Tutkiva oppiminen ja flippaus

Meillä on kauppatieteiden laitoksella toiminut jo keväästä 2015 opettajaryhmä, joka kokoontuu kerran kuussa keskustelemaan erilaisista pedagogisista kysymyksistä. Hanke käynnistettiin laitoksen rahoilla ja nyt olemme taas hakeneet oppimisympäristöjen kehittämisrahaa. Niitä on tosin tähän asti myönnetty mieluummin härpäkkeisiin kuin kokonaisvaltaisiin pedagogisiin kehittämisprojekteihin.

Tutkivan oppimisen vaiheet on esitetty yllä olevassa kuviossa, joka löytyy mm. Minna Lakkalan väitöskirjan sivulta 94 (Lakkala, M. 2010. How to design educational settings to promote collaborative inquiry: Pedagogical infrastructures for technology-enhanced progressive inquiry. University of Helsinki. Institute of Behavioural Sciences. Studies in Psychology 66). Käyn parhaillaan vaihe vaiheelta läpi Markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssiani (MYVI) ja mietin, mitä tutkivan oppimisen vaiheet tarkoittavat sen kannalta, ja miten kurssi sekä flipataan että toteutetaan tutkivan oppimisen pedagogiikan hengessä.

Tutkivassa oppimisessa on tärkeää löytää yhteinen toiminnan kohde ja työskennellä sen parissa. Menetelmä vaatii käyttämään aktivoivia työtapoja ja -välineitä. Siinä jäljitellään tutkimusprosessin kulkua ja opiskelijat asettavat tutkimuskysymyksiä. Parhaimmillaan syntyy sekä uutta ymmärrystä että uutta tietoa kaikille prosessiin osallistuville. Asiantuntijuuden jakamiseen prosessin eri vaiheissa soveltuu hyvin joku sähköinen alusta, joka voi toimia yhteisenä muistikirjana.

1. Kontekstin luominen
- opiskeltavien asioiden kytkeminen konkreettisiin tapauksiin, esim. yritysesimerkkeihin
- tapauksia voivat kehittää opiskelijat tai opettaja voi tuoda sellaisen käsiteltäväksi
- MYVI: tarjolle useita esimerkkejä (esim. lehtiartikkeleita) kurssin keskeisistä sisällöistä: johtamisviestintä ja sisäinen viestintä, media ja kriisit, mainonta ja PR, näistä ennakkotehtävät
- MYVI: esim. tapaus Volkswagenin päästöskandaali ja sen viestintä

2. Ihmettely ja kysymysten eli ongelmien asettaminen
- opiskelijoita haastetaan pohtimaan niitä kysymyksiä, joita tapaus herättää, miksi, kuinka?
- opiskelijat voivat asettaa myös omia tutkimuskysymyksiään, esim. Miten sosiaalinen media haastaa kriisiviestinnän? Miten tapauksen globaalisuus haastaa kriisiviestinnän? Miten kriisiviestinnän hoito vaikuttaa yrityksen menestykseen?
- yhteistä tiedonrakentelua mahdollista tehdä myös esim. blogien tai chattailun avulla; hyvä, jos ajattelumallit jäävät näkyviin ja niitä voidaan jäljittää myöhemmin
- MYVI: tehtävä ennen ensimmäistä luentotapaamista – kysymysten asettaminen ja tiedonrakentelu blogialustalla; ennakkotehtävät kurssin avainteemoista

3. Omien selitysten (työskentelyteorioiden) luominen
- ideana on tehdä opiskelijoiden omat, arkiajatteluun perustuvat käsitykset avoimiksi keskustelulle ennen kuin hankitaan syvällistä kirja/tutkimustietoa aiheesta
- alustavia käsityksiä kutsutaan työskentelyteorioiksi, ne ovat alustavia olettamuksia tai arvauksia siitä, miten asiat mahdollisesti ovat
- tavoitteena rohkaista opiskelijoiden omaa ajattelua tiedon ulkokohtaisen omaksumisen sijaan
- ohjaa opiskelijoita käyttämään tietoa kehittelevästi, aktivoimaan aikaisemman olennaisen tiedon muistista ja löytämään ilmiöiden välisiä yhteyksiä
- MYVI: työskentelyteoriana voisi olla esim. että ”Volkswagenin maine on niin vankka, että sen ei tarvinnut pyytää anteeksi”
- MYVI: ensimmäisellä tapaamiskerralla omien selitysten luominen ryhmissä/parityöskentelynä jokaisesta neljästä avainteemasta

