VOA-portfolio 2017-2018
OppimispäiväkirjaNäillä sivuilla kerron Verkko-opetuksen asiantuntijavalmiudet -kurssin oppimisprosessista – oivalluksista, mietteistä, yllätyksistä, ajattelun ja työskentelyn muutoksista. Ehkä tunteistakin.
29.10.2017
On tämä kyllä kumma juttu – teen opetustyötä kahdeksatta vuotta ja yhä yllätyn siitä, miten paljon aikaa kunkin kurssin käynnistys vaatii. Viikonlopputöitä siis. Syksyn opetuskokeiluna on Markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssin juttupankin koostaminen Moodlen Sanasto-työkalun avulla. En ensin oikein vakuuttunut sen toimivuudesta mutta kas, vihdoin oivalsin luokittelun logiikan ja homma alkoi sujua. Luulen, että saamme Sanaston avulla aikaiseksi loogisesti teemoitellun juttupankin.
13.11.2017
VOA-kurssin yksi huipentuma oli perjantaina 10.11., kun oli aika palauttaa syksyn Peda & tekno -opintojakson yhteenveto työpajojen ja klinikoitten opeista. Se piti vielä tehdä jotenkin muuten kuin perinteisenä tekstinä. Tutkailin eri vaihtoehtoja mutta päädyin kuitenkin melko tuttuun Padletiin. Halusin itselleni yksityiskohtaisen yhteenvedon ja listauksen klinikoitten kiinnostavimmista paloista ja ajattelin, että Padletiin on helppo palata, kun sitä muutenkin melko paljon käytän. Ryhmittelin työpajojen antia palstoihin Aktivointi ja vuorovaikutus, Yhteisöllinen työskentely ja Työkalut. Lisäksi kirjoitin erikseen muutaman ajatuksen Laura Hirston 13.9. vetämästä työpajasta.
Yhteenveto löytyy täältä:
https://padlet.com/helena_kantanen/oppimistehtava3A
12.12.2017
Toimeksiannossa käskettiin miettiä, mikä yllätti. No minut kyllä yllätti se, että en ensi kierroksella saanut hyväksyttyä suoritusta Peda & tekno -jaksolta vaan täydennyspyynnön. Lisäksi minun työkiireitteni ja mentorini loman takia keskustelu aiheesta jää tammikuulle. En pidä roikkuvista töistä ja haluaisin, että asiat hoituvat aikataulussa. Saas nähdä, milloin oikeasti ehdin tehdä syksyn jakson valmiiksi.
17.1.2018
No nyt on Peda & tekno -jakson täydennyksen osalta keskustelu mentorin kanssa käyty. Tiedän periaatteessa, miten kehitän syksyn työtäni mutta milloin, siinäpä kysymys. Lisäksi minua nyt juuri hiukan ärsyttää se, että VOA-kurssin verkkosivusto ei ole mitenkään maailman selkein. Saatan tietysti itsekin olla huolimaton (en tunnusta!) mutta en ollut lainkaan tajunnut, että minun pitää kerätä palautetta teknologiakokeilustani myös opiskelijoilta. Onneksi ei ole liian myöhäistä, sillä voin kerätä palautteen sitten, kun ilmoitan kurssilaisille, että olen arvioinut heidän esseensä.
16.2.2018
Koko vuoden on ollut sellainen tunne, että olen myöhästymäisilläni omasta elämästäni.
Vuosi alkoi kiukkuisessa flunssassa, joka kesti ja kesti. Kun oman peruskurssin aloitus jo painoi päälle, minulta meni täysin ohi myös Viestintä ja vuorovaikutus verkossa -kokonaisuuden startti.
Kolmeen ensimmäiseen klinikkaan ja työpajaan pääsin, kahteen en. Ja niitten kahden klinikan korvaavien tehtävien palautuspäivät olivat jo menneet, kun ehdin edes katsoa, milloin ne ovat. No toinen korvaava tehtävä on viimein palautettu. Toinen tehtävä liittyy verkkokirjoittamiseen. Sen pitäisi periaatteessa olla minulle helppo, koska olen niin paljon kirjoittanut eri foorumeille ja kouluttanut toisiakin verkkokirjoittamiseen mutta ainahan voi oppia uutta.
Nyt, kun on portfolion välipalautuspäivä, voisi tietysti laajemminkin pohtia, mitä on puolen vuoden aikana oppinut. Ehkä sellainen kehittämistietoisuus on taas lisääntynyt, kiitos tämän kurssin. Ja rohkeus – esimerkiksi lähteä kehittämään ja viemään omaa kurssia ensimmäisen kerran myös Avoimeen yliopistoon ja suunnitella ison peruskurssin flippaamista.
