Markkinoinnin peruskurssi uudistui

Olemme Joensuun kampuksen Sasu Tuomisen kanssa urakoineet markkinoinnin peruskurssin aivan uusiin puihin. Koska opintojakson rakentamisessa on paljon näkymätöntä työtä, ajattelin tällä foorumilla hiukan avata, mitä kaikkea siihen kuului.

Opetusavustaja Mette (takana oikealla) ja ryhmä eettisen ja vastuullisen markkinoinnin kysymysten äärellä 28.2.

Uudistuksen sykäys tuli siitä, että kurssikirjaamme ei enää päivitetty ja se alkoi jäädä ajastaan jälkeen. Aloitimme jo viime keväänä kahlaamalla läpi varsin monta kandidaattia, sillä vaihtoehtoja on. Pearsonilta saimme kiitettävästi informaatiota kirjoista ja niihin kuuluvista opettajan paketeista. Myös kirjastomme tietoasiantuntija Mikko Meriläinen oli suuri apu. Kirjoja on kirjoitettu niin globaalista, eurooppalaisesta kuin skandinaavisesta näkökulmasta, joten siitäkin piti päättää. Päädyimme globaaliin näkökulmaan ja kirjaan, jota varmasti päivitetään (Armstrong, Kotler & Opresnik: Marketing. An Introduction). Tuon kirjan lisäbonukseksi osoittautui, että sen tekstit ja tehtävät on vahvasti linkitetty AACSB-akkreditointiin.

Peruskurssi on flipattu kurssi, joten aineistojen valmistamisessa oli aikamoinen työ. Siksi oli niin hienoa, että niitä voi työstää työkaverin kanssa yhdessä: teimme kumpikin kuudesta teemasta luentovideot ja valmistelimme aloitus- ja lopetusluentojen diasetit. Sasun markkinointitietämys on laajaa ja syvällistä ja minä puolestani olen flipannut peruskurssia vuodesta 2019.

Kurssin ytimessä on 12 eri teemaista case-harjoitusta, joista opiskelija valitsee vähintään neljä tai halutessaan kaikki 12. Kiva oli huomata, että tänä vuonna todella moni valitsi paljon enemmän kuin nuo pakolliset neljä. Case-yrityksinä meillä oli mm. Rolex (segmentointi), Coca-Cola (digitaalinen markkinointi) ja Airbnb (palvelujen markkinointi). Harjoituksissa työskennellään opetusavustajien ja vastuuopettajan vetämissä, noin kuuden hengen ryhmissä. Olen laitoksellemme kiitollinen siitä, että olemme saaneet nämä opetusavustajat hienoksi resurssiksi kurssille. Heitä oli Kuopiossa neljä ja Joensuussa viisi. Järjestimme yhteisen kahden tunnin verkkokoulutuksen opetusavustajille 12.1.

Yksi palvelujen markkinoinnin harjoituksessa työstetyistä asiakasprofiileista, case-yrityksenä Airbnb.

Totesin jo ensimmäisellä kierroksella viisi vuotta sitten, että opettajatiimillä on oltava selkeä runko, jonka mukaan työskennellään. Siksi tein kurssikäsikirjan, jossa on määritelty jokaisen case-harjoituksen tavoitteet, tehtävät ja tuotokset. Tuotokset jaettiin myöhemmin kurssin oppimisalustalla. Käsikirjassa on myös icebreaker-ideoita ryhmätyön aloitukseen ja vinkkejä ongelmatilanteitten käsittelyyn. Se antaa hyvän selkärangan niin opettajille kuin opetusavustajille. Nyt kurssikäsikirja piti tietysti päivittää vastaamaan uutta oppikirjaa. Joittenkin harjoitusten kohdalla se onnistui hyvin mutta moniin jäi vielä säätämistä. Tosin niin kai se on aina opetushommissa, aina on varaa kehittää.

Flipattujen kurssien haaste on usein se, että työskentelytapa on niin erilainen, että menee hetki ennen kuin opiskelijat sisäistävät sen, että tunnille tullaan valmistautuneena. Tässä suhteessa tämä oli helppo vuosi; molempien kampusten opiskelijat olivat varsin hyvin paneutuneet aineistoihin ennalta eli tutustuneet päivän case-tekstiin ja katsoneet opetustallenteita. Todella aktiivinen ja innokas fuksiporukka meillä!

Kurssiin kuuluu myös mittava 130 kysymyksen itseopiskelutenttipaketti, jonka saimme avatuksi nyt pari viikkoa ennen tenttiä. Tiedekunnan taitava verkko-opetuksen koordinaattori Riikka Malin oli korvaamaton apu paketin toteuttamisessa. Jatkossa opiskelijat voivat opiskella itseopiskelutehtäviä jo aiemminkin kurssin aikana. Tehtäviä tekemällä he voivat kerätä lisäpisteitä tenttipisteittensä päälle ja ne tukevat opiskelun ja oppimisen prosessimaisuutta.

Meillä oli Kuopiossa viimeinen harjoituskerta 28.2. ja ryhmätyöskentely aloitettiin tällä kertaa niin, että opiskelijat saivat kertoa mielipiteensä kurssin työskentelytavasta. Opiskelijat olivat pitäneet luokkatilanteitten rennosta ilmapiiristä, vaihtelevista tehtävistä ja mahdollisuudesta tutustua uusiin ihmisiin. Jotkut olivat ensin murehtineet, että eivät ehtineet valita mieleistään harjoitusta mutta olivat sitten todenneet, että loppujen lopuksi ei-niin-mieleinen harjoitus oli ihan ok.

Meidän pitää kehittää opetusta sekä opiskeltavan ydinaineksen pohjalta että pedagogisesti viisaasti. Flippauksesta on runsaasti tutkimuskirjallisuutta – myös Itä-Suomen yliopistossa tuotettua – samoin case-opetuksesta. Lisäksi peruskurssin toteutus liittyy vahvasti fuksivuoden haasteisiin, joita olen itsekin tutkinut. Viime viikolla ilmestyi Kasvatus-lehden artikkeli, jossa muistutetaan, miten tärkeää on ottaa huomioon erityisesti todistusvalinnan kautta tulleitten siirtymä yliopisto-opiskelijoiksi, motivaation kehittyminen ja yliopistoyhteisöön kiinnittyminen.

Sasu on pitänyt Joensuussa kurssin päätösluennon, minulla se on edessä. Edessä on myös vielä tentin teko. Saimme uuden oppikirjan mukana suuren määrän sekä monivalintakysymyksiä että soveltavia tehtäviä, mikä on valtava etu, mutta niiden valikoimisessa, suomentamisessa ja termien tarkistamisessa on työtä.

Sasu on ollut tässä projektissa erityisen lujilla hypätessään uuteen toteutustapaan mutta olen vakuuttanut, että ensi vuonna kaikki on helpompaa. Kiitos osaavalle kollegalle valtavasta urakasta jo tässä vaiheessa – ensi vuonna ollaan taas viisaampia!

Puolivälissä ollaan

No niin. Nyt ollaan suunnilleen markkinoinnin peruskurssin puolivälissä ja on jo jotain kerrottavaa siitä, miten meillä on mennyt.

Ensinnäkin en lakkaa kehumasta meidän huikeaa ohjaajatiimiä. Meidän opetusavustajat ovat aina paikalla silloin, kun pitää, siirtelevät pöydät (oi koska saisimme ne kevyet, pyörillä liikkuvat...), vetävät ryhmäkeskusteluja topakasti ja asiantuntevasti ja ovat vielä hyväntuulisiakin, vaikka jokaisella on omat opiskelupaineensa ja muut kiireensä. Voin lämpimästi suositella vertaisohjaajien kanssa työskentelyä! Ehkä tämä kokemus on ollut ihan ok myös ohjaajille, koska yksi heistä jo toivoi pääsevänsä mukaan myös ensi vuonna :)

Harjoituksissa on yleensä ollut yhtä aikaa kuusi kuuden hengen ryhmää.Tässä teemana segmentointi.

Toiseksi olen yllättynyt siitä, miten hirveän paljon työtä on ollut vielä kurssin pyöriessäkin. Case-harjoituksissa käsittelemme aika lailla samoja tekstejä, jotka ovat olleet kurssilla aiemmin ryhmätyömateriaaleina. Teksti annettiin ryhmälle, opiskelijat työskentelivät sen parissa ja toivat esityksensä luokkatapaamiseen. Nyt opiskelijat tutustuvat case-tekstiin ennen harjoitusta ja sitten yhdessä ahkeroimme sen ja ko. teeman luentoaineistojen pohjalta.

Vaan huomasimmepa jo ensimmäisessä ohjaajatapaamisessa, että meidän on jollain keinolla saatava koko vetäjätiimi kartalle siitä, miten kullakin kerralla työskennellään. Siksi rakennan nyt kokonaista kurssimanuaalia, jonka runko näyttää tältä:

1.    Käsikirjan tavoite, ryhmänohjaajien tehtävät ja harjoitusten aikataulu

2.    Tutustumis- ja lämmittelyideoita

3.    Case-harjoitusten käsittely

4.    Yhteenveto- ja päätöstapoja

5.    Tuotosten jakaminen Moodlessa

6.    Ongelmatilanteita

Meillä on ollut yleensä kaksi harjoituskertaa viikossa ja edellisellä viikolla (tai viikonloppuna) olen koostanut harjoitusten ohjelman. Käsikirja on Moodlessa ohjaajien omalla aineistoalueella ja siellä ohjaajat ovat tutustuneet kunkin kerran toimintaan ja tavoitteisiin. Olemme pitäneet tärkeänä sitä, että aluksi on jonkinlainen tutustumis- ja lämmittelytehtävä, koska ryhmät vaihtuvat joka kerta. Tehtäväkysymysten sekaan olen ripotellut myös tekstejä ja kuvia luentoaineistoista, jotta ohjaajat olisivat mahdollisimman hyvin perillä siitä, mihin harjoituksessa pyritään. Harjoitusten purkutapa on vaihdellut mutta joka kerralta olemme tuottaneet jotakin Moodleen, usein kuvia fläpeistä tai yhteenvedon Padlet-seinälle.