4. Kriittinen arviointi ja oppimistavoitteiden asettaminen 
- arvioidaan yhdessä muodostettuja työskentelyteorioita ja pohditaan niiden heikkouksia ja vahvuuksia
- oppimista edistää ”tyhmien” kysymysten tai oudoilta kuulostavien ajatusten esittäminen: oppimisen kannalta on parempi itse keksiä joku mielekäs ajatus vaikka se osoittautuisikin vääräksi kuin toistaa kirjojen käsityksiä
- MYVI: ensimmäisellä tapaamiskerralla työskentelyteorioiden pohdinta
- MYVI: mitä minun pitää oppia tästä teemasta?

5. Uuden, syventävän tiedon etsiminen
- erilaisiin tietolähteisiin tutustuminen ja niiden luotettavuuden arviointi, esimerkkitapauksessa vaikka käynti Mainonnan eettisen neuvoston sivuilla
- tutkimustietokantojen käyttö
- luennot ja asiantuntijavierailut sopivat hyvin tähän vaiheeseen
- MYVI: opettajan luento tai vierailuluento, videoklipit

6. Selitysten ja päätelmien kehittely – Tarkentuvan ongelman asettaminen – Uusien kysymysten asettaminen 
- ajatusten jakaminen, kokoaminen ja niistä keskustelu > ajatusten kehittäminen yhdessä
- toisille selittäminen luo uusia oivalluksia
- suuria kysymyksiä voidaan tarkentaa pienemmiksi
- MYVI: luokkatapaaminen, esim. esityksiä toisille, väittelyitä

7. Uuden työskentelyteorian rakentaminen ja jakaminen yhteisön kesken / tiedontuottamisen suuntaaminen edelleen 
- opiskelijat kokoavat yhteen ko. teemasta hankkimansa tiedon
- voidaan miettiä, miten alkuperäinen työskentelyteoria on muuttunut
- opiskelijat voivat toimia toisilleen peilinä ja auttaa hahmottamaan omia käsityksiään uudesta näkökulmasta
- MYVI: luokkatapaaminen, teemasta hankitun tiedon koostaminen

8. Uuden tutkimuskierroksen aloittaminen
- havaittujen tiedon ja ymmärryksen aukkojen pohjalta suunnataan uutta tutkivan oppimisen prosessia ja käynnistetään uusia syventäviä tutkimuskierroksia
- uuden teeman kanssa työskentely

Mazurin jäljillä

Entisessä elämässäni viestintäammattilaisena tein töitä aika urakkaluonteisesti ja vauhdikkaasti sen kummemmin teorioihin paneutumatta. Yliopistotyössä olen opetellut ammentamaan tutkimustiedosta sekä opetukseni että tutkimukseni ytimiä. Siksi tuntuu luontevalta tehdä niin myös flippariprojektissa.

Saarelaisen Markku on ladannut kiitettävän määrän artikkelivinkkejä flipparien Moodle-sivuille. Siellä on sekä tutkimustietoa että käytännön How to -oppaita. Flippauksen Field Guide kertoo havainnollisesti flippauksen periaatteet. Tarjolla on myös flippauksen ”isien” Eric Mazurin, Aaron Samsin ja Jonathan Bergmanin kirjoituksia.

Toisaalta on niin, että tieto myös lisää tuskaa. Mitä enemmän lukee, sitä enemmän törmää myös haasteisiin, epäonnistumisiin ja kyseenalaistamisiin.

Löysin netistä tällaisenkin ryhmän, joka on tarkoitettu kaikille flippauksesta kiinnostuneille. Siellä oli hauskoja ja havainnollisia neuvoja opetusvideoitten tekoon, videoina tietysti:
http://flippedclassroom.org/

Muuten olen tänään erityisesti etsinyt edelleen joka ekonomin viestintätaitoja. Sijoittaisin ne mielelläni tähän Viitalan (2005) pyramidiin, jonka alkuperäinen tarkoitus on tosin ollut kuvata johtajan kompetenssialueita.

