja teksteissä vahvasti esillä vastuullisen sanankäytön teema. Rovasti Petri Karttunen: "Millaisia fariseuksia olemme me, jotka muistutamme muita oikeudenmukaisuudesta, ihmisoikeuksista ja heikoimpien auttamisesta, mutta sivuutamme nämä arvot pian yhteistuumin, kun pelkäämme omien etujemme ja rauhamme olevan uhattuina."

Kahvit ihanassa Kauppaneuvoksen kahvilassa. Taitokorttelissa olisi ollut paljonkin kiinnostavaa mutta lompakon onneksi ei ollut aikaa tehdä lähempää tuttavuutta. Pitänee palata tuonne, kun marraskuussa opetan Joensuussa. Kiitos paikallisopastuksesta Mirjami-kollegalle!

Joensuussa on upea kampus – tiivis, oikea kampus täynnä elämää, varsinkin eilen, kun yliopiston virallisten lukuvuoden avajaisten jälkeen alkoi opiskelijoitten Kampusrysäys.

Pitkä hikinen odotus avajaisjuhlassa sydän pamppaillen. Kello oli jotain 15.30 ennenkuin tuli meidän vuoromme. Sen verran hermostutti, että juhlapuheet menivät ohi ja niihin piti palata jälkeenpäin. Taidokkaasta, eläytyvästä ja energisestä JOY-kuorosta sensijaan osasin nauttia suuresti.

Ennen kesälomia saimme tietää Taitava opettaja -palkinnosta: Minna Ruokonen (vieraat kielet ja käännöstiede), Satu Tuomainen (kielikeskus), Terhi Saaranen (hoitotiede) ja minä. Tapasimme kesäkuussa Skypellä ja elokuussa kasvokkain ja teimme avajaisiin yhteisen puheen.

Olisi ollut varmasti helpompaa ja nopeampaa tehdä puhe yksin. Mutta kuten niin usein opiskelijoille perustelemme: ryhmässä on hauskempaa ja tuotos on enemmän kuin osiensa summa. Juuri niin se meni. Oli valtavan rikastuttavaa tutustua näihin osaaviin kollegoihin.

Ensin keräilimme opetusmyyttejä Padlet-seinälle ja sitten mietimme, miten niitä opetuksessamme murramme. Etsimme Finnasta vanhoja yliopistokuvia. Aikamoisia helmiä löytyikin, kuten tämä kuva arkkitehtiopiskelijoista 1920-luvulta. Kontrastiksi liitimme settiin kuvia omasta virkeästä ja yhteisöllisestä arjestamme. Kukaan meistä ei tee työtä yksin vaan monenlaisissa verkostoissa. Itse koen, että opetuspalkinto kuuluu kauppatieteiden laitoksen huippuaktiiviselle operyhmälle, joka noin kerran kuussa kokoontuu miettimään erilaisia pedagogisia kysymyksiä.

Ilmeisesti puhe onnistui mukavasti, sillä olemme saaneet siitä runsaasti myönteistä palautetta tutuilta ja tuntemattomilta. Myös juhlapuhuja, Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen kiitti meitä erikseen.

Avajaisten jälkeen piti kiirehtiä kahville, koska Terhin ja Satun oli jouduttava Kuopion kampukselle menevään bussiin. Minulla oli myös oman laitoksen työkavereitten kanssa tapaaminen, jonka hedelmiä päästäneen katsomaan Tutkijoiden yössä 29.9. ;) Kauniin kahvipöydän äärellä olisi kyllä nautiskellut pitempäänkin.

Auringonlaskua kohti kotiin ajellessamme rupesin suorastaan hellämieliseksi ajatellessani, että minusta ei ikinä pitänyt tulla opettajaa, koska perheessä oli sitä lajia jo riittävästi, useammassa sukupolvessa.

Ja oikeastaan yliopistotyöni alkoi Joensuusta, sillä v. 1987 olin ensimmäisen kerran mukana yliopistotiedottajien talvipäivillä, jotka tuolloin pidettiin juuri Joensuussa. Meistä otettiin yhteiskuva Carelian rappusilla. Nyt samassa talossa, eri merkeissä. Vähän samanlainen tunne kuin silloin, kun Jyväskylässä ennen väitöstilaisuuteni alkamista katselin ikkunasta alakouluani. Sama paikka, eri tunnelma, ja kovin monta vuotta elämää välissä.