Kokemukset tähänastisesta ovat innostavia. Itse huokailen onnesta, kun saan vetää pienryhmää, ja voin verrata tilannetta entiseen eli Tietoteknian auditoriossa luennointiin (filosofi Esa Saarinen kuuluu sanoneen, että parasta on, kun saa puhua 700 hengen yleisölle, not me!). Aluksi opiskelijat tulivat – ohjeista huolimatta – harjoituksiin valmistautumattomina mutta muutaman kerran jälkeen sana levisi ja he alkoivat oppia systeemiin. Perehtyminen näkyi siinäkin, kun opekaverini Outi-Maaria teki hinta-aiheisen harjoituksen alkuun Kahoot-visan ja opiskelijat vastasivat sekä nopeasti että oikein. (Parhaat muuten palkittiin Fazerin matka-aiheisella suklaalla, olihan tuon kerran case-tekstin aiheena halpalentoyhtiöt.)

Toisaalta Moodlen edistymisen seuranta -palkista näen, että kurssilla on turhan paljon niitä, jotka eivät ole päässeet kunnolla aineistoihin perehtymiseen kiinni. Mietinkin nyt, pitääkö holhota ja muistutella, vai uskoa, että viimeistään tentin lähestyminen saa aktiviteettia aikaiseksi. Missä määrin yliopisto-opiskelijaa pitää tuuppia tehtävien pariin ja missä määrin luottaa itseohjautuvuuteen – siinäpä kysymys!

Nyt jännittää!

Muistan elävästi sen, kun menin ensimmäistä kertaa aloittamaan Markkinoinnin perusteet -kurssia 26.10.2010.

Muistan, mitä minulla oli päällä, muistan, miten vatsaa kouristi, muistan, miten henki meinasi salpautua. Ymmärränkö edes itse, mistä olen puhumassa, riittääkö asia, saanko ryhmät kokoon ja kurssin rullaamaan. Opiskelijoita oli toistasataa, kuten aina.

Mutta siitä se lähti ja suunnilleen samalla formaatilla on menty jo kahdeksan kertaa. Nyt ollaan niin suuren muutoksen äärellä, että perhoset lentelevät taas vatsassa.

Peruskurssi on nimittäin käännetty nurinniskoin eli flipattu.

Kurssi alkaa johdantoluennoilla huomenna. Sen lisäksi ainoa kaikille yhteinen tapaamiskerta on vain päätösyhteenveto 12.3. Siinä välissä pyöritämme 12 eri teemaista case-harjoitusta. Harjoitusten yrityksiä ovat esim. Porsche (komea aloitus!), Facebook ja Amazon.

Ennen harjoituksia opiskelijan pitää opiskella teoria-aines opetusvideoilta ja kurssikirjasta sekä tutustua päivän harjoituksen tekstiin. Videoitten lomassa on itseopiskelutehtäviä, joitten huolellisella tekemisellä voi kartuttaa kurssipisteitään.

Kunkin opiskelijan pitää valita vähintään neljä harjoitusta. Pakolliset valinnat onkin jo tehty ja nyt voi valita lisäksi vielä niin monta kuin haluaa ja ryhmiin mahtuu. Hyvin näyttävät ryhmät täyttyvän, niihin mahtuu 36 opiskelijaa/harjoitus. Vähiten on toistaiseksi kiinnostanut pikamuodin jakelua käsittelevä harjoitus ja siihen on selkeä syy: aika on kello 8 aamulla :)

Harjoitusten pyörittämiseen tarvitaan tietysti ihmisiä, ei onnistu yksin. Saimmekin kokoon aivan loistavan opetusavustajajoukon ja lisäksi kurssitiimiin kuuluu Anuliina, joka tekee aikuisopettajan pedagogisten opintojen harjoittelua. Oma työnsä on tietysti ollut ja on siinä, että koko tiimi tietää, mitä käsitellään, miten työskennellään ja millainen tuotos harjoituksista syntyy. Saanemme kurssin mittaan aikaiseksi oikein kurssimanuaalin, jota voi sitten hyödyntää myös tulevina vuosina.

Vas. opetusharjoittelua kurssilla tekevä Anuliina, minä ja opetusavustajat Laura, Arttu ja Eetu. Kuva: Outi-Maaria Palo-oja.

Loistavana virikelähteenä toimii myös kollegan vinkkaama Ideapakka – todellinen runsaudensarvi täynnä toinen toistaan innostavampia menetelmiä työskentelyyn, tutustumiseen, ryhmäytymiseen, ideoimiseen, piristämiseen, pohdiskeluun.

En ikinä, en ikinä, olisi pystynyt tekemään tätä muutosta yksin. Yhdessä Outi-Maarian kanssa on haastetta pähkälöity ja välistä vähän hiuksiakin revitty (omiamme sentään, ei toisen...). KIITOS opetuksen kehittämisrahasta, yliopisto, ilman sitä tästä ei olisi tullut mitään.

Huomenna tositoimiin, ensi viikolla alkavat harkat :)

Flippausta ja flippauksen tutkimusta

Sattuipas hauskasti, että samana päivänä, kun Hesarissa julkaistiin tämä erittäin kiva juttu flippauksesta (paitsi että otsikko ei vastaa jutun sisältöä), sain julkaistuksi myös tekstini samasta teemasta innovaatiojohtamisen työtiimin blogissa yliopiston sivuilla.

Laitan juttuni myös tänne, jotta se ei pääse hautautumaan yliopiston sivuston syövereihin:

Flippausta ja flippauksen tutkimusta

Yliopistossamme on meneillään huima opetuksen kehittämisbuumi, jonka moottoriksi – vai pitäisikö sanoa sateenvarjoksi – on valittu käänteinen opettaminen eli flippaus (flipped classroom, flipped learning). Kauppatieteiden laitokselta mukana on ollut neljä opettajaa. Kokemuksia on jaettu ja kursseja on kehitetty laitoksen yhteisessä Pedatiimissä, joten vielä isompi opettajajoukko on sitä kautta tutustunut menetelmään. Flipatuille kursseille on osallistunut kymmeniä opiskelijoita.

Voisi sanoa, että strategia todella ohjaa nyt toimintaa, sillä Itä-Suomen yliopisto aikoo olla Suomen paras yliopistollinen oppimisympäristö vuoteen 2020 mennessä. Se on kylläkin aika pian, se.

Yliopiston kasvatustieteilijät ovat työskennelleet tiiviisti meidän flippariopettajien kanssa. Kehittämistyö sai juuri komeaa kansainvälistä tunnustusta, sillä Flipping Finland valittiin parhaaksi eurooppalaiseksi tutkimuksen ja oppimisen projektiksi EAPRIL-konferenssissa (European Association for Practitioner Research on Improving Learning). Hienoa olla osa sitä!

Yhä edelleen luennointi, yksisuuntainen tiedonsiirto, on varsin yleinen opetustapa yliopistoissa. Näin siitä huolimatta, että tutkimus on selkeästi osoittanut, että tuolloin vuorovaikutus opettajan ja opiskelijoiden välillä jää vähäiseksi, opiskelijoitten tarkkaavaisuus herpaantuu ja oppiminen on pinnallista. Flippaus on yksi ratkaisu näihin ongelmiin. Opiskelija tutustuu esimerkiksi luentoaineistoihin etukäteen ja luokkatapaamisissa pystytään perehtymään ilmiöihin syvällisemmin, soveltamaan opittua, jakamaan asiantuntijuutta ja oppimaan yhdessä.

Lisää flipattuja kursseja, kiitos

Flippasin markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssini (MYVI) kaksi vuotta sitten ja yhdessä kasvatustieteilijöitten kanssa kirjoitimme artikkelin opiskelijoitten oppimiskokemuksista ja oppimistuloksista. Käsikirjoituksemme on käynyt läpi vertaisarvioinnin ja ilmestyy toivottavasti pian Business and Professional Communication Quarterly-lehdessä.

Meillä oli tutkimuksessamme sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista aineistoa. Kvanttiaineisto koostui opiskelijakyselystä ennen ja jälkeen kurssin. Kvaliaineistona oli opiskelijoitten omat kuvaukset heidän oppimiskokemuksistaan ja -tuloksistaan.

Oli kiinnostavaa, että 96 % opiskelijoista oli sitä mieltä, että flippausmenetelmä soveltui heille hyvin. 92 % oli halukas opiskelemaan samanlaisin menetelmin myös jatkossa ja 76 % piti flippausta perinteistä luennointia parempana. Koettiin, että opiskeltavaan aineistoon oli helppo orientoitua ja opiskelutapa oli motivoiva ja joustava, sillä aineistoja voi opiskella vaikka lenkkeillessään.

Toisaalta 24 % piti perinteisiä menetelmiä flippausta parempina. Flippaus taitaa vaatia aika paljon itseohjautuvuutta, ajanhallintataitoja ja vastuun ottamista omasta työskentelystä. Yksi ratkaisu voisi olla se, että opiskelijat tutustuisivat ennakkoaineistoihin pareittain tai ryhmissä.