19.2.2018
Juttelimme lounaalla innostavien työkaverien – tällä kertaa lounasseurana Riikka, Markus ja Teuvo – kanssa kaikenlaista arkipedagogiikkaa ja tuli myös VOA-kurssi puheeksi. Muistuipa mieleeni opettajaopintojeni ohjaajan Tuovi Leppäsen taannoinen lausahdus siitä, miten hyvä on opettajan välistä asettua opiskelijan rooliin. Miten ihanan regressiivistä! Voi selitellä myöhästyneitä tehtäviä, ihmetellä epäselviä Moodle-sivuja, uskoa itsekin, ettei ohjeita löydy mistään. Oikein hyvää tekee ryhtyä välillä opiskelijaksi – ei näitä kursseja siis vain tiedonjanon takia tehdä :)
21.2.2018
Tässä oman osaamisen arviointia syksyn Pedagogiset ja teknologiset prosessit -kurssin osalta (Oppimistehtävä 4).
Koko VOA-kurssin käymisen tavoitteena on minulla se, että osaisin tehdä pedagogisesti viisaita kursseja Avoimen yliopiston tarjontaan. Sikäli tuo hyvin sopii opintojakson tavoitteisiin, joitten mukaan minun pitäisi nyt osata
- suunnitella, arvioida ja kehittää pedagogisesti perusteltuja ja teknologisesti toimivia oppimisprosesseja
- tunnistaa, arvioida ja valita oppimisprosessia tukevat opetusteknologiset välineet
- soveltaa menetelmiä monipuolisesti opetuksessani, oppiaineessani ja koulutusohjelmassani.
Oppijana olin syyskuussa innostunut ja paneutuvainen, marras-joulukuussa edelleen innostunut mutta liian kiireinen. Syksyn alussa opiskelu näytti istahtavan vuosiaikatauluun oikein nätisti mutta aika tiukalle silti veti tuo syyslukukauden finaali ja rästihommia jäi Pedasta ja teknosta vielä kevätpuolelle. Olen kuitenkin hyvin iloinen ja kiitollinen siitä, että Ulla kannusti tämän kurssin käymään, sillä kun sen sai hyvin käyntiin syyskuussa niin onhan se toki tehtävä myös valmiiksi!
Kollegaryhmä oli erittäin hyvä idea mutta olimme kaikki todella kiireisiä. Näimme kasvotusten vain vilaukselta, en ole edes varma, että tunnistaisin kaikkia ryhmäni jäseniä, jos käytävillä tapaisimme. Uskon kuitenkin, että me kaikki kyllä yritimme parhaamme tukeaksemme toisiamme, vaikka ehtimisen rajat välillä paukkuivatkin.
7.4.2018
Pohdintoja Viestintä ja vuorovaikutus verkossa -jakson klinikoista
Tähän opetuskokonaisuuteen kuului viisi klinikkaa, joista osallistuin paikan päällä kolmeen ja kahdesta tein korvaavat tehtävät.
Ensimmäisessä klinikassa, jonka teemana oli Ohjaajan ja ohjattavan työskentely verkossa, oli oikein hyödyllistä harjoitella erilaisia opettaja- ja opiskelijarooleja. Jotkut omat toimintatavatkin tulivat uudella tavalla näkyviksi. Kovasti meille painotettiin, että opettajan on tärkeää olla kärsivällinen ja myönteinen kaikissa tilanteissa. Mutta ainako vain pitää venyä, eikö missään saa tulla raja vastaan? Eikö joillekin opiskelijoille olisi vain hyväksi, jos heille asetetaan selkeitä raameja ja opetetaan siten systemaattista ja aikataulutettua työskentelyä? Sellaista kuitenkin työelämä odottaa.
Verkkokeskusteluklinikassa piti melko nopsaan – ehkä liiankin nopsaan – omaksua erilaisia keskustelurooleja. Kaiken opiskelun jälkeenkin koen varsin haasteellisiksi nämä verkko-opiskelutilanteet, jotka ovat sosiaalisesti vihjeettömiä. Yhä ihmettelen, miten sitä yhteisöllisyyttä ja dialogia luodaan, jos kurssilla on vaikka 300 opiskelijaa. Luulen, että minulle olisi tarpeen osallistua jollekin laadukkaasti toteutetulle kansainväliselle verkkokurssille niin näkisin, miten tosiosaajat tämän homman hoitavat.
