Oppimistuloksia

Hiukan jo alkaa pöly laskeutua. Hengästyttävän intensiivinen ykkösperiodi on takana, flipattu markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssi on pidetty ensimmäistä kertaa ja on reflektoinnin paikka. Tai ainakin välireflektoinnin, sillä sittenhän oppimisesta vasta voi jotain sanoa, kun opiskelijat palauttavat päättöesseensä ja samalla puntaroivat omaa oppimistaan. Myöhemmin saan (nimettöminä, tietysti) nähtäväksi myös kasvatustieteilijöitten flippariryhmille tekemän kyselyn tulokset.

Nyt annan äänen opiskelijoilleni, sillä pyysin heitä viimeisessä luokkatapaamisessa kertomaan ainakin kaksi oppimaansa asiaa. Kuten tiedätte, olen jossain määrin kipuillut miettiessäni, opitaanko kurssillani mitään (ks. edellinen postaukseni). Palaute on paljon parempaa kuin uskalsin odottaa.

Ei taida kaksi asiaa oikein riittää :D Olen oppinut paljon viestinnästä ylipäätään. Koen kurssin olevan niin laaja-alainen, ettei kahta asiaa voi nostaa muiden yli. Koen oppineeni kurssilla kuitenkin enemmän kuin muilta koko syyskuun kursseilta yhteensä.

Viestintä on paljon monimuotoisempi asia kuin esim. yrityksen tv-mainonta ja sosiaalisen median käyttäminen markkinoinnissa. Viestintä vaikuttaa myös organisaatioiden sisällä ja siihen kuuluu paljon asioita, kuten tunteita, hyvää työilmapiiriä jne. Tiivistäen: viestintä on todella laaja käsite.

Olen oppinut kurssilla hyvän viestinnän merkityksestä yritykselle. Viestintä on moninaista, esimerkiksi yrityksen sisäistä ja ulkoista ja hyvä viestintästrategia auttaa yritystä sitouttamaan työntekijöitä sekä parantamaan yrityksen mainetta sen sidosryhmien silmissä.

Median eri työkaluista ja kuinka asiat voivat vääristyä median käsissä. Suosituimmat uutiset ovat ne shokeeraavimmat, eivätkä ne todenmukaisimmat! Mitä enemmän siirrytään pois perinteisestä mediasta, sen enemmän tarvitaan kriittistä uutistenlukutaitoa. Internetissä kaikki tieto on samanarvoista, on yhtä helppo löytää juorulehden kuin Helsingin Sanomien uutiset.

Olen oppinut somen tuomista mahdollisuuksista viestinnässä, ajattelemaan viestintää laaja-alaisemmin, ottamaan huomioon muiden sidosryhmien kannat ja ajattelemaan viestintää ammatillisena vaihtoehtona.

Paljon tuli mainintoja erityisesti kriisiviestinnästä, mikä nousikin kurssilla ehkä suunniteltua suurempaan rooliin. Se ei liene haitaksi, jos ajattelee, millaisten mainekriisien keskelle mikä tahansa organisaatio voi joutua tänä päivänä.

Opin kriisiviestinnästä paljon, miten siihen voi varautua, sen teoriat.

Olen oppinut paljon kriisiviestinnästä ja kriisin syntymisestä, hallinnasta ja sen laantumisesta. On hyvä tietää, että kriisit ovat väistämättömiä liike-elämässä, niistä täytyy vain oppia ja hyväksyä niiden vaikutukset liiketoiminnalle. Kriiseihin voidaan kuitenkin valmistautua. Myös kriisin hallinta ja siitä toipuminen, tai näiden keinot on anti, jota kurssilta sain reppuuni.

Muita mieltä lämmittäviä oivalluksia olivat esimerkiksi nämä:

Viestintä kuuluu kaikille, ei vain yrityksen viestintäpäällikölle.

Viestinnässä tärkeintä on johdonmukaisuus ja että viestitään ainakin jotakin, hiljaisuus ei ole yleensä hyväksi.

Olen oppinut sisäisen viestinnän tärkeydestä organisaatiolle ja kuinka paljon se vaikuttaa organisaation julkikuvaan.

Viestinnän monikanavaisuus ja käyttö yritysmaailmassa on auennut minulle tämän kurssin myötä huomattavasti.