Eikä tässä vielä kaikki: tänä aamuna töihin tullessani sain omalta laitokselta näin upeat kukat <3 Kyllä kelpaa <3

Juttu lukuvuoden avajaisista

Taitavien opettajien puhe

Ensimmäiset viikot tosi toimissa

Takana on ensimmäinen kokonainen töistä vapaa viikonloppu kuukauteen! Moiseen on sellainenkin selitys, että arkipäiviä rassasi syysflunssa ja töitä pääsi kasautumaan kurssistartin alla. Onneksi tokenin melko hyvään kuntoon ennen ensimmäisiä luokkatapaamisia.

Äänen kestäminen oli jännityksen aihe, ääni on meinaan melko tärkeä työkalu näissä hommissa. Ajattelen lämpöisesti KYSin puheterapeuttia, jolta sain loistavat äänenhuoltovinkit pari vuotta sitten.

Markkinointi- ja yhteisöviestinnästä on nyt pidetty ensimmäiset luokkatapaamiset sekä Joensuussa että Kuopiossa. Ja kurssihan alkoi jo viikkoa aiemmin ennakkotehtävillä. On aika kirjata iloja ja huolia.

Iloja

Viestintäammattia käsitellyt ennakkotehtävä onnistui hienosti ainakin siltä osin, että lähes kaikki palauttivat sen ajallaan. Pohja-aineistona olivat vapaavalintainen työnhakuilmoitus, videoluentoni viestintäammatin kehittymisestä ja ProComin raportti Viestinnän ammattilaiset. Töitten laadusta en osaa vielä sanoa mitään, sillä niitten arviointi on vasta alkamassa.

Muistettavaa ensi kerraksi: pitää ajoissa kertoa, mitä tapahtuu, jos ennakkotehtävä palautetaan myöhässä. Nyt annoin Joensuun ryhmän äänestää ja opiskelijat halusivat, että pienesti myöhästyneet voidaan vielä ottaa mukaan kurssille. Näitä oli vain pari.

Käytämme kurssilla esimerkkitapauksena Särkänniemen delfiinien siirtoa ja olemme koonneet Moodleen juttu- ja kuvapankkia tästä tapauksesta. Kivasti on karttunut se osasto ja näkökulmia tapaukseen on etsitty ulkomaan medioistakin.

Ilahduin siitä, että mitään protestiääniä ei kuulunut luokkatapaamisten 70 prosentin läsnäolovelvoitteesta. Luokka- eli lähisuoritusvaihtoehdon on Joensuussa valinnut 31 opiskelijaa ja Kuopiossa 20. Yhteensä kurssilla on 76 opiskelijaa.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että onnistumme kurssilla hyvin toteuttamaan tutkivan oppimisen pedagogiikkaa. Kontekstia on luotu delfiini-casen kautta, siihen liittyviä olettamuksia on kirjattu ja jatkossa jokainen pienryhmä syventää tietämystä oman erityisteemansa kautta. Näitä ovat esim. yhteiskuntavastuu, kriisiviestintä, asiakasviestintä ja mediasuhteet.

Huolia

Kurssin kokonaisuuden hahmottaminen, ennakko- ja välitehtävien laatiminen, videoitten suunnittelu ja teko, ryhmätehtävien ohjeistaminen ym. ym. vei niin paljon aikaa, että luokkatapaamisten viilaaminen jäi mielestäni liian viime tinkaan.

Tässä joensuulaiset joutuvat koekaniineiksi, sillä kun pidän lähitunnit ensin Joensuussa ja sitten Kuopiossa, tiedän jo loppuviikosta, mikä toimii ja mikä ei. Esimerkiksi työyhteisö- ja johtamisviestinnän käsittely meni mielestäni Kuopiossa paljon fiksummin kuin Joensuussa. Sorry Joensuu!

Oli jotenkin hassua käynnistää kurssi esittelemättä sitä, olinhan kertonut kurssin sisällöt ja suoritustavat jo videolla ja voin siis olettaa, että ne ovat tiedossa (eivät kylläkään olleet kaikilla, päättelin joistakin sähköposteista).

Huomasin, miten helposti sitä hupsahtaa yksinpuhelumoodiin, ellei pidä varaansa. Jatkossa täytyy myös suunnitella kunnolla ryhmätyöaikaa luokkatapaamisten yhteyteen, sillä opiskelijoitten lukujärjestykset ovat käsittämättömän täysiä. Erityisesti sivuaineopiskelijoilla tuntuu olevan melkoisesti säätämistä, kun omat pakolliset tunnit ja tämä kurssi törmäävät. Periaatteessahan tämän pitäisi olla kauppatieteiden kolmannen vuoden kurssi mutta mukana on aika paljon kakkosia ja myös sellaisia sivuaineopiskelijoita, jotka ovat vasta aloittamassa johtamisen ja markkinoinnin peruskursseja. Hmm... Ei käy opettajan työ liian helpoksi, kun ryhmä on tosi heterogeeninen.