Todella paljon hyviä käytännön vinkkejä sain klinikasta, jonka teemana oli Viestintää ja vuorovaikutusta opetusvideoihin. Oli kiva idea, että videoita voisi tehdä vaikka mökkilaiturilla tai jossain itselle luontevassa ympäristössä. Oli myös hyvä pointti ajatella, että kamera on se yksi ihminen eli opiskelija, jolle puhuu. Eikä ollut haitaksi muistutella esim. sellaisista asioista kuin katseen kohdistamisesta, huulten liikkeistä ja valaistuksesta.
Etävuorovaikutuksesta tein SWOT-analyysiä ja jäin miettimään ehkä liikaakin heikkouksia ja uhkia: entä jos opettaja on väsynyt tai ääni narisee, myönteisiä tunteita ei pysty välittämään, tai tekniikka pettää. Entä jos resurssit eivät mitenkään riitä verkkokurssien pedagogisesti viisaaseen tekemiseen.
Viimeinen eli verkkokirjoittamisen klinikka oli minulle helpoin, koska olen paljon kirjoittanut eri foorumeille mutta ei tässäkään kertaus ollut pahitteeksi. Aiheen mietiskely johti joihinkin korjauksiin ja uudelleenjäsentelyihin blogialustallani.
Summa summarum:
Aina olisi hyvä, jos vain suinkin pääsisi klinikoihin paikalle. Paljon enemmän niistä saa irti sillä tavalla ja ryhmässä oppimalla kuin vain itsekseen korvaavia tehtäviä tekemällä.
Oman oppimisen arviointi kevään Viestintä ja vuorovaikutus verkossa -kurssilta (Oppimistehtävä 4)
Miten näkemykseni ohjauksen, viestinnän ja vuorovaikutuksen merkityksestä oppimisprosessien suunnittelussa ja oppimisen tukena on muuttunut?
En usko, että näkemykseni on juuri muuttunut. Olen kuitenkin aivan ensimmäisistä opehommistani v. 2002 kulkenut pitkän tien perinteisen behavioristisesta asiaopettajasta vuorovaikutteiseksi flippariksi. Luulen, että olen tältä jaksolta lähinnä saanut rohkaistumista laittaa persoonaani peliin vielä enemmän kuin ennen.
Kurssi on aktivoinut etsimään lisää tietoa. Olen miettinyt verkko-ohjausta opetuskokeilukurssini eri vaiheissa Kolin (2008) inspiroimana – miten ohjaus liittyy kurssin ennakointiin ja valmisteluun, työskentelyn ohjaukseen ja johtamiseen sekä kurssin arviointiin ja kehittämiseen. Kolin kirjassa on myös kivoja kysymyslistoja itsearviointiin, esim. Pohdi, miten osaat… määritellä oppimisprosessille osaamistavoitteet…asettaa arviointikriteereitä…valita sopivat työvälineet jne. Suomisen ja Nurmelan (2011) kirjasta olen saanut paljon käytännön kurssitoteutusesimerkkejä ja oppinut uutta terminologiaa, kuten TPACK (sisältö + pedagogiikka + teknologia), copyleft (vr. copyright) ja virtuaalihännystely (esim. julkkisten ylistävä kommentointi somessa tai kiihkeä uudelleentviittaaminen). Kirja myös avasi monia uusia ulottuvuuksia ja sai esim. kysymään, että entäpä, jos toteuttaisi joskus verkkokurssin niin, että jokaisen opiskelijan oma blogi olisikin kurssin ytimessä ja viikkotehtävät kirjattaisiin omiin blogeihin.
On myös niin, että tieto lisää tuskaa. Kun nyt olen entistä paremmin selvillä siitä, mikä on nonverbaalisen välittömyyden ja vuorovaikutuksen merkitys oppimisprosessissa, ahdistus sen suhteen, mitä voi järkevissä aikarajoissa verkkokurssilla tehdä, on entistä suurempi.
Miten olen saavuttanut osaamistavoitteet?
Kurssin osaamistavoitteiksi oli määritelty:
1. Osaa tunnistaa ja määritellä verkon ja etäopetuksen monipuolisia mahdollisuuksia viestinnässä ja vuorovaikutuksessa
2. Osaa arvioida ja käyttää viestinnän, vuorovaikutuksen ja ohjauksen menetelmiä ja viestintärooleja
3. Osaa soveltaa viestinnän, vuorovaikutuksen ja ohjauksen menetelmiä ja malleja oman oppiaineen ja oman opetuksen kehittämiseen
Tavoitteet on siis määritelty melko yleisellä tasolla. Ihan varmasti osaan tunnistaa, määritellä ja arvioida. En ole aivan varma, osaanko käyttää ja soveltaa, sillä kurssini on vasta kehitteillä mutta ainakin eväitä on saatu runsaasti. Oikeastaan käytön ja soveltamisen suhteen oltaisiin viisaampia vasta vuoden päästä.