Tutkivaan oppimiseen ja kurssin teemoihin erinomaisesti soveltuva case tipahti eteen sopivasti syyskesällä: Särkänniemen delfinaarion lopettaminen ja delfiinien siirto Kreikkaan. Aloitimme kokoamalla juttupankkia aiheesta ja jatkoimme kirjaamalla oletuksiamme tapahtuneesta. Seuraavaksi opiskelimme kriisi- ja maineaiheisia tutkimusartikkeleita. Ryhmät syvensivät tietämystään eri näkökulmista. Niitä olivat sisäinen viestintä, mediasuhteet, keskusteluteemojen hallinta, kriisiviestintä, viestinnän ammattietiikka ja asiakasviestintä. Muutama ryhmätyö oli suorastaan huikean hyvä: yhdessä pohdittu, kriittinen, luovasti ajateltu ja pisteenä iin päälle esitys oli loistavasti havainnollistettu.

Delfiini-casen hyödyllisyys näkyi monessa vastauksessa, esimerkiksi näin – tosin tuon viimeisen voi tulkita niinkin, että tapausta taidettiin koluta kyllästymiseen asti:

Olen oppinut (Särkänniemi-case erityisesti), että asioita kannattaa tutkia ja ottaa niistä selvää eikä uskoa pelkästään keltaisten lehtien uutisointiin > kriittisyyttä viestintää kohtaan.

Ennen kaikkea kurssin suurin anti oli mielestäni se, että se sai ajattelemaan viestinnän merkitystä ja sen puutetta. Hyvän case-esimerkin kautta pääsimme todella sisälle siihen, että jostain pienestäkin jutusta voi tulla iso, kun viestintää ei olla huomioitu. Ennakointi ja nopea reagointi – nämä keskeisimmät asiat jäivät mieleen.

Luennoilla ollut tosi mukava ja rento ilmapiiri, siitä plussaa. Se on myös tuonut paljon erilaisia näkökulmia yleiseen keskusteluun, joka on edistänyt asioiden sisäistämistä.

Delfiini-casesta monipuolisesti ja läpikotaisin kaiken.

Yhtenä MYVI-kurssin tavoitteena on ollut tiedonhaun ja tutkimuksellisen kirjoittamisen opettaminen, sillä monelle kurssin essee on ensimmäinen laajempi yliopistokirjoitelma. Oli kiva havaita, että tässäkin on menty eteenpäin:

Opin käyttämään Finnaa! :D

Olen oppinut etsimään tutkimusartikkeleita (ja toivottavasti vielä opin hyödyntämään niitä).

Oma kirjoitustaito on parantunut, kun on saanut/joutunut kirjoittelemaan erilaisia tekstejä. Tykkäsin kurssilla siitä, että joutui kotona just kirjoittamaan juttuja, koska ainakin itse opin sillä tavalla hyvin (vaikka onkin kovin stressaavaa).

Olen matkan varrella miettinyt, miten flippaus käsitteenä avautuu opiskelijoille – ja minkä verran sen pitää avautua. Ensimmäinen kommentti on ennakkotehtävistä ja erittäin ilahduttava. Aivan kaikille ei tainnut olla selvää, mistä on kysymys.

Koen jo nyt ennakkotehtävän hyödylliseksi ja mielekkääksi. Jo ennen ensimmäistä luentoa käsitykseni markkinointi- ja yhteisöviestinnästä on lähtenyt rakentumaan sekä teoreettisen aineiston että oman pohdinnan kautta.

Kurssi erosi aikaisemmista kursseista etätehtävien ja verkkomateriaalin määrällä. Mielestäni kontaktitunneilta sai enemmän irti, kun asioihin oltiin tutustuttu ennen tapaamista.

Kurssilla sopivasti palautettavia tehtäviä > työt jakautuivat hyvin pitkin kurssia eikä kaikki pelkästään lopussa.

Flippaus jäi vielä hieman hämäräksi käsitteeksi.

Aina on totta kai myös parantamisen varaa ja nyt erityisesti, koska tämä oli ensimmäinen flipattu kurssini. Opiskelijat antoivat hyviä vinkkejä kurssin kehittämiseksi ja lisää tulee varmasti vielä esseitten yhteydessä ja tutkimuskyselyssä. Kokoan nämä vinkit ja omat kehittämisehdotukseni yhteen, kunhan kaikki palautteet ovat koossa.

Tällä erää tunnelmat ovat myönteiset ja hyvällä mielellä voi lähteä pienelle syyslomalle. Sitä ennen kuitenkin käymme Saarelaisen Markun kanssa läpi syksyn flippauskokemukset ja ensi viikolla kerron niistä laitoksen muille opettajille Tutkivan oppimisen ryhmässämme.

Haku yliopistomme seuraavaan flippariryhmään päättyy 14.11. ja pari työkaveria on jo siitä kiinnostuneena kysellyt.