Tutkimusten lukemisen ja niistä kirjoittamisen haaste

Oppimistulosten osalta opiskelijoitten raportit osoittivat runsaasti oivaltamista ja syvällistä oppimista varsinkin työyhteisöviestinnän ja kriisiviestinnän teemoista, kun taas markkinointiviestinnän aiheita käsiteltiin pinnallisemmin.

Opettajan kannalta oli mielenkiintoista, että uudenlainen opetustapa ja siitä tehty tutkimus paljastivat joitakin oppimisstrategioihin ja -valmiuksiin liittyviä haasteita. Tällaisia olivat esimerkiksi ajanhallintataidot, englanninkielisten tutkimusartikkelien etsiminen, lukeminen ja ymmärtäminen sekä esseen kirjoittaminen. Aivan ilmeisesti esseen kirjoittamiseen tarvitaan nykyistä enemmän ryhmän tai opettajan tukea. Usein kysytyt kysymykset -sivu Moodlessa voisi myös olla tarpeen. Olen sellaisen tänä vuonna jo kurssilleni tehnytkin.

Kaiken kaikkiaan tutkimuksemme osoitti, että flippauksen ja tutkivan oppimisen menetelmin opiskelijoita voidaan varustaa esimerkiksi näillä keskeisillä työelämätaidoilla: yhteistyötaidot, vuorovaikutustaidot ja kriittisen ja luovan ajattelun taidot.

Ei opetusta ilman tutkimusta, niinhän sen yliopistossa kuului mennä :)


Lähde: Kantanen, Helena, Koponen, Jonna, Sointu, Erkko & Valtonen, Teemu. Including the Student Voice: Experiences and Learning Outcomes of a Flipped Communication Course

Syksyn kehittämisprojekteja, osa 3: Peruskurssin flippaus

Olen ollut mukana yliopiston käänteisen opetuksen kehittämisprojektissa heti sen startista alkaen, sillä syksyllä 2015 hain ensimmäiseen flippariopettajien ryhmään, ja pääsinkin. Syksyllä 2016 flippasin oman kurssini ensimmäisen kerran.

Yksi ystäväni kysyi, että mitä se flippaaminen oikein tarkoittaa, kun hän ei saa siitä tolkkua. Minusta se on yksinkertaistettuna sitä, että jos ennen luennoin ja sen jälkeen opiskelijat vetäytyivät tahoilleen tekemään ryhmätöitä niin nyt he opiskelevat teoria-aineksen itsekseen ennen luokkatapaamista esim. opetusvideoilta ja luokka-aika käytetään hankitun tiedon jakamiseen ja syventämiseen eli yhteisölliseen oppimiseen.

Kuten olemme viime päivinä lukeneet, yliopistomme pedagoginen kehittäminen on saanut komeaa kansainvälistä tunnustusta. EAPRIL (European Association for Practitioner Research on Improving Learning) valitsi Flipping Finland -kehittämistoiminnan parhaaksi eurooppalaiseksi tutkimuksen ja oppimisen projektiksi. Yliopistossamme on noin sata flippaavaa opettajaa ja yli 8000 opiskelijaa on osallistunut flipatuille opintojaksoille. Oman laitoksemme opettajissa on jo neljä flipparia, minun lisäkseni Jonna Koponen, Juho Pesonen ja Henna Konu. Flippauksen periaatteisiin voi tutustua vaikkapa tämän havainnollisen videoklipin kautta.

Parhaillaan on meneillään flipparitaipaleeni uusi loikka eli 120 opiskelijan peruskurssin flippaaminen. Olen opettanut markkinoinnin perusteita vuodesta 2010 tietyn, jo ennen minua luodun kaavan mukaisesti. Pientä uudistusta olen toki tehnyt mutta perusrunko on pysynyt samana: 30 tuntia luokkaopetusta, josta noin 24 tuntia on luennointia ja 6 tuntia opiskelijoitten case-esityksiä. Yritystapaukset on etsitty englanninkielisistä markkinoinnin oppikirjoista ja esitykset valmistellaan kuuden hengen ryhmissä. Luokkatapaamisen aluksi on ollut yleensä case-esitys tai kaksi edellisen luentokerran teemasta ja sitten on menty uuteen aiheeseen. Oppimisen arviointi perustuu monivalintatenttiin – 40 kysymystä, jokaisessa neljä vaihtoehtoa, vääristä vastauksista miinuspisteitä.

Kurssiin liittyy monenlaisia haasteita, kuten diversiteetti. Perinteisesti mukana on ollut omien ensimmäisen vuoden opiskelijoittemme lisäksi 60–80 sivuaineopiskelijaa, jotka yleensä ovat opinnoissaan jo paljon pitemmällä. Pohjatietojen erot tasoittuvat nyt onneksi hiukan, koska omatkaan opiskelijamme eivät ole lukeneet kauppatieteiden pääsykoekirjoja vaan heidät on valittu lukiokurssien pohjalta. Kurssin luento-osallistuminen ei ole ollut järin aktiivista ja monivalintatentin läpäiseminen on ollut monille vaikeaa.

Haimme ja saimme peruskurssin uudistamiseen erityisesti flippariopettajille tarkoitettua opetuksen kehittämisrahaa. Merkittävin osa siitä menee opettajakollegani palkkaan. Koko loikan juju on siinä, että KTT Outi-Maaria Palo-ojan pedagoginen ajattelu ja osaaminen on tukenani. Ei onnistuisi yksin tämä.

No mitäs sen peruskurssin kanssa nyt sitten on tarkoitus tehdä?

Suunnitelma pähkinänkuoressa. Klikkaamalla isommaksi.

Ensinnäkin teorialuennot (em. 24 tuntia) korvataan opetusvideoilla, joitten lomaan rakennetaan oppimisen analytiikkaa tukevia itseopiskelutehtäviä. Ne tuottavat tietoa omasta oppimisesta ja mahdollisista osaamisaukoista. Kaikki opiskelijat katsovat nämä videot ja tekevät itseopiskelutehtävät.

Toiseksi kurssin 30 lähiopetustuntia käytetään case-materiaalin yhteiseen opiskeluun niin, että opiskelija valitsee yritystapauksista 4–6 teemaa ja osallistuu niiden käsittelyyn. Nämä case-harjoitukset ovat aina olleet se kurssin osa, joka on opiskelijoista ollut kaikkein antoisin, joten siksikin päätimme antaa niille varsin keskeisen roolin.

Kolmanneksi rekrytoimme vanhemmista kauppatieteiden opiskelijoista vertaisohjaajia vetämään ryhmätilanteita yhdessä opettajien kanssa.

Olen jossain määrin taulukkoihminen ja olen yrittänyt yhteen exceliin koota kurssin aikataulut, teemat, case-aiheet, ennakkoaineistot, keskeiset sisällöt ja toteuttajat. Esimerkiksi näin:

Suunnitelmaa kevääksi 2019 (suurenee klikkaamalla).

Kurssin lopputenttiä emme voi välttää, koska se on opetussuunnitelmassa mainittu, mutta sen lisäksi oppimista arvioidaan erilaisilla itse- ja vertaisarviointitehtävillä.

Kuulostaa tosi hyvältä, eikö vain? Käytännön työssä on tosin nyt juuri hiukan takkua. Kun monet olivat syyslomalla, tein peruskurssin videoista 3/4 mutta niistä tuli aivan liian pitkiä – ja melko tylsiä. Onneksi taitava Outi-Maaria on pätkinyt niitä järkeviksi kokonaisuuksiksi. Syyslomaviikon jälkeen en ole päässyt videoitten kanssa jatkamaan muitten töiden ja syysflunssan takia. Ääni on edelleen kuin – ystäväni sanoja lainaten – köyhän miehen marlene dietrichillä.

Vertaisohjaajarekrytointimme on myös vaikeuksissa. Ilmeisesti kauppatieteiden opiskelijoille on niin hyvin töitä tarjolla, että tällainen ohjaustyö ei hirveästi innosta, ei, vaikka palkkioksi voi valita rahapalkkion sijaan myös opintopisteen. Onneksi meillä on kuitenkin jo mukana aikuiskasvatustieteen opiskelija Anuliina Savolainen, joka tekee aikuisopettajan pedagogisten opintojen opetusharjoitteluja meidän laitoksellamme. Ja uskon, että täsmärekrytointiyrityksemme kyllä purevat ja saamme opetusavustajat kokoon ennen joululomia.

Tällä hetkellä hiukan hirvittää tuo tammikuun lähestyminen, kun loppuvuosi on niin kovin työntäyteinen. Toiveikkaalla mielellä kuitenkin mennään!

Inspiraatiota Suomen kauneimmalta kampukselta

Missä on Suomen kaunein kampus?

No Vaasassa tietenkin! En toki ole mitenkään jäävi tätä arvioimaan, työskentelinhän Vaasan yliopiston viestintäpäällikkönä vuoteen 2001 eli Kuopioon muuttoomme asti ;)

Viimeisenä työnäni järjestin tiedekirjasto Tritonian vihkiäiset, mukana myös presidentti Tarja Halonen. Työparini kaupunginkansliasta kutsuttiin Linnan juhliin, minua ei. Mutta eipä kutsuttu myöskään kaupunginjohtajaa eikä rehtoria – niin tarjamaista huomioida arjen työmyyrät mieluummin kuin johtajat.