Malli on kuin jäävuori: ylin kompetenssialue on näkyvin ja saavutettavissa koulutuksen ja työkokemuksen kautta, kun taas pohjakerrokset ovat henkilökohtaisempia ja vaikeammin arvioitavissa.

Jäin pitemmäksikin aikaa kiinni Conradin ja Newberryn artikkelin (2012, Journal of Education for Business), jossa he käsittelevät sekä liike-elämän tärkeimpien viestintätaitojen tunnistamista että niiden opettamista. Heidän perusteellisen kirjallisuuskatsauksensa (mukana oppikirjoja, tutkimuksia ja ammattilaisten puheenvuoroja) pohjalta kehittelin listoja joka ekonomin viestintätaidoista.

Strategiaviestinnän tärkeys

Olen viime viikkoina kovasti miettinyt, mitä viestintäosaaamista jokainen ekonomi tarvitsee, ja etsinyt sitä tietoa eri lähteistä. Kuopion ekonomiopiskelijoiden ainejärjestön Preemion vuosijuhlapäivänä 12.2. osuin palaveriin, jossa oli mukana kollega Savonia-amkista, Jari Niemelä. Kävi ilmi, että hän on myös Suomen Ekonomien koulutuspoliittisen toimikunnan jäsen. Istuttiin kokouksen jälkeen hetki kaksin ja jututin Jaria aiheesta.

Yksi asia nousi välittömästi esiin: strategiaviestintä. Kannatti palaveerata! Olen heti valmis panostamaan tähän osa-alueeseen viestinnän kurssillani. Miten siis tehdä strategia tutuksi niin, että jokainen yrityksessä tietää, mitä se hänen työnsä kannalta tarkoittaa. Tätä samaa painotti myös viestintäammattilaisten järjestön ProComin toiminnanjohtaja Elina Melgin, kun asiaa häneltäkin kysyin.

Vermeet kuntoon

Pesosen Erkki laittoi flipparien Yammer-ryhmään hienon kuvan työpisteestään isoine näyttöineen ja mikkeineen. Hetimmiten piti kipaista alakertaan sitä katsomaan. Samalla Erkki antoi kattavan demon Planet eStreamin käytöstä videoiden teossa.

Siippani puolestaan on Verkko-opetuksen asiantuntijavalmiudet -kurssilla oppinut pikavideoitten teon. Jopas näytti helpolta! Tykkään!

Suhtaudun tietotekniikkaan varsin pragmaattisesti. Fasiliteeteilla pitää olla minulle oikeasti käyttöarvoa, jotta viitsin uusia härpäkkeitä tai ohjelmia opetella. Näyttöarvolla ei ole mitään virkaa, en todellakaan tarvitse uusinta sitä tai uusinta tätä, tärkeintä on, että homma tulee hoidetuksi.

Nyt juuri on vain sellainen pieni ongelma, että koneeni on varsin vanha. Ja mistä saan toisen näytön? Entä onko laitoksella yhtään rahaa mikrofonin ostoon, näinä säästöaikoina… Noh, selvitellään! Onneksi kokemuksesta tiedän, että laitoksen johto suhtautuu yleensä varsin myönteisesti järkeviin hankintaesityksiin.

Ai mikä opetussuunnitelma

Nyt, kun on kaksi vuotta menty tietyn opintosuunnitelmarungon mukaan, on taas havahduttu tekemään isompia muutoksia. Amanuenssi-parkamme varmaan tekee vielä kesäkuussakin ensi vuoden lukujärjestyksiä ja yrittää tunkea kurssejamme jo varattuihin saleihin.

Samalla on virinnyt keskustelu siitä, millaista opiskelua tarvitaan ensimmäisenä opiskeluvuonna. Meillä kauppatieteissä ei ole – vielä – hakijapulaa. Kaiken järjen mukaan meidän pitäisi saada sisään varsin tiukan seulan läpi tulleita, motivoituneita opiskelijoita. Monen ongelma vain tuntuu olevan, että he opiskelisivat kauppatieteitä mieluummin jossain muualla kuin Kuopiossa tai Joensuussa.

Tiedämme aika hyvin, millaisia substansseja ensimmäisenä vuonna pitäisi olla. Mutta siitä, miten niitä opetetaan ja opiskellaan, on erimielisyyttä.