Tällä kurssilla opettelemme tiedonhakuakin, sillä kurssiessee on monille ensimmäinen laajempi kirjoitelma yliopistossa ja ehkä ainoa ennen kandityötä. Keskiviikkona selostin Joensuussa, miten näppärä on kirjaston etusivun pikahakulaatikon kautta lähteä hakemaan tutkimuslehtiä ja tietokantoja. Perjantaina Kuopiossa sitä polkua ei enää ollutkaan, sillä UEF-Finna oli otettu käyttöön. Sitäpä sitten yhdessä ihmettelimme.

Planet eStreamin kanssa on ollut teknisiä ongelmia. Perjantaiaamuna se päivitettiin ja ohjelma hävisi tyystin meidän opettajien koneilta. Kyllä olisin hiuksiani repinyt, jos niin olisi käynyt pari viikkoa sitten kesken videoitten teon. Tänään opiskelijat ovat valittaneet, että Moodleen upotetut videot eivät näy vaan ainoastaan Video File Not Found -teksti. No siinä ei liene kyse mistään vakavasta vaan tilapäishäiriöstä, joka ratkeaa selaimen tai koneen uudelleenkäynnistämisellä.

--

Näin olemme saaneet kurssin reippaaseen vauhtiin. Tällä viikolla ei ole luokkatapaamisia mutta opiskelijoilla on töitä senkin edestä: maine- ja kriisiviestintäaiheiset videot, artikkeli journalismin ja viestinnän uskottavuudesta sekä referaatti tutkimusartikkelista. Niistä jatkamme ensi viikolla.

Kiitos MYVI-kurssin opiskelijoille luvasta käyttää yllä olevia kuvia.

Viidakkokävelyllä

Käynnistimme kauppatieteiden laitoksen lukuvuotta jälleen yhteisellä kokouksella Rantasalmen Järvisydämessä. Paikka on niin mainio, että sen keksittyämme emme ole halunneet mihinkään muualle. Yhteiset tapaamiset ovat arvokkaita, koska harvoin tapaamme kasvotusten. Puolet meistä on Joensuussa, puolet Kuopiossa ja nyt uutena laitoksen väkenä tulivat mukaan myös savonlinnalaiset.

Kauppatieteiden opiskelija Toivo Isoranta
Optimi ry:stä ja Sari-Johanna Karhapää
Joensuusta.

Sytyttävintä tällä kertaa oli se, että puhuimme opetuksesta. Paljon ja perusteellisesti!

Tutkivan oppimisen tiimimme oli laitosjohtajan pyynnöstä valmistellut ohjelmaan Pedagogisen viidakkokävelyn. Ideoimme rastit viikko sitten, ne käsittelivät mm. omaa opettajuutta ja opettajaihanteita, ryhmien diversiteettiä, palautekäytäntöjä ja opetusteknologiaa. Riikka rakenteli ryhmäjaon, Jonna teki ohjeistuksen, minä kirjoittelin rastitehtävät ja suunnittelin reitin, Urho, Toivo, Esa ja Teuvo toimittivat rastit paikoilleen, Hanna ja Mirjami pystyttivät purkuvaiheen fläpit ja kaikki osallistuimme tuotosten esittelyyn ja keskusteluun.

"Viidakkokävely" herätti etukäteen hiukan pelokkaita kysymyksiä ja varmaan mielikuvan jostakin seikkailuradasta ja saimme rauhoitella huolestuneita. Itseäni mietitytti erityisesti sää. Oli luvattu sateetonta päivää mutta vielä Rantasalmelle saapuessamme tummat pilvet roikkuivat uhkaavasti suunnitelmiemme yllä. Mutta kas, aurinko tuli esiin ja suorastaan helotti! Vaikutti siltä, että porukasta oli mukavaa kuljeskella kauniissa eteläsavolaisessa luonnossa rasteja etsien, opetuksesta ja ohjauksesta jutellen ja uusiin työkavereihin tutustuen.

Ulla Ritola-Pesonen Savonlinnasta, Eeva Aromaa
Kuopiosta ja Erkki Kontkanen Joensuusta.

Olimme luvanneet palkita kaikki kuusi rastia kiertäneet ryhmät – korostimme toki, että myös "vähemmän mutta syvemmälle" -ajattelu on ihan ok. Kaikki ryhmät halusivat kuitenkin etsiä kaikki rastit – tiukkaa suoritusorientaatiota siis löytyi! Niinpä meillä oli lounaan jälkeen purettavaksi kelpo setti kristallisoituneita ideoita kahdeksalta ryhmältä kuudesta eri aiheesta. Teemoista käytiin vilkasta keskustelua ja esimerkiksi kurssipalautekäytäntöjen yhtenäistämiseen ryhdytään yksin tein. 

Teuvo Kantanen Kuopiosta, Raija Komppula ja
Liisa Reichenvater Joensuusta.

Omassa ryhmässäni juteltiin opetuksen kehittämisestä erityisesti opiskelijanäkökulmasta, koska olimme saaneet matkaan myös opiskelijoittemme Joensuun ainejärjestön Optimin edustajan Toivon (Kuopion preemiolaiset olivat vielä kesätöissään). Totesimme, että nyt ainakin strategia ohjaa toimintaa, sillä on suorastaan suositeltavaa, että opetuksen kehittämiseen paneudutaan tosissaan, aikoohan yliopistomme olla tulevaisuudessa Suomen paras yliopistollinen oppimisympäristö.

Kiva olla jo matkalla sinne!

Ydintä etsimässä

Jo joulukuussa 2015 istuin Saarelaisen Markun kanssa konsulttisession, jossa kävimme läpi flippariprojektin vaiheet. Jaa että ydinainesanalyysistä pitäisi aloittaa…

Tammikuu huiskahti tutkimusartikkelia kirjoittaessa ja Markkinointi- ja yhteisöviestinnän (MYVI) kurssiesseitä lukiessa.

Tämä jälkimmäinen askare tuki kyllä flippariprojektiakin, koska ko. kurssi on flippauskurssini. Luin esseitä ja mietin, mikä niitten kirjoittamisessa on ollut kandiopiskelijoille vaikeaa. Mietin, miten tutkimuksellisen kirjoittamisen nivoisi paremmin osaksi tätä kurssia, jonka päätteeksi suurin osa kurssilaisista kirjoittaa ensimmäisen laajemman yliopistokirjoitelmansa.

Onneksi meillä on kauppatieteiden laitoksella opettajaryhmä, jonka kesken olemme jo puolisen vuotta kokoontuneet säännöllisesti tutkivan oppimisen pedagogiikan tiimoilta. Opiskelijoitakin on saatu ainejärjestöistä mukaan. Elokuussa osa meistä osallistui Joensuussa Anu Hartikainen-Ahian ja Sirpa Kärkkäisen maastokurssin päätössessioon, missä saimme hyvän ja havainnollisen käsityksen siitä, mitä tutkiva oppiminen on käytännössä. Anu ja Sirpa ovat muutenkin olleet mainioita mentoreita, kiitos!

Flippariprojekti istahti luontevasti osaksi pienen ryhmämme työtä ja ryhmä lupasi toimia minulle sparraajana. Joulukuussa kerroin ryhmälle Markun briiffistä flippauksen käynnistämiseksi. Helmikuun alussa esittelin ryhmässä hiukan tarkemmin flipped classroom -ajattelua ja ryhmäläiset kommentoivat kurssista tekemääni ydinainesanalyysiä.

Ydinainesanalyysin teko tuntuikin ensin aika haasteelliselta. Olen opettanut yliopistossa ”vasta” viisi vuotta enkä ole ennen sellaista tehnyt. Opettajaopinnoissa 2011–13 aihetta toki käsiteltiin mutta eipä siitä paljon enää muista, kun ei ole sitä oppia käytäntöön vienyt.

Nyt kävin läpi MYVI-kurssin sisältöä ydinainesanalyysin periaatteiden mukaan: mikä on sellaista, mikä kaikkien täytyy tietää/oppia, mitä on hyvä tietää ja mitä on kiva tietää. Sain aikaiseksi hienon taulukonkin, jota yhdessä tutkittiin.

Jäimme myös miettimään, mitkä ovat ne kanavat, joitten avulla selvitetään, millaista markkinointi- ja yhteisöviestinnän osaamista jokainen ekonomi tarvitsee, eli mistä palasista rakentuu viestinnän kurssini ydin, se ”must know” -palikka. Tuttuja ovat toki Suomen Ekonomien kyselyt vastavalmistuneille, viisi vuotta työelämässä olleille ja työnantajille.

Lisäksi viestinnän ammattilaisten järjestöllä ProComilla on tutkittua tietoa aiheesta ja tutkimuslehdistäkin löytynee jotakin. Siinä tulikin minulle selvitettävää seuraavaan kokoukseen mennessä. Onhan tässä jotain pohjaa itselläkin, 20 vuoden historia viestintäammattilaisena ja yhteisöviestinnän väitöskirja :D