Tämä oli minun ensimmäinen Pedaforumini – johan tuo oli aikakin. Meillä oli Itä-Suomen yliopiston kollegoitten kanssa oma teemaryhmä flippauksesta. Valotimme yliopiston käänteisen oppimisen kehittämistyötä eri näkökulmista. Puhuimme sekä omista kursseistamme että flippauksen tutkimuksesta.

Lisäksi Mirjami Ikonen ja Teuvo Kantanen kertoivat kauppatieteiden opetuksen teemaryhmässä siitä, miten tutkivan oppimisen pedagogiikkaa on käytetty kauppatieteiden kursseilla ja muillakin meikäläisillä oli kaikenlaista työpajaa ja muuta roolia. Ei sitä nyt Vaasaan asti lähdetä pelkällä turistimeiningillä!

Vas. kaikkien yliopistomme flippareitten "isä", yliopistonlehtori Markku Saarelainen sovelletun fysiikan laitokselta, yliopistonlehtori Erkki Pesonen tietojenkäsittelytieteestä, yliopistotutkija Vesa Paajanen ympäristö- ja biotieteistä, minä kauppatieteistä ja tutkijatohtori Erkko Sointu kasvatustieteistä. Kuva: Minna-Maarit Jaskari.

Pedaforumin kokonaisuus oli ensikertalaiselle melko hengästyttävä. Miten ihmeessä onnistuisi valitsemaan kaikkein antoisimmat teemaryhmät? Ei mitenkään; hieman arpapeliähän se on usein tutkimuskonferensseissakin. Aina ei myöskään mahtunut sinne, minne olisi halunnut, kuten Opiskelijoitten ohjaus ja kasvu -sessioon. Ja kävi niinkin, että kun meni hiukan happamena ja "taas-yksi-digi-sitä-sun-tätä"-mielellä kuulolle niin teemaryhmä olikin todellinen helmi.

Taidan olla jossain määrin visuaalinen ihminen, sillä minua puhutteli hyvin vahvasti Janne Niinivaaran ja kumppaneitten (Helsingin yliopisto) esitys Kolme ovea digitaalisuuteen. Mihin asemoin itseni ja kollegani suhteessa opetuksen digitalisaatioon: seisonko teräsovella, tammiovella vai lasiovella? Jos se ovi on teräsovi (konflikti, vastarinta), miten voin pienin askelin auttaa itseäni – tai kollegaa – eteenpäin kehitystyössä? Tai toisessa ääripäässä – jos digiloikka on jo otettu ja ollaan lasiovella, miten levittää digiosaamista ja innostusta koko yhteisöön? Mallin avulla voidaan hahmottaa digitaalisuuden pedagogisia, sosiaalisia, teknologisia ja kasvua tukevia ulottuvuuksia.

Toisena teemana nostan Pedaforumista esiin uumajalaisen Katarina Winkan keynoten, jonka aiheena oli opetusportfoliot ja pedagogiset uramallit. Winkan mukaan ammattiopettaja toimii aivan samoin kuin ammattitutkijakin: työllä on tavoite, hän tekee perusteltuja valintoja niin menetelmien kuin valmistelun, analyysin ja esittämisenkin suhteen sekä lopulta dokumentoi tulokset, viestii niistä ja käyttää vertaisarviointia. Winkan mukaan erinomaiset opettajat vaikuttavat yliopistokoulutuksen kehittämiseen kaikilla tasoilla: he osaavat opettaa (tekemisen taso), heillä on pedagogista erityisasiantuntemusta (tietämyksen taso) ja he myös tuottavat tutkimustietoa ja viestivät siitä (tutkimusviestinnän taso).

Kolmanneksi voisi mainita huumorin merkityksen asiantuntijafoorumilla. Ihan viimeinen teemaryhmä, johon osuin, oli nimeltään Digitaalisen oppimisen ja opettamisen kurssitoteutuksia sekä kokemuksia. Koko sessio oli erinomaisen onnistunut ja hauska, aiheina etäosallistujat lähiopetuksessa (Laura Lappalainen, Vaasan yliopisto), yhteistoiminnallinen fysiikan opiskelu (Pekka Koskinen, Jyväskylän yliopisto), itsearviointi matematiikan massakurssilla (Jokke Häsä ja Juuso Nieminen, Helsingin yliopisto) sekä – sokerina pohjalla – henkilökohtainen digiloikka (Olli-Pekka Penttinen, Helsingin yliopisto).

Lauralta jäi mieleen riskien kartoituksen tärkeys. Ensinnäkin opettajalle on hyödyllistä olla itse opiskelijan roolissa – se lisää ymmärrystä huomattavasti. Riskien kartoittamisella (ohjelmisto ei toimi, ääni ei kuulu, yhteys pätkii, opiskelijan laitteissa on sählää, tallennus epäonnistuu...) niitä voi ennakoida ja tehdä varasuunnitelmia. Opettaja joutuu miettimään mm. näitä: Miten suunnitella opetustilanne, jossa on kolme kohderyhmää: luokkahuoneessa läsnäolevat, etänä läsnäolevat ja tallenteita katsovat? Mikä on lähiopetuksen lisäarvo? Hyödyntävätkö opiskelijat tallenteita?

Pekan esityksen "pihvi" oli arviointi. Formatiivisen arvioinnin avulla on onnistuttu sitouttamaan opiskelijat paremmin opiskeluun koko fysiikan kurssin ajaksi. Lisää aiheesta Yliopistopedagogiikka-lehden artikkelista Laatuaikaoppiminen – vuorovaikutteista ja yhteistoiminnallista fysiikan opiskelua.

Jokke ja Juuso olivat otsikoineet esityksensä "Hurjaa hippimeininkiä!" – kommentti oli opiskelijalta, joka hämmentyi kuullessaan, että kurssiarvosana perustuu itsearviointiin. Kokeettomuus oli vähentänyt opiskelijoitten stressiä ja rohkaissut syväoppimiseen, vastuun ottamiseen omasta opiskelusta ja sisäisen motivaation kehittymiseen. Toki kaiken pohjana oli yksityiskohtainen osaamistavoitematriisi, joka kertoi, mitä pitää oppia ja osata tietyn arvosanan saadakseen.

And last but not least – Olli-Pekka Penttisen henkilökohtainen digiloikka oli ihan mahdottoman hauska. Olli-Pekka opettaa pelkästään verkossa ja sai ainakin minut vakuuttuneeksi siitä, että verkossa voi luoda todella hienoja vuorovaikutustilanteita. Haasteena on verkkokurssien lyhyt elinkaari ja raskas päivitysvaatimus, joten avuksi tarvitaan teknistä ja pedagogista tukea. Olli-Pekan mukaan "Moodlen kanssa voi elää nyt ihan hyvin" (helpotuksen huokaus, se ei olekaan enää yhtäkuin Neuvostoliitto, kuten kerran kuulin luonnehdittavan!). Olli-Pekka puhui myös kauniisti positiivisen palautteen merkityksestä opiskelijalle ja siitä, miten verkossa on mahdollista tehdä oppiminen näkyväksi.

Olli-Pekka Penttinen: Verkko-opetuksen muutos yksinäisestä puuhastelusta yhdessä tekemisen kulttuuriin.

Pedaforumin runsaudensarvesta jäi ehkä päällimmäiseksi tämä ääneen lausuttu huomio: vaikka kaikki ei aina mene niinkuin Strömsössä niin ilmapiiri on tärkein. Pätee myös oppimistilanteisiin.

Vaasan seminaarijärjestäjät toivat hienosti esiin kaksikielisen, merellisen kaupungin rikkauksia: ennakko-ohjelmassa oli käynti Strömsössä ja Raippaluodon sillalla, saatiin tutustua Kuntsin taidemuseoon ja Strampenin ravintolassa saaristolaisherkkuihin ja ruotsinkielisiin juomalauluihin. Kiitos, ahkerat, erityisesti Anu Ylitalo! Sääkään ei olisi voinut olla komeampi: pelkkää aurinkoa.

Olemme toki käyneet Vaasassa varsin tiheään kuluneitten 15 vuoden aikana mutta aina loma-aikoina, jolloin yliopistolla on hiljaista. Oli tosi hauskaa törmäillä kampuksella vanhoihin tuttuihin. Kaikkien nimet eivät aivan välittömästi muistuneet mieleen mutta kasvot sentään! Ja kiitos lounasseurasta, johtamisen professori ja palkittu pedagogi Riitta Viitala – ihan kuin näitä viittätoista vuotta ei olisi välissä ollutkaan <3

P.S. Pedaforumin kaikki abstraktit täällä. Ja ensi vuonna Turkuun 15.-16.8.!

Seuraajiani Vaasan yliopiston viestinnässä: tutkimusviestinnän asiantuntija Riikka Kalmi ja markkinointi- ja viestintäpäällikkö Tarja Gromov.

Viestinnän työtilat ovat nykyisin ihanassa Puuvillatalossa.

Oppimistuloksia

Hiukan jo alkaa pöly laskeutua. Hengästyttävän intensiivinen ykkösperiodi on takana, flipattu markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssi on pidetty ensimmäistä kertaa ja on reflektoinnin paikka. Tai ainakin välireflektoinnin, sillä sittenhän oppimisesta vasta voi jotain sanoa, kun opiskelijat palauttavat päättöesseensä ja samalla puntaroivat omaa oppimistaan. Myöhemmin saan (nimettöminä, tietysti) nähtäväksi myös kasvatustieteilijöitten flippariryhmille tekemän kyselyn tulokset.

Nyt annan äänen opiskelijoilleni, sillä pyysin heitä viimeisessä luokkatapaamisessa kertomaan ainakin kaksi oppimaansa asiaa. Kuten tiedätte, olen jossain määrin kipuillut miettiessäni, opitaanko kurssillani mitään (ks. edellinen postaukseni). Palaute on paljon parempaa kuin uskalsin odottaa.

Ei taida kaksi asiaa oikein riittää :D Olen oppinut paljon viestinnästä ylipäätään. Koen kurssin olevan niin laaja-alainen, ettei kahta asiaa voi nostaa muiden yli. Koen oppineeni kurssilla kuitenkin enemmän kuin muilta koko syyskuun kursseilta yhteensä.

Viestintä on paljon monimuotoisempi asia kuin esim. yrityksen tv-mainonta ja sosiaalisen median käyttäminen markkinoinnissa. Viestintä vaikuttaa myös organisaatioiden sisällä ja siihen kuuluu paljon asioita, kuten tunteita, hyvää työilmapiiriä jne. Tiivistäen: viestintä on todella laaja käsite.

Olen oppinut kurssilla hyvän viestinnän merkityksestä yritykselle. Viestintä on moninaista, esimerkiksi yrityksen sisäistä ja ulkoista ja hyvä viestintästrategia auttaa yritystä sitouttamaan työntekijöitä sekä parantamaan yrityksen mainetta sen sidosryhmien silmissä.

Median eri työkaluista ja kuinka asiat voivat vääristyä median käsissä. Suosituimmat uutiset ovat ne shokeeraavimmat, eivätkä ne todenmukaisimmat! Mitä enemmän siirrytään pois perinteisestä mediasta, sen enemmän tarvitaan kriittistä uutistenlukutaitoa. Internetissä kaikki tieto on samanarvoista, on yhtä helppo löytää juorulehden kuin Helsingin Sanomien uutiset.

Olen oppinut somen tuomista mahdollisuuksista viestinnässä, ajattelemaan viestintää laaja-alaisemmin, ottamaan huomioon muiden sidosryhmien kannat ja ajattelemaan viestintää ammatillisena vaihtoehtona.

Paljon tuli mainintoja erityisesti kriisiviestinnästä, mikä nousikin kurssilla ehkä suunniteltua suurempaan rooliin. Se ei liene haitaksi, jos ajattelee, millaisten mainekriisien keskelle mikä tahansa organisaatio voi joutua tänä päivänä.

Opin kriisiviestinnästä paljon, miten siihen voi varautua, sen teoriat.

Olen oppinut paljon kriisiviestinnästä ja kriisin syntymisestä, hallinnasta ja sen laantumisesta. On hyvä tietää, että kriisit ovat väistämättömiä liike-elämässä, niistä täytyy vain oppia ja hyväksyä niiden vaikutukset liiketoiminnalle. Kriiseihin voidaan kuitenkin valmistautua. Myös kriisin hallinta ja siitä toipuminen, tai näiden keinot on anti, jota kurssilta sain reppuuni.

Muita mieltä lämmittäviä oivalluksia olivat esimerkiksi nämä:

Viestintä kuuluu kaikille, ei vain yrityksen viestintäpäällikölle.

Viestinnässä tärkeintä on johdonmukaisuus ja että viestitään ainakin jotakin, hiljaisuus ei ole yleensä hyväksi.

Olen oppinut sisäisen viestinnän tärkeydestä organisaatiolle ja kuinka paljon se vaikuttaa organisaation julkikuvaan.

Viestinnän monikanavaisuus ja käyttö yritysmaailmassa on auennut minulle tämän kurssin myötä huomattavasti.

Tutkivaan oppimiseen ja kurssin teemoihin erinomaisesti soveltuva case tipahti eteen sopivasti syyskesällä: Särkänniemen delfinaarion lopettaminen ja delfiinien siirto Kreikkaan. Aloitimme kokoamalla juttupankkia aiheesta ja jatkoimme kirjaamalla oletuksiamme tapahtuneesta. Seuraavaksi opiskelimme kriisi- ja maineaiheisia tutkimusartikkeleita. Ryhmät syvensivät tietämystään eri näkökulmista. Niitä olivat sisäinen viestintä, mediasuhteet, keskusteluteemojen hallinta, kriisiviestintä, viestinnän ammattietiikka ja asiakasviestintä. Muutama ryhmätyö oli suorastaan huikean hyvä: yhdessä pohdittu, kriittinen, luovasti ajateltu ja pisteenä iin päälle esitys oli loistavasti havainnollistettu.

Delfiini-casen hyödyllisyys näkyi monessa vastauksessa, esimerkiksi näin – tosin tuon viimeisen voi tulkita niinkin, että tapausta taidettiin koluta kyllästymiseen asti:

Olen oppinut (Särkänniemi-case erityisesti), että asioita kannattaa tutkia ja ottaa niistä selvää eikä uskoa pelkästään keltaisten lehtien uutisointiin > kriittisyyttä viestintää kohtaan.

Ennen kaikkea kurssin suurin anti oli mielestäni se, että se sai ajattelemaan viestinnän merkitystä ja sen puutetta. Hyvän case-esimerkin kautta pääsimme todella sisälle siihen, että jostain pienestäkin jutusta voi tulla iso, kun viestintää ei olla huomioitu. Ennakointi ja nopea reagointi – nämä keskeisimmät asiat jäivät mieleen.

Luennoilla ollut tosi mukava ja rento ilmapiiri, siitä plussaa. Se on myös tuonut paljon erilaisia näkökulmia yleiseen keskusteluun, joka on edistänyt asioiden sisäistämistä.

Delfiini-casesta monipuolisesti ja läpikotaisin kaiken.

Yhtenä MYVI-kurssin tavoitteena on ollut tiedonhaun ja tutkimuksellisen kirjoittamisen opettaminen, sillä monelle kurssin essee on ensimmäinen laajempi yliopistokirjoitelma. Oli kiva havaita, että tässäkin on menty eteenpäin:

Opin käyttämään Finnaa! :D

Olen oppinut etsimään tutkimusartikkeleita (ja toivottavasti vielä opin hyödyntämään niitä).

Oma kirjoitustaito on parantunut, kun on saanut/joutunut kirjoittelemaan erilaisia tekstejä. Tykkäsin kurssilla siitä, että joutui kotona just kirjoittamaan juttuja, koska ainakin itse opin sillä tavalla hyvin (vaikka onkin kovin stressaavaa).

Olen matkan varrella miettinyt, miten flippaus käsitteenä avautuu opiskelijoille – ja minkä verran sen pitää avautua. Ensimmäinen kommentti on ennakkotehtävistä ja erittäin ilahduttava. Aivan kaikille ei tainnut olla selvää, mistä on kysymys.

Koen jo nyt ennakkotehtävän hyödylliseksi ja mielekkääksi. Jo ennen ensimmäistä luentoa käsitykseni markkinointi- ja yhteisöviestinnästä on lähtenyt rakentumaan sekä teoreettisen aineiston että oman pohdinnan kautta.

Kurssi erosi aikaisemmista kursseista etätehtävien ja verkkomateriaalin määrällä. Mielestäni kontaktitunneilta sai enemmän irti, kun asioihin oltiin tutustuttu ennen tapaamista.

Kurssilla sopivasti palautettavia tehtäviä > työt jakautuivat hyvin pitkin kurssia eikä kaikki pelkästään lopussa.

Flippaus jäi vielä hieman hämäräksi käsitteeksi.

Aina on totta kai myös parantamisen varaa ja nyt erityisesti, koska tämä oli ensimmäinen flipattu kurssini. Opiskelijat antoivat hyviä vinkkejä kurssin kehittämiseksi ja lisää tulee varmasti vielä esseitten yhteydessä ja tutkimuskyselyssä. Kokoan nämä vinkit ja omat kehittämisehdotukseni yhteen, kunhan kaikki palautteet ovat koossa.

Tällä erää tunnelmat ovat myönteiset ja hyvällä mielellä voi lähteä pienelle syyslomalle. Sitä ennen kuitenkin käymme Saarelaisen Markun kanssa läpi syksyn flippauskokemukset ja ensi viikolla kerron niistä laitoksen muille opettajille Tutkivan oppimisen ryhmässämme.

Haku yliopistomme seuraavaan flippariryhmään päättyy 14.11. ja pari työkaveria on jo siitä kiinnostuneena kysellyt.

Täällä on sotku!

Infotilaisuus Joensuussa.

Tuo mummoni muinoin puhelimessa tokaisema hätäinen lausahdus on jostain kumman syystä pyörinyt mielessä menneellä viikolla. Taidamme elää oppimisprosessin sitä vaihetta, kun melkoinen sotku vallitsee sekä opiskelijoitten että opettajan päässä.

Viime viikolla koostimme yhteen artikkelireferaattien
antia kriisiviestinnän ja maineenhallinnan teemoista, pidimme kaksi Särkänniemen tiedotustilaisuutta delfiinien siirrosta, tarkastelimme eri medioitten tapaa kehystää uutisensa ja hurmaannuimme mainostoimistovieraistamme.

Olen niin kiitollinen Mainostoimisto Fabrikin Timo Kupiaisesta ja Ad Kiivin Ricardo Patinosta. He osaavat molemmat täsmäpuhutella opiskelijoita. Timo kuvasi loistavasti mainostoimistotyön muutoksen ja hektisyyden. Ricardo oli kuin paraskin motivational speaker ja innosti opiskelijoita kirkastamaan unelmansa ja tavoittelemaan sitä.

Timo Kupiainen Fabrikista.

Jos opiskelijoita jännittää heidän tämän viikon ryhmäesityksensä niin kyllä jännittää minuakin. Oliko tehtävänanto liian ohjeistava? Jättikö mitään tilaa omalle ajattelulle ja tiedon soveltamiselle? Vai oliko se niin avoin, että voivat mennä pahasti metsään? Tutkivan oppimisen pedagogiikassa tutkimustehtävien avoimuus riippuu paljon opiskelijoitten valmiuksista. Kurssini on kolmannen kandivuoden kurssi, joten sen mukaan pitäisi mennä.

Ricardo Patino Ad Kiivistä.

Toinen jännityksen paikka on esseesuunnitelmien käsittely. Niitten palautuspäivä on huomenna ja vasta 15 on tullut. Suunnitelma on ennenkin ollut oivallinen kirjoittamisen käynnistäjä. Mietin vielä, miten olisi viisasta ne käsitellä. Kartoitan parhaillaan, moniko on käsittelyssä mukana. Useinhan se ikävä kyllä menee niin, että ne, jotka neuvoja eniten tarvitsisivat, eivät tule niitä kuulemaan.


Kurssin tässä vaiheessa alkaa olla myös ilmeistä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Olisi esimerkiksi pitänyt valmistaa vielä enemmän videoklippejä, sillä ryhmätehtävät varsinkin Joensuun isomman ryhmän kanssa vievät melkoisesti aikaa. Mutta minkäs teet, kun juuri videoitten teon päälle tuli vielä se kurja flunssakin. Tästä sitä viisastuu ja ensi vuonna tuottaa paremman kokonaisuuden. Se ei tietysti tämänvuotisia opiskelijoita juuri lohduta.

Infotilaisuus Kuopiossa.

Kaikenkaikkiaan koko kurssi vaikuttaa juuri nyt aika kaoottiselta. Opittava aines tuntuu olevan hajallaan siellä sun täällä. Miten ihmeessä koostamme tästä homogeenisen paketin ensi viikon aikana? Vai voiko sellaista edes tavoitella?

Hiukan lohtua kaaokseen toi viime viikon ryhmäpohdintojen lomasta kuulemani lausahdus: Mä niin tykkään tästä kurssista. Yritän ottaa tuosta ilon irti ja taltuttaa kolkot, epäilevät ajatukseni (saahan sitä tykätä, mutta opitaanko täällä mitään...).

Ensimmäiset viikot tosi toimissa

Takana on ensimmäinen kokonainen töistä vapaa viikonloppu kuukauteen! Moiseen on sellainenkin selitys, että arkipäiviä rassasi syysflunssa ja töitä pääsi kasautumaan kurssistartin alla. Onneksi tokenin melko hyvään kuntoon ennen ensimmäisiä luokkatapaamisia.

Äänen kestäminen oli jännityksen aihe, ääni on meinaan melko tärkeä työkalu näissä hommissa. Ajattelen lämpöisesti KYSin puheterapeuttia, jolta sain loistavat äänenhuoltovinkit pari vuotta sitten.

Markkinointi- ja yhteisöviestinnästä on nyt pidetty ensimmäiset luokkatapaamiset sekä Joensuussa että Kuopiossa. Ja kurssihan alkoi jo viikkoa aiemmin ennakkotehtävillä. On aika kirjata iloja ja huolia.

Iloja

Viestintäammattia käsitellyt ennakkotehtävä onnistui hienosti ainakin siltä osin, että lähes kaikki palauttivat sen ajallaan. Pohja-aineistona olivat vapaavalintainen työnhakuilmoitus, videoluentoni viestintäammatin kehittymisestä ja ProComin raportti Viestinnän ammattilaiset. Töitten laadusta en osaa vielä sanoa mitään, sillä niitten arviointi on vasta alkamassa.

Muistettavaa ensi kerraksi: pitää ajoissa kertoa, mitä tapahtuu, jos ennakkotehtävä palautetaan myöhässä. Nyt annoin Joensuun ryhmän äänestää ja opiskelijat halusivat, että pienesti myöhästyneet voidaan vielä ottaa mukaan kurssille. Näitä oli vain pari.

Käytämme kurssilla esimerkkitapauksena Särkänniemen delfiinien siirtoa ja olemme koonneet Moodleen juttu- ja kuvapankkia tästä tapauksesta. Kivasti on karttunut se osasto ja näkökulmia tapaukseen on etsitty ulkomaan medioistakin.

Ilahduin siitä, että mitään protestiääniä ei kuulunut luokkatapaamisten 70 prosentin läsnäolovelvoitteesta. Luokka- eli lähisuoritusvaihtoehdon on Joensuussa valinnut 31 opiskelijaa ja Kuopiossa 20. Yhteensä kurssilla on 76 opiskelijaa.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että onnistumme kurssilla hyvin toteuttamaan tutkivan oppimisen pedagogiikkaa. Kontekstia on luotu delfiini-casen kautta, siihen liittyviä olettamuksia on kirjattu ja jatkossa jokainen pienryhmä syventää tietämystä oman erityisteemansa kautta. Näitä ovat esim. yhteiskuntavastuu, kriisiviestintä, asiakasviestintä ja mediasuhteet.

Huolia

Kurssin kokonaisuuden hahmottaminen, ennakko- ja välitehtävien laatiminen, videoitten suunnittelu ja teko, ryhmätehtävien ohjeistaminen ym. ym. vei niin paljon aikaa, että luokkatapaamisten viilaaminen jäi mielestäni liian viime tinkaan.

Tässä joensuulaiset joutuvat koekaniineiksi, sillä kun pidän lähitunnit ensin Joensuussa ja sitten Kuopiossa, tiedän jo loppuviikosta, mikä toimii ja mikä ei. Esimerkiksi työyhteisö- ja johtamisviestinnän käsittely meni mielestäni Kuopiossa paljon fiksummin kuin Joensuussa. Sorry Joensuu!

Oli jotenkin hassua käynnistää kurssi esittelemättä sitä, olinhan kertonut kurssin sisällöt ja suoritustavat jo videolla ja voin siis olettaa, että ne ovat tiedossa (eivät kylläkään olleet kaikilla, päättelin joistakin sähköposteista).

Huomasin, miten helposti sitä hupsahtaa yksinpuhelumoodiin, ellei pidä varaansa. Jatkossa täytyy myös suunnitella kunnolla ryhmätyöaikaa luokkatapaamisten yhteyteen, sillä opiskelijoitten lukujärjestykset ovat käsittämättömän täysiä. Erityisesti sivuaineopiskelijoilla tuntuu olevan melkoisesti säätämistä, kun omat pakolliset tunnit ja tämä kurssi törmäävät. Periaatteessahan tämän pitäisi olla kauppatieteiden kolmannen vuoden kurssi mutta mukana on aika paljon kakkosia ja myös sellaisia sivuaineopiskelijoita, jotka ovat vasta aloittamassa johtamisen ja markkinoinnin peruskursseja. Hmm... Ei käy opettajan työ liian helpoksi, kun ryhmä on tosi heterogeeninen.

Tällä kurssilla opettelemme tiedonhakuakin, sillä kurssiessee on monille ensimmäinen laajempi kirjoitelma yliopistossa ja ehkä ainoa ennen kandityötä. Keskiviikkona selostin Joensuussa, miten näppärä on kirjaston etusivun pikahakulaatikon kautta lähteä hakemaan tutkimuslehtiä ja tietokantoja. Perjantaina Kuopiossa sitä polkua ei enää ollutkaan, sillä UEF-Finna oli otettu käyttöön. Sitäpä sitten yhdessä ihmettelimme.

Planet eStreamin kanssa on ollut teknisiä ongelmia. Perjantaiaamuna se päivitettiin ja ohjelma hävisi tyystin meidän opettajien koneilta. Kyllä olisin hiuksiani repinyt, jos niin olisi käynyt pari viikkoa sitten kesken videoitten teon. Tänään opiskelijat ovat valittaneet, että Moodleen upotetut videot eivät näy vaan ainoastaan Video File Not Found -teksti. No siinä ei liene kyse mistään vakavasta vaan tilapäishäiriöstä, joka ratkeaa selaimen tai koneen uudelleenkäynnistämisellä.

--

Näin olemme saaneet kurssin reippaaseen vauhtiin. Tällä viikolla ei ole luokkatapaamisia mutta opiskelijoilla on töitä senkin edestä: maine- ja kriisiviestintäaiheiset videot, artikkeli journalismin ja viestinnän uskottavuudesta sekä referaatti tutkimusartikkelista. Niistä jatkamme ensi viikolla.

Kiitos MYVI-kurssin opiskelijoille luvasta käyttää yllä olevia kuvia.

Opettajien käsittelyharjoitus

Selasin yliopiston henkilöstökoulutustarjontaa ja sieltäpä putkahti varsin kiinnostavan kuuloinen kurssi: Opettajien käsittelyharjoitus!

Mielestäni tällainen kurssi olisi erinomaisen hyödyllinen lähipiirille. Tässä ihan ilmaiseksi vinkkejä kaikille konsulteille ja koulutussuunnittelijoille.

Opettajien käsittelyharjoitus

Kohderyhmä:
Kaikki opettajien yhteistyökumppanit, kuten hallintohenkilöt, opiskelijat ja kollegat. Erityisen hyödyllinen puolisoille ja lapsille.

Osaamistavoitteet:
Tutustua opettajan työn erityispiirteisiin ja opettajan käsittelyyn erilaisissa kuormitustilanteissa. Hankkia käytännön työkaluja haastaviin opettajakohtaamisiin.

Ajoitus:
Osa 1. Kiireisen ja virkeän opettajan käsittely. Elokuu.
Osa 2. Kiireisen ja väsyneen opettajan käsittely. Joulu- ja toukokuu.

Sisältö:

Osa 1
Lähestymisen ajoitus, keinot ja tyyli. "Opetus-alkaa-viikon-päästä"-ahdistuksen rakentava kohtaaminen. Energian suuntaaminen tutkimukseen / perheeseen. Meditaatio rauhoittajana. Ammattitaudin käsittely ("minun työni on tärkeämpää kuin kenenkään muun").

Osa 2
Asioitten hoitaminen tehokkaasti ja näkymättömästi. Luonto eheyttäjänä. Hartiahieronnan ja/tai shoppailuterapian perusteet. Läsnäoleva kuunteleminen. Kotitöiden ja erityisesti jouluvalmistelujen demokraattinen jako. Viisas loman aloitus.

Suoritustavat: Kontaktiopetus ja käsittelyharjoitukset. Näyttötyö valitun kohdeopettajan kanssa.

Oppimateriaali:
Hakanen, J. 2005. Työuupumuksesta työn imuun – työhyvinvointitutkimuksen ytimessä ja reuna-alueilla. Helsingin yliopisto. Sosiaalipsykologian väitöskirja.
Ennakkotehtävä: Katso Kuinka äkäpussi kesytetään -elokuva ja tee annetut tehtävät (kurssi toteutetaan flipped classroom -menetelmällä).

Arvostelu: Hyväksytty / hylätty

Aikaisemmat opinnot: Sosiaalipsykologian perusopinnot (suositellaan)

Sittenpä vain opettajien käsittelyä harjoittelemaan!

Flippari hikoilee

Niinpä vierähti aurinkoinen syyslauantai työmaalla flipattavan kurssin kiemuroita miettiessä. Viikko oli täynnä monenlaista sähellystä töissä ja kotona, kuten mikrofoniongelmia ja ulkomaille vaihtoon lähtevän kuopuksen matkavarusteluja. Kaiken tohinan jäljiltä jäi aika lailla paikattavaa viikonlopuksi.

Mutta mikäs tässä, täydellinen työrauha ja eväät mukana! Osaan nyt a) tehdä videoita Planet eStreamilla b) upottaa ne Moodleen. Kiitos Erkko! Kohta c) eli editoinnin opettelu on vielä kesken. Se olisi hyödyllinen taito, jotta ei olisi paineita saada aineistoja kerralla purkkiin.

Viime päivien tunnelmia.
Kuva: Sira Anamwong / FreeDigitalPhotos.net

Minulla on nyt myös ikioma kanava yliopiston mediapalvelimella :) Kiitos Perttu!

Katsoin Markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssille ilmoittautuneita. Joensuussa 43, Kuopiossa 20. Saas nähdä, tasoittuvatko nuo vielä, sillä Kuopion kurssin ilmoittautuminen avattiin paljon myöhemmin.

Nyt on kymmenen päivää aikaa siihen, kun suoritusohjeet pitää lähettää kurssin osallistujille. Se tuntuu pitkältä ajalta mutta kun ajattelee, miten paljon videoklippejä on vielä tehtävä JA että toinenkin kurssini käynnistyy 6.9. ynnä muuta ynnä muuta niin... Lisäksi luulen, että töissä on ensi viikolla työrauha vain iltaisin, sillä fuksit saapuvat. Toisaalta minua rauhoitti Jyri-kollegan huomautus, että flippaus ei todellakaan ole vain videoita vaan ennakkoaineistoja voi olla monenlaisia.

On muuten tosi ärsyttävää katsoa omaa videokuvaansa. Poikani nauraisivat, jos näkisivät, miten hermostunut äiti räpsyttää silmiään... Päätinkin, että käytän livekuvaa vain opettajan esittelyssä ja muutoin hyödynnän pelkkää ääntä.

Hiukan tosin hirvittää sen äänen kohtalo, sillä ympärillä on runsaasti syysflunssapotilaita ja oma olo tuntuu tuhisevalta. Ei tarttis nyt tauteja enää tähän!

Vertaistuskaa flippariseminaarissa

Perjantaina 19.8. oli toisen yhteisen flippariseminaarin aika. Tällä kertaa paikkana oli Joensuun kampus ja startti Kuopiosta klo 6.30, ou jee... Päivä oli kuitenkin niin kiinnostava, ettei hyytymys iskenyt edes lounaan jälkeen.

Professori Kati Mäkitalo-Siegl opastaa
opetusmenetelmien valintaan.

Yksi tämän projektin hauskoja puolia on se, että kasvatustieteiden tutkijat ovat siinä mukana. Toisaalta meille kyllä tipahtelee kaikenlaisia kyselyitä (eikä aina edes muista, mihin on vastannut ja mihin ei) mutta periaatteessa on tietysti oikein hyvä, että flippauksesta saadaan koko ajan tutkimustietoa.

Omalta osaltani olen ilman muuta kiinnostunut myös tutkimus- ja julkaisuyhteistyöstä kasvatustieteilijöitten kanssa. Kauppatieteiden puolella on useitakin opetusta ja oppimista käsitteleviä lehtiä, kuten Academy of Management Learning and Education ja Management Learning. Aineistoa on jo tänä syksynä luvassa Markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssiltani.

Anne Rautiainen (saksan kieli), Minna
Mäkihonko (erityispedagogiikka)
 ja Jorma Joutsensaari (sovellettu fysiikka)
oppimiskahvilassa.

Ensimmäinen flippareita käsitellyt gradu on valmistunut. Janne Airaksinen tutki sitä, mikä saa opettajan flippaamaan. Aineistona hän käytti hakemuksiamme flippariprojektiin. On aika luontevaa, että haluamme kehittää opintojaksoamme oppijakeskeisempään suuntaan ja nostaa opiskelijan oppimisprosessin keskiöön.

Kiinnostavinta tässä gradussa oli mielestäni opettajien nimeämien tavoitteiden yhteys niin kutsuttuihin 2000-luvun taitojen, kuten ongelmanratkaisu-, vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen kehittämiseen. Gradun mukaan vaikuttaa siltä, että flippariopettajat ovat mukana osin siksi, että he haluavat entistä paremmin varustaa opiskelijoita työelämään. Tämän totta kai allekirjoitan myös omalta osaltani.

Tohtoriopiskelija Virve Pekkarinen
neuvoo reflektiiviseen kirjoittamiseen.

Meillä oli tehtävänä ennen seminaaria – flippauksen hengessä – tutustua muutamaan videopätkään, joissa esiteltiin erilaisia kontaktiopetuksen työskentelytapoja, kuten Ongelmaperustainen oppiminen (PBL), Case-Based Learning (CBL) ja Tutkiva oppiminen. Pari viimeksi mainittua ovat tuttuja, onhan kauppatieteissä case-opetuksella pitkä historia ja laitoksella olemme systemaattisesti kehittäneet tutkivaa oppimista jo hyvän tovin.

Seminaarissa käsittelimme noita lähestymistapoja Learning Café -menetelmällä, jota käytän Leading and Managing Change -kurssillani sekä Kuopiossa että Ranskan Lillessä. Nyt yhteisissä mietinnöissä syntyi uusia, luovia ehdotuksia sen hyödyntämiseen. Oppimiskahvilassa voisi esim. koostaa yhteistä ymmärrystä kurssin ennakkotehtävistä.

Meillä oli seminaaripäivän aikana mahdollisuus kokoontua myös omissa "kotiryhmissämme" eli pienryhmissä, joissa jaamme flippauksen iloja ja suruja – tai tällä hetkellä lähinnä "vertaistuskaa", kuten ryhmäläisemme Satu asian ilmaisi. Aika monen ensimmäinen flipattu kurssi käynnistyy syyskuussa, joten H-hetket ovat pian käsillä muillakin kuin minulla. Huh sentään!

Tai ehkä pitäisi ajatella, kuten viisaat kollegat Kaarina ja Taru: nyt tehdään kokeiluversiota ja siitä on sitten hyvä lähteä eteenpäin.

Flippaajan blogi avattu

Tervehdys!

Helmikuussa aloitin bloggaamisen mutta nyt vasta avaan blogin, hassua. Moni asia yliopistotyössä tapahtuu sykäyksittäin. On aika lukea, tutkia, kirjoittaa, suunnitella, opettaa. Usein nämä asiat limittyvät mutta alkuvuodesta oli minun rauhallinen aikani miettiä flipattavan kurssini kehittämistä.

Peruutetaanpa vähän. Siis mikä flippaus?

Itä-Suomen yliopiston flipped classroom -pilottiprojekti tarkoittaa sitä, että jokainen siihen osallistuva opettaja flippaa eli kääntää kurssinsa sellaiseksi, että iso osa opiskeltavasta aineksesta opiskellaan luokkatapaamisten ulkopuolella. Yhteisissä kokoontumisissa syvennetään tietoa ja sovelletaan sitä.

Käyttökelpoinen määritelmä flippauksesta löytyy esim. täältä: http://flippedclassroom.org ja oman yliopistomme projektin esittely täältä: http://www.uef.fi/fi/web/saima/flipparit.

Kurssini on nimeltään Markkinointi- ja yhteisöviestintä ja opetan sen sekä Kuopiossa että Joensuussa. Se alkaa syyskuussa, joten melko vauhdikkaasti on nyt saatava kokonaisuus reilaan. Ei siis enää lukemisia ja pohdiskeluja helmikuun malliin vaan kädet savessa tekemistä – toivottavasti tämän blogin tuella!

Helmikuiset pohdintani löytyvät ohesta. Ehkä niistä on hyötyä jollekulle muullekin kurssinsa kehittämistä miettivälle :)

Tutkiva oppiminen ja flippaus

Meillä on kauppatieteiden laitoksella toiminut jo keväästä 2015 opettajaryhmä, joka kokoontuu kerran kuussa keskustelemaan erilaisista pedagogisista kysymyksistä. Hanke käynnistettiin laitoksen rahoilla ja nyt olemme taas hakeneet oppimisympäristöjen kehittämisrahaa. Niitä on tosin tähän asti myönnetty mieluummin härpäkkeisiin kuin kokonaisvaltaisiin pedagogisiin kehittämisprojekteihin.

Tutkivan oppimisen vaiheet on esitetty yllä olevassa kuviossa, joka löytyy mm. Minna Lakkalan väitöskirjan sivulta 94 (Lakkala, M. 2010. How to design educational settings to promote collaborative inquiry: Pedagogical infrastructures for technology-enhanced progressive inquiry. University of Helsinki. Institute of Behavioural Sciences. Studies in Psychology 66). Käyn parhaillaan vaihe vaiheelta läpi Markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssiani (MYVI) ja mietin, mitä tutkivan oppimisen vaiheet tarkoittavat sen kannalta, ja miten kurssi sekä flipataan että toteutetaan tutkivan oppimisen pedagogiikan hengessä.

Tutkivassa oppimisessa on tärkeää löytää yhteinen toiminnan kohde ja työskennellä sen parissa. Menetelmä vaatii käyttämään aktivoivia työtapoja ja -välineitä. Siinä jäljitellään tutkimusprosessin kulkua ja opiskelijat asettavat tutkimuskysymyksiä. Parhaimmillaan syntyy sekä uutta ymmärrystä että uutta tietoa kaikille prosessiin osallistuville. Asiantuntijuuden jakamiseen prosessin eri vaiheissa soveltuu hyvin joku sähköinen alusta, joka voi toimia yhteisenä muistikirjana.

1. Kontekstin luominen
- opiskeltavien asioiden kytkeminen konkreettisiin tapauksiin, esim. yritysesimerkkeihin
- tapauksia voivat kehittää opiskelijat tai opettaja voi tuoda sellaisen käsiteltäväksi
- MYVI: tarjolle useita esimerkkejä (esim. lehtiartikkeleita) kurssin keskeisistä sisällöistä: johtamisviestintä ja sisäinen viestintä, media ja kriisit, mainonta ja PR, näistä ennakkotehtävät
- MYVI: esim. tapaus Volkswagenin päästöskandaali ja sen viestintä

2. Ihmettely ja kysymysten eli ongelmien asettaminen
- opiskelijoita haastetaan pohtimaan niitä kysymyksiä, joita tapaus herättää, miksi, kuinka?
- opiskelijat voivat asettaa myös omia tutkimuskysymyksiään, esim. Miten sosiaalinen media haastaa kriisiviestinnän? Miten tapauksen globaalisuus haastaa kriisiviestinnän? Miten kriisiviestinnän hoito vaikuttaa yrityksen menestykseen?
- yhteistä tiedonrakentelua mahdollista tehdä myös esim. blogien tai chattailun avulla; hyvä, jos ajattelumallit jäävät näkyviin ja niitä voidaan jäljittää myöhemmin
- MYVI: tehtävä ennen ensimmäistä luentotapaamista – kysymysten asettaminen ja tiedonrakentelu blogialustalla; ennakkotehtävät kurssin avainteemoista

3. Omien selitysten (työskentelyteorioiden) luominen
- ideana on tehdä opiskelijoiden omat, arkiajatteluun perustuvat käsitykset avoimiksi keskustelulle ennen kuin hankitaan syvällistä kirja/tutkimustietoa aiheesta
- alustavia käsityksiä kutsutaan työskentelyteorioiksi, ne ovat alustavia olettamuksia tai arvauksia siitä, miten asiat mahdollisesti ovat
- tavoitteena rohkaista opiskelijoiden omaa ajattelua tiedon ulkokohtaisen omaksumisen sijaan
- ohjaa opiskelijoita käyttämään tietoa kehittelevästi, aktivoimaan aikaisemman olennaisen tiedon muistista ja löytämään ilmiöiden välisiä yhteyksiä
- MYVI: työskentelyteoriana voisi olla esim. että ”Volkswagenin maine on niin vankka, että sen ei tarvinnut pyytää anteeksi”
- MYVI: ensimmäisellä tapaamiskerralla omien selitysten luominen ryhmissä/parityöskentelynä jokaisesta neljästä avainteemasta

4. Kriittinen arviointi ja oppimistavoitteiden asettaminen 
- arvioidaan yhdessä muodostettuja työskentelyteorioita ja pohditaan niiden heikkouksia ja vahvuuksia
- oppimista edistää ”tyhmien” kysymysten tai oudoilta kuulostavien ajatusten esittäminen: oppimisen kannalta on parempi itse keksiä joku mielekäs ajatus vaikka se osoittautuisikin vääräksi kuin toistaa kirjojen käsityksiä
- MYVI: ensimmäisellä tapaamiskerralla työskentelyteorioiden pohdinta
- MYVI: mitä minun pitää oppia tästä teemasta?

5. Uuden, syventävän tiedon etsiminen
- erilaisiin tietolähteisiin tutustuminen ja niiden luotettavuuden arviointi, esimerkkitapauksessa vaikka käynti Mainonnan eettisen neuvoston sivuilla
- tutkimustietokantojen käyttö
- luennot ja asiantuntijavierailut sopivat hyvin tähän vaiheeseen
- MYVI: opettajan luento tai vierailuluento, videoklipit

6. Selitysten ja päätelmien kehittely – Tarkentuvan ongelman asettaminen – Uusien kysymysten asettaminen 
- ajatusten jakaminen, kokoaminen ja niistä keskustelu > ajatusten kehittäminen yhdessä
- toisille selittäminen luo uusia oivalluksia
- suuria kysymyksiä voidaan tarkentaa pienemmiksi
- MYVI: luokkatapaaminen, esim. esityksiä toisille, väittelyitä

7. Uuden työskentelyteorian rakentaminen ja jakaminen yhteisön kesken / tiedontuottamisen suuntaaminen edelleen 
- opiskelijat kokoavat yhteen ko. teemasta hankkimansa tiedon
- voidaan miettiä, miten alkuperäinen työskentelyteoria on muuttunut
- opiskelijat voivat toimia toisilleen peilinä ja auttaa hahmottamaan omia käsityksiään uudesta näkökulmasta
- MYVI: luokkatapaaminen, teemasta hankitun tiedon koostaminen

8. Uuden tutkimuskierroksen aloittaminen
- havaittujen tiedon ja ymmärryksen aukkojen pohjalta suunnataan uutta tutkivan oppimisen prosessia ja käynnistetään uusia syventäviä tutkimuskierroksia
- uuden teeman kanssa työskentely

Mazurin jäljillä

Entisessä elämässäni viestintäammattilaisena tein töitä aika urakkaluonteisesti ja vauhdikkaasti sen kummemmin teorioihin paneutumatta. Yliopistotyössä olen opetellut ammentamaan tutkimustiedosta sekä opetukseni että tutkimukseni ytimiä. Siksi tuntuu luontevalta tehdä niin myös flippariprojektissa.

Saarelaisen Markku on ladannut kiitettävän määrän artikkelivinkkejä flipparien Moodle-sivuille. Siellä on sekä tutkimustietoa että käytännön How to -oppaita. Flippauksen Field Guide kertoo havainnollisesti flippauksen periaatteet. Tarjolla on myös flippauksen ”isien” Eric Mazurin, Aaron Samsin ja Jonathan Bergmanin kirjoituksia.

Toisaalta on niin, että tieto myös lisää tuskaa. Mitä enemmän lukee, sitä enemmän törmää myös haasteisiin, epäonnistumisiin ja kyseenalaistamisiin.

Löysin netistä tällaisenkin ryhmän, joka on tarkoitettu kaikille flippauksesta kiinnostuneille. Siellä oli hauskoja ja havainnollisia neuvoja opetusvideoitten tekoon, videoina tietysti:
http://flippedclassroom.org/

Muuten olen tänään erityisesti etsinyt edelleen joka ekonomin viestintätaitoja. Sijoittaisin ne mielelläni tähän Viitalan (2005) pyramidiin, jonka alkuperäinen tarkoitus on tosin ollut kuvata johtajan kompetenssialueita.

Malli on kuin jäävuori: ylin kompetenssialue on näkyvin ja saavutettavissa koulutuksen ja työkokemuksen kautta, kun taas pohjakerrokset ovat henkilökohtaisempia ja vaikeammin arvioitavissa.

Jäin pitemmäksikin aikaa kiinni Conradin ja Newberryn artikkelin (2012, Journal of Education for Business), jossa he käsittelevät sekä liike-elämän tärkeimpien viestintätaitojen tunnistamista että niiden opettamista. Heidän perusteellisen kirjallisuuskatsauksensa (mukana oppikirjoja, tutkimuksia ja ammattilaisten puheenvuoroja) pohjalta kehittelin listoja joka ekonomin viestintätaidoista.