Olisi kiinnostavaa tietää, miten sinä näet tämän – millainen opiskelu on ensimmäisenä vuonna motivoivaa ja mielekästä? Millainen on sopiva suhde face-to-face-opetusta ja ryhmätöitä vs. itsenäistä työskentelyä? Millaisen paketin rakentaisit, jotta opiskelija kiinnittyisi sekä opiskelupaikkakuntaan että oppiaineeseen eikä haikailisi muualle? Miten kurssijärjestelyin voidaan tukea sitä, että opiskelija oppii samalla akateemisia opiskelutaitoja?

Ydintä etsimässä

Jo joulukuussa 2015 istuin Saarelaisen Markun kanssa konsulttisession, jossa kävimme läpi flippariprojektin vaiheet. Jaa että ydinainesanalyysistä pitäisi aloittaa…

Tammikuu huiskahti tutkimusartikkelia kirjoittaessa ja Markkinointi- ja yhteisöviestinnän (MYVI) kurssiesseitä lukiessa.

Tämä jälkimmäinen askare tuki kyllä flippariprojektiakin, koska ko. kurssi on flippauskurssini. Luin esseitä ja mietin, mikä niitten kirjoittamisessa on ollut kandiopiskelijoille vaikeaa. Mietin, miten tutkimuksellisen kirjoittamisen nivoisi paremmin osaksi tätä kurssia, jonka päätteeksi suurin osa kurssilaisista kirjoittaa ensimmäisen laajemman yliopistokirjoitelmansa.

Onneksi meillä on kauppatieteiden laitoksella opettajaryhmä, jonka kesken olemme jo puolisen vuotta kokoontuneet säännöllisesti tutkivan oppimisen pedagogiikan tiimoilta. Opiskelijoitakin on saatu ainejärjestöistä mukaan. Elokuussa osa meistä osallistui Joensuussa Anu Hartikainen-Ahian ja Sirpa Kärkkäisen maastokurssin päätössessioon, missä saimme hyvän ja havainnollisen käsityksen siitä, mitä tutkiva oppiminen on käytännössä. Anu ja Sirpa ovat muutenkin olleet mainioita mentoreita, kiitos!

Flippariprojekti istahti luontevasti osaksi pienen ryhmämme työtä ja ryhmä lupasi toimia minulle sparraajana. Joulukuussa kerroin ryhmälle Markun briiffistä flippauksen käynnistämiseksi. Helmikuun alussa esittelin ryhmässä hiukan tarkemmin flipped classroom -ajattelua ja ryhmäläiset kommentoivat kurssista tekemääni ydinainesanalyysiä.

Ydinainesanalyysin teko tuntuikin ensin aika haasteelliselta. Olen opettanut yliopistossa ”vasta” viisi vuotta enkä ole ennen sellaista tehnyt. Opettajaopinnoissa 2011–13 aihetta toki käsiteltiin mutta eipä siitä paljon enää muista, kun ei ole sitä oppia käytäntöön vienyt.

Nyt kävin läpi MYVI-kurssin sisältöä ydinainesanalyysin periaatteiden mukaan: mikä on sellaista, mikä kaikkien täytyy tietää/oppia, mitä on hyvä tietää ja mitä on kiva tietää. Sain aikaiseksi hienon taulukonkin, jota yhdessä tutkittiin.

Jäimme myös miettimään, mitkä ovat ne kanavat, joitten avulla selvitetään, millaista markkinointi- ja yhteisöviestinnän osaamista jokainen ekonomi tarvitsee, eli mistä palasista rakentuu viestinnän kurssini ydin, se ”must know” -palikka. Tuttuja ovat toki Suomen Ekonomien kyselyt vastavalmistuneille, viisi vuotta työelämässä olleille ja työnantajille.

Lisäksi viestinnän ammattilaisten järjestöllä ProComilla on tutkittua tietoa aiheesta ja tutkimuslehdistäkin löytynee jotakin. Siinä tulikin minulle selvitettävää seuraavaan kokoukseen mennessä. Onhan tässä jotain pohjaa itselläkin, 20 vuoden historia viestintäammattilaisena ja yhteisöviestinnän väitöskirja :D