Entä omat tavoitteeni?
Emme muistaakseni systemaattisesti kirjanneet omia tavoitteita minkään oppimistehtävän osana. Olen kuitenkin määritellyt tavoitteitani ainakin näin:
Haluan oppia tekemään selkeitä verkko-opiskeluohjeita, haluan saada opiskelijat kyselemään, haluan määritellä viisaasti sen, milloin ja miten opettaja on tavattavissa verkkokurssilla.
En tiedä, opinko varsinaisesti mitään uutta selkeistä opiskeluohjeista, sillä ne ovat tähän astikin olleet vahvuuksiani. Paljon olen kuitenkin oppinut erilaisista vuorovaikutusmahdollisuuksista ja saanut viisaita vinkkejä Sannalta ja kollegaryhmältä oman työmäärän rajaamiseen.
Mikä on ollut uutta, mielenkiintoista ja merkityksellistä?
Paljon hienoja käytännön vinkkejä tuli esiintymiseen ja videoitten tekoon sekä vuorovaikutuksen rakentamiseen verkkokursseilla.
Mitä erityisesti haluaisit kehittää omassa opetuksessasi jatkossa?
Omassa videoesiintymisessä on paljon työtä. Avoimen verkkokurssit ovat minulle ihan valtava haaste. Mietinkin, että voisi olla tarpeen osallistua jollekin kansainväliselle verkkokurssille oppijana niin näkisi, miten maailmanluokan gurut homman hoitavat. Yhteisöllisyyden luominen massaverkkokurssilla tulee mietityttämään vielä monessa yhteydessä.
Millainen oppija itse olit?
Alkuvuodesta olin totaalisen hukassa, sillä pääsin kaikkeen kiinni lähes liian myöhään vuodenvaihteen pitkittyneen sairastelun takia. Tammi-helmi-maaliskuuta leimasi tunne, että myöhästyn omasta elämästäni. Motivaatiossa ei ollut ongelmaa, sillä VOA-kokonaisuus kaikkinensa tuli täsmätarpeeseen. Motivaatiota tosin kieltämättä jonkin verran laski se, että mentori ei ehtinyt ollenkaan vastata syksyn suorituksia koskeviin meileihini, joita hänelle lähetin 21.2. alkaen. En saanut myöskään oppimispäiväkirjani välipalautuksesta palautetta (muut kolme saivat).
Miten kollegaryhmätyöskentely onnistui?
Kollegaryhmätyöskentely on ollut kevätpuolella vain verkkovälitteistä mutta mukavasti ovat kaikki sitoutuneet tehtäviin ja aikatauluihin. Ei ole siltä osin siis ollut ongelmia. Ongelmia aiheutui ennemminkin ryhmätehtäväohjeistusten epäselvyyksistä. Yritimme Marja-Liisan kanssa huhuilla täsmennystä niihin mutta emme saaneet vastausta.
Miten se edisti oppimista?
Koska kehittämistehtäväni on elämäni ensimmäinen Avoimeen yliopistoon tuotettava kurssi, minulle on ollut erityisen tärkeää, että ryhmässäni on ollut Marja-Liisan kaltainen konkari. Erityisesti hänen vinkkinsä ja ehdotuksensa ovat olleet kullanarvoisia. Kiitos <3
Millainen jäsen olit kollegaryhmätyöskentelyssä?
Sitouduin tehtäviin ja aikatauluihin samoin kuin kaikki muutkin ryhmässämme.
Lähteet
Koli, H. 2008. Verkko-ohjauksen käsikirja. Helsinki: Finn Lectura.
Suominen, R. & Nurmela, S. 2011. Verkko-opettaja. Helsinki: WSOYpro.
11.5.2018
Tässä tuli sopivasti tauko opetuksen päättymisen, arviointipinojen ja konferenssimatkan väliin, joten päätin toteuttaa tuolla klinikkayhteenvedossa (7.4.) esittämäni idean kansainväliselle verkkokurssille osallistumisesta.
Etsin Courserasta kurssin, joka vastaisi mahdollisimman paljon omaa Markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssiani, jota olen nyt kehittämässä Avoimen yliopiston tarjontaan. Valitsin National University of Singaporen tuottaman kurssin Introduction to Public Relations. Kurssi oli ensimmäinen viidestä Public Relations for Digital Media -kokonaisuuteen kuuluvasta kurssista. En kylläkään suorittanut kurssia mutta kävin läpi kaikki aineistot ja tehtävät ja kuuntelin suurimman osan videoluennoista, jotka piti professori Mohan Dutta. Oli kiinnostavaa, että luennoista oli tarjolla myös litteraatiot, joten jos mieluummin luki ne kuin katseli ja kuunteli Duttaa, se onnistui.
Powerpointeja tai muita tiivistelmiä luentojen sisällöstä oli tarjolla hyvin niukasti. Jonkin verran Dutta käytti myös toisten asiantuntijoitten, kuten kokeneitten viestintäammattilaisten, puheenvuoroja, jotka hän näytti zoomaamalla oman tietokoneensa ruutuun.
Minulle jäi hiukan epäselväksi tuon kurssin laajuus opintopisteinä mutta opintoihin tarvittava aika oli kuvattu näin: 4 viikkoa opintoja, 6–8 tuntia/viikko. Meidän logiikallammehan tuo vastaisi vain noin yhtä opintopistettä. Videoklippejä oli melkoinen määrä, yhteensä 50 noin 8 minuutin pätkää. Lukemista oli varsin vähän, vain joitakin aika kevyitä oppikirjatekstejä ja monet niistäkin olivat lisämateriaalia.
Kurssi jakautui neljään viikkomoduuliin (käytän tässä selkeyden vuoksi PR-termin synonyyminä viestintää):
- Johdanto: Viestintä uudessa mediaympäristössä
- Viestinnän teoria
- Viestinnän strategia
- Viestinnän taktiikat, trendit ja tulevaisuuden viestintätaidot.
- Tarkasti ohjeistettu 1000 sanan essee viestinnän trendeistä erityisesti ammatillisesta näkökulmasta; vertaisarviointi
- Monivalintatentti, 15 kysymystä
- Monivalintatentti, 10 kysymystä
- Jälleen tarkasti ohjeistettu 1500 sanan viestintäsuunnitelma tietyn casen pohjalta; vertaisarviointi
Mitä opin? No ainakin sen, että opettajan työ oli minimoitu: automaattitarkastukset ja vertaisarviointi. Oletettavasti myös kurssin opettaja hoitaa vain nuo luennot ja avustava henkilöstö vastaa kurssilaisten kysymyksiin (oma kyselyfoorumi oli tälle) ja tarkistaa, että hommat on hoidettu. Mielestäni myös kurssin rakenteen tarkastelu oli hyödyllistä; se oli erittäin selkeästi kuvattu ja samoin opiskelija voi seurata edistymistään kätevästi tuolla sivustolla.
Ilahduin siitä, että omalla kurssillanikin viestintäteemaa lähestytään ensin viestintäammatin kautta (konkretia) ja sama strategia on havaittu toimivaksi myös tällä kansainvälisellä foorumilla. Pidin myös noista videoitten lomaan tulevista pikku kyselyistä, ne pitivät mielenkiintoa yllä ja tukivat oppimista. Toki myös kurssin sisällön osalta sain mietittävää, päätin esim. lisätä viestinnän teorian osuutta omalla kurssillani.
22.2.2019
Melkein vuosi on vierähtänyt edellisestä merkinnästä. Pääosinhan minulla olikin VOA-kurssi käytynä jo vuosi sitten mutta toinen opetuskokeiluni siirtyi käytännön syistä myöhäiseen syksyyn (toteutus) ja alkuvuoteen 2019 (palautteet).
Totean taas tämän vanhan fraasin: oppimiseen tarvitaan aikaa. On tehnyt ihan hyvää katsoa VOA-kokonaisuutta hiukan matkan päästä. Olen myös iloinen siitä, että olen tuonut portfoliooni varsin paljon materiaalia, joten löydän kaiken jatkossakin yhdestä ja samasta paikasta. Koska olen verkkokurssien kanssa yhä todellinen noviisi, uskon palaavan näille VOA-sivuille tuon tuosta.
Yksi asia, jota olen paljon erityisesti kevään 2018 jälkeen miettinyt, on välittömyys opiskelijakohtaamisissa. En ole luontojani mikään erityisen välitön ihminen ja varsinkin opettajuuteni alkuaikoina luentosalietäisyys kuulijoihin toi turvaa. Kokemus ja ikä ovat tietysti tuoneet rohkeutta ja heittäytymishalua mutta jotenkin erityisesti Niskasen Sannan luento-osuus auttoi opiskelijakohtaamisissa ihan eri tasolle. Se pohjusti hyvin syksyä 2018, jolloin teimme uudenlaisen, koko syksyn kestävän fuksiperehdytyksen, ja kevättä 2019, jolloin alkoi intensiivisiin pienryhmäharjoituksiin perustuva, flipattu markkinoinnin peruskurssi. Kiitos Sanna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti