Sattuipas hauskasti, että samana päivänä, kun Hesarissa julkaistiin tämä erittäin kiva juttu flippauksesta (paitsi että otsikko ei vastaa jutun sisältöä), sain julkaistuksi myös tekstini samasta teemasta innovaatiojohtamisen työtiimin blogissa yliopiston sivuilla.
Laitan juttuni myös tänne, jotta se ei pääse hautautumaan yliopiston sivuston syövereihin:
Flippausta ja flippauksen tutkimusta
Yliopistossamme on meneillään huima opetuksen kehittämisbuumi, jonka moottoriksi – vai pitäisikö sanoa sateenvarjoksi – on valittu käänteinen opettaminen eli flippaus (flipped classroom, flipped learning). Kauppatieteiden laitokselta mukana on ollut neljä opettajaa. Kokemuksia on jaettu ja kursseja on kehitetty laitoksen yhteisessä Pedatiimissä, joten vielä isompi opettajajoukko on sitä kautta tutustunut menetelmään. Flipatuille kursseille on osallistunut kymmeniä opiskelijoita.
Voisi sanoa, että strategia todella ohjaa nyt toimintaa, sillä Itä-Suomen yliopisto aikoo olla Suomen paras yliopistollinen oppimisympäristö vuoteen 2020 mennessä. Se on kylläkin aika pian, se.
Yliopiston kasvatustieteilijät ovat työskennelleet tiiviisti meidän flippariopettajien kanssa. Kehittämistyö sai juuri komeaa kansainvälistä tunnustusta, sillä Flipping Finland valittiin parhaaksi eurooppalaiseksi tutkimuksen ja oppimisen projektiksi EAPRIL-konferenssissa (European Association for Practitioner Research on Improving Learning). Hienoa olla osa sitä!
Yhä edelleen luennointi, yksisuuntainen tiedonsiirto, on varsin yleinen opetustapa yliopistoissa. Näin siitä huolimatta, että tutkimus on selkeästi osoittanut, että tuolloin vuorovaikutus opettajan ja opiskelijoiden välillä jää vähäiseksi, opiskelijoitten tarkkaavaisuus herpaantuu ja oppiminen on pinnallista. Flippaus on yksi ratkaisu näihin ongelmiin. Opiskelija tutustuu esimerkiksi luentoaineistoihin etukäteen ja luokkatapaamisissa pystytään perehtymään ilmiöihin syvällisemmin, soveltamaan opittua, jakamaan asiantuntijuutta ja oppimaan yhdessä.
Lisää flipattuja kursseja, kiitos
Flippasin markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssini (MYVI) kaksi vuotta sitten ja yhdessä kasvatustieteilijöitten kanssa kirjoitimme artikkelin opiskelijoitten oppimiskokemuksista ja oppimistuloksista. Käsikirjoituksemme on käynyt läpi vertaisarvioinnin ja ilmestyy toivottavasti pian Business and Professional Communication Quarterly-lehdessä.
Meillä oli tutkimuksessamme sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista aineistoa. Kvanttiaineisto koostui opiskelijakyselystä ennen ja jälkeen kurssin. Kvaliaineistona oli opiskelijoitten omat kuvaukset heidän oppimiskokemuksistaan ja -tuloksistaan.
Oli kiinnostavaa, että 96 % opiskelijoista oli sitä mieltä, että flippausmenetelmä soveltui heille hyvin. 92 % oli halukas opiskelemaan samanlaisin menetelmin myös jatkossa ja 76 % piti flippausta perinteistä luennointia parempana. Koettiin, että opiskeltavaan aineistoon oli helppo orientoitua ja opiskelutapa oli motivoiva ja joustava, sillä aineistoja voi opiskella vaikka lenkkeillessään.
Toisaalta 24 % piti perinteisiä menetelmiä flippausta parempina. Flippaus taitaa vaatia aika paljon itseohjautuvuutta, ajanhallintataitoja ja vastuun ottamista omasta työskentelystä. Yksi ratkaisu voisi olla se, että opiskelijat tutustuisivat ennakkoaineistoihin pareittain tai ryhmissä.
Tutkimusten lukemisen ja niistä kirjoittamisen haaste
Oppimistulosten osalta opiskelijoitten raportit osoittivat runsaasti oivaltamista ja syvällistä oppimista varsinkin työyhteisöviestinnän ja kriisiviestinnän teemoista, kun taas markkinointiviestinnän aiheita käsiteltiin pinnallisemmin.
Opettajan kannalta oli mielenkiintoista, että uudenlainen opetustapa ja siitä tehty tutkimus paljastivat joitakin oppimisstrategioihin ja -valmiuksiin liittyviä haasteita. Tällaisia olivat esimerkiksi ajanhallintataidot, englanninkielisten tutkimusartikkelien etsiminen, lukeminen ja ymmärtäminen sekä esseen kirjoittaminen. Aivan ilmeisesti esseen kirjoittamiseen tarvitaan nykyistä enemmän ryhmän tai opettajan tukea. Usein kysytyt kysymykset -sivu Moodlessa voisi myös olla tarpeen. Olen sellaisen tänä vuonna jo kurssilleni tehnytkin.
Kaiken kaikkiaan tutkimuksemme osoitti, että flippauksen ja tutkivan oppimisen menetelmin opiskelijoita voidaan varustaa esimerkiksi näillä keskeisillä työelämätaidoilla: yhteistyötaidot, vuorovaikutustaidot ja kriittisen ja luovan ajattelun taidot.
Ei opetusta ilman tutkimusta, niinhän sen yliopistossa kuului mennä :)
Lähde: Kantanen, Helena, Koponen, Jonna, Sointu, Erkko & Valtonen, Teemu. Including the Student Voice: Experiences and Learning Outcomes of a Flipped Communication Course
23.11.2018
Syksyn kehittämisprojekteja, osa 3: Peruskurssin flippaus
Olen ollut mukana yliopiston käänteisen opetuksen kehittämisprojektissa heti sen startista alkaen, sillä syksyllä 2015 hain ensimmäiseen flippariopettajien ryhmään, ja pääsinkin. Syksyllä 2016 flippasin oman kurssini ensimmäisen kerran.
Yksi ystäväni kysyi, että mitä se flippaaminen oikein tarkoittaa, kun hän ei saa siitä tolkkua. Minusta se on yksinkertaistettuna sitä, että jos ennen luennoin ja sen jälkeen opiskelijat vetäytyivät tahoilleen tekemään ryhmätöitä niin nyt he opiskelevat teoria-aineksen itsekseen ennen luokkatapaamista esim. opetusvideoilta ja luokka-aika käytetään hankitun tiedon jakamiseen ja syventämiseen eli yhteisölliseen oppimiseen.
Kuten olemme viime päivinä lukeneet, yliopistomme pedagoginen kehittäminen on saanut komeaa kansainvälistä tunnustusta. EAPRIL (European Association for Practitioner Research on Improving Learning) valitsi Flipping Finland -kehittämistoiminnan parhaaksi eurooppalaiseksi tutkimuksen ja oppimisen projektiksi. Yliopistossamme on noin sata flippaavaa opettajaa ja yli 8000 opiskelijaa on osallistunut flipatuille opintojaksoille. Oman laitoksemme opettajissa on jo neljä flipparia, minun lisäkseni Jonna Koponen, Juho Pesonen ja Henna Konu. Flippauksen periaatteisiin voi tutustua vaikkapa tämän havainnollisen videoklipin kautta.
Parhaillaan on meneillään flipparitaipaleeni uusi loikka eli 120 opiskelijan peruskurssin flippaaminen. Olen opettanut markkinoinnin perusteita vuodesta 2010 tietyn, jo ennen minua luodun kaavan mukaisesti. Pientä uudistusta olen toki tehnyt mutta perusrunko on pysynyt samana: 30 tuntia luokkaopetusta, josta noin 24 tuntia on luennointia ja 6 tuntia opiskelijoitten case-esityksiä. Yritystapaukset on etsitty englanninkielisistä markkinoinnin oppikirjoista ja esitykset valmistellaan kuuden hengen ryhmissä. Luokkatapaamisen aluksi on ollut yleensä case-esitys tai kaksi edellisen luentokerran teemasta ja sitten on menty uuteen aiheeseen. Oppimisen arviointi perustuu monivalintatenttiin – 40 kysymystä, jokaisessa neljä vaihtoehtoa, vääristä vastauksista miinuspisteitä.
Kurssiin liittyy monenlaisia haasteita, kuten diversiteetti. Perinteisesti mukana on ollut omien ensimmäisen vuoden opiskelijoittemme lisäksi 60–80 sivuaineopiskelijaa, jotka yleensä ovat opinnoissaan jo paljon pitemmällä. Pohjatietojen erot tasoittuvat nyt onneksi hiukan, koska omatkaan opiskelijamme eivät ole lukeneet kauppatieteiden pääsykoekirjoja vaan heidät on valittu lukiokurssien pohjalta. Kurssin luento-osallistuminen ei ole ollut järin aktiivista ja monivalintatentin läpäiseminen on ollut monille vaikeaa.
Haimme ja saimme peruskurssin uudistamiseen erityisesti flippariopettajille tarkoitettua opetuksen kehittämisrahaa. Merkittävin osa siitä menee opettajakollegani palkkaan. Koko loikan juju on siinä, että KTT Outi-Maaria Palo-ojan pedagoginen ajattelu ja osaaminen on tukenani. Ei onnistuisi yksin tämä.
No mitäs sen peruskurssin kanssa nyt sitten on tarkoitus tehdä?
Ensinnäkin teorialuennot (em. 24 tuntia) korvataan opetusvideoilla, joitten lomaan rakennetaan oppimisen analytiikkaa tukevia itseopiskelutehtäviä. Ne tuottavat tietoa omasta oppimisesta ja mahdollisista osaamisaukoista. Kaikki opiskelijat katsovat nämä videot ja tekevät itseopiskelutehtävät.
Toiseksi kurssin 30 lähiopetustuntia käytetään case-materiaalin yhteiseen opiskeluun niin, että opiskelija valitsee yritystapauksista 4–6 teemaa ja osallistuu niiden käsittelyyn. Nämä case-harjoitukset ovat aina olleet se kurssin osa, joka on opiskelijoista ollut kaikkein antoisin, joten siksikin päätimme antaa niille varsin keskeisen roolin.
Kolmanneksi rekrytoimme vanhemmista kauppatieteiden opiskelijoista vertaisohjaajia vetämään ryhmätilanteita yhdessä opettajien kanssa.
Olen jossain määrin taulukkoihminen ja olen yrittänyt yhteen exceliin koota kurssin aikataulut, teemat, case-aiheet, ennakkoaineistot, keskeiset sisällöt ja toteuttajat. Esimerkiksi näin:
Kurssin lopputenttiä emme voi välttää, koska se on opetussuunnitelmassa mainittu, mutta sen lisäksi oppimista arvioidaan erilaisilla itse- ja vertaisarviointitehtävillä.
Kuulostaa tosi hyvältä, eikö vain? Käytännön työssä on tosin nyt juuri hiukan takkua. Kun monet olivat syyslomalla, tein peruskurssin videoista 3/4 mutta niistä tuli aivan liian pitkiä – ja melko tylsiä. Onneksi taitava Outi-Maaria on pätkinyt niitä järkeviksi kokonaisuuksiksi. Syyslomaviikon jälkeen en ole päässyt videoitten kanssa jatkamaan muitten töiden ja syysflunssan takia. Ääni on edelleen kuin – ystäväni sanoja lainaten – köyhän miehen marlene dietrichillä.
Vertaisohjaajarekrytointimme on myös vaikeuksissa. Ilmeisesti kauppatieteiden opiskelijoille on niin hyvin töitä tarjolla, että tällainen ohjaustyö ei hirveästi innosta, ei, vaikka palkkioksi voi valita rahapalkkion sijaan myös opintopisteen. Onneksi meillä on kuitenkin jo mukana aikuiskasvatustieteen opiskelija Anuliina Savolainen, joka tekee aikuisopettajan pedagogisten opintojen opetusharjoitteluja meidän laitoksellamme. Ja uskon, että täsmärekrytointiyrityksemme kyllä purevat ja saamme opetusavustajat kokoon ennen joululomia.
Tällä hetkellä hiukan hirvittää tuo tammikuun lähestyminen, kun loppuvuosi on niin kovin työntäyteinen. Toiveikkaalla mielellä kuitenkin mennään!
Yksi ystäväni kysyi, että mitä se flippaaminen oikein tarkoittaa, kun hän ei saa siitä tolkkua. Minusta se on yksinkertaistettuna sitä, että jos ennen luennoin ja sen jälkeen opiskelijat vetäytyivät tahoilleen tekemään ryhmätöitä niin nyt he opiskelevat teoria-aineksen itsekseen ennen luokkatapaamista esim. opetusvideoilta ja luokka-aika käytetään hankitun tiedon jakamiseen ja syventämiseen eli yhteisölliseen oppimiseen.
Kuten olemme viime päivinä lukeneet, yliopistomme pedagoginen kehittäminen on saanut komeaa kansainvälistä tunnustusta. EAPRIL (European Association for Practitioner Research on Improving Learning) valitsi Flipping Finland -kehittämistoiminnan parhaaksi eurooppalaiseksi tutkimuksen ja oppimisen projektiksi. Yliopistossamme on noin sata flippaavaa opettajaa ja yli 8000 opiskelijaa on osallistunut flipatuille opintojaksoille. Oman laitoksemme opettajissa on jo neljä flipparia, minun lisäkseni Jonna Koponen, Juho Pesonen ja Henna Konu. Flippauksen periaatteisiin voi tutustua vaikkapa tämän havainnollisen videoklipin kautta.
Parhaillaan on meneillään flipparitaipaleeni uusi loikka eli 120 opiskelijan peruskurssin flippaaminen. Olen opettanut markkinoinnin perusteita vuodesta 2010 tietyn, jo ennen minua luodun kaavan mukaisesti. Pientä uudistusta olen toki tehnyt mutta perusrunko on pysynyt samana: 30 tuntia luokkaopetusta, josta noin 24 tuntia on luennointia ja 6 tuntia opiskelijoitten case-esityksiä. Yritystapaukset on etsitty englanninkielisistä markkinoinnin oppikirjoista ja esitykset valmistellaan kuuden hengen ryhmissä. Luokkatapaamisen aluksi on ollut yleensä case-esitys tai kaksi edellisen luentokerran teemasta ja sitten on menty uuteen aiheeseen. Oppimisen arviointi perustuu monivalintatenttiin – 40 kysymystä, jokaisessa neljä vaihtoehtoa, vääristä vastauksista miinuspisteitä.
Kurssiin liittyy monenlaisia haasteita, kuten diversiteetti. Perinteisesti mukana on ollut omien ensimmäisen vuoden opiskelijoittemme lisäksi 60–80 sivuaineopiskelijaa, jotka yleensä ovat opinnoissaan jo paljon pitemmällä. Pohjatietojen erot tasoittuvat nyt onneksi hiukan, koska omatkaan opiskelijamme eivät ole lukeneet kauppatieteiden pääsykoekirjoja vaan heidät on valittu lukiokurssien pohjalta. Kurssin luento-osallistuminen ei ole ollut järin aktiivista ja monivalintatentin läpäiseminen on ollut monille vaikeaa.
Haimme ja saimme peruskurssin uudistamiseen erityisesti flippariopettajille tarkoitettua opetuksen kehittämisrahaa. Merkittävin osa siitä menee opettajakollegani palkkaan. Koko loikan juju on siinä, että KTT Outi-Maaria Palo-ojan pedagoginen ajattelu ja osaaminen on tukenani. Ei onnistuisi yksin tämä.
No mitäs sen peruskurssin kanssa nyt sitten on tarkoitus tehdä?
 |
| Suunnitelma pähkinänkuoressa. Klikkaamalla isommaksi. |
Toiseksi kurssin 30 lähiopetustuntia käytetään case-materiaalin yhteiseen opiskeluun niin, että opiskelija valitsee yritystapauksista 4–6 teemaa ja osallistuu niiden käsittelyyn. Nämä case-harjoitukset ovat aina olleet se kurssin osa, joka on opiskelijoista ollut kaikkein antoisin, joten siksikin päätimme antaa niille varsin keskeisen roolin.
Kolmanneksi rekrytoimme vanhemmista kauppatieteiden opiskelijoista vertaisohjaajia vetämään ryhmätilanteita yhdessä opettajien kanssa.
Olen jossain määrin taulukkoihminen ja olen yrittänyt yhteen exceliin koota kurssin aikataulut, teemat, case-aiheet, ennakkoaineistot, keskeiset sisällöt ja toteuttajat. Esimerkiksi näin:
 |
| Suunnitelmaa kevääksi 2019 (suurenee klikkaamalla). |
Kuulostaa tosi hyvältä, eikö vain? Käytännön työssä on tosin nyt juuri hiukan takkua. Kun monet olivat syyslomalla, tein peruskurssin videoista 3/4 mutta niistä tuli aivan liian pitkiä – ja melko tylsiä. Onneksi taitava Outi-Maaria on pätkinyt niitä järkeviksi kokonaisuuksiksi. Syyslomaviikon jälkeen en ole päässyt videoitten kanssa jatkamaan muitten töiden ja syysflunssan takia. Ääni on edelleen kuin – ystäväni sanoja lainaten – köyhän miehen marlene dietrichillä.
Vertaisohjaajarekrytointimme on myös vaikeuksissa. Ilmeisesti kauppatieteiden opiskelijoille on niin hyvin töitä tarjolla, että tällainen ohjaustyö ei hirveästi innosta, ei, vaikka palkkioksi voi valita rahapalkkion sijaan myös opintopisteen. Onneksi meillä on kuitenkin jo mukana aikuiskasvatustieteen opiskelija Anuliina Savolainen, joka tekee aikuisopettajan pedagogisten opintojen opetusharjoitteluja meidän laitoksellamme. Ja uskon, että täsmärekrytointiyrityksemme kyllä purevat ja saamme opetusavustajat kokoon ennen joululomia.
20.11.2018
Syksyn kehittämisprojekteja, osa 2: Ensimmäinen avoimen yliopiston kurssini
Monet opekaverit erityisesti laskentatoimen ja rahoituksen puolella ovat aivan mestareita urakoimaan kursseja myös avoimen yliopiston verkkokurssitarjontaan. Oppiaineitten rahat ovat näinä päivinä tiukassa ja avoimen kursseista maksetaan – ei siis opettajille vaan oppiaineille. Niinpä toivetta versioida omaa opetusta avoimeen on esitetty tihenevään tahtiin meille jokaiselle.
Reilu vuosi sitten päätin edistää asiaa sen verran, että hankin aiheesta osaamista. Olen käynyt yliopistomme tarjoamaa Verkko-opetuksen asiantuntijavalmiudet -koulutusta (10 op) nimenomaan siksi, että osaisin viisaasti suunnitella ja toteuttaa verkkokursseja. Syksy 2017 keskittyi verkkokurssien pedagogisiin ja teknologisiin ratkaisuihin ja kevät 2018 viestintään ja vuorovaikutukseen.
Periaatteessa koulutus olisi ollut mahdollista paketoida vuodessa mutta tarvitsin opetuskokeilua varten oikean kurssin ja sekä vertais- että opiskelijapalautteen kokeilustani, joten saan koulutuksen valmiiksi vasta vuodenvaihteessa. (Jos jotakuta kiinnostaa, kurssin portfolioluonnos on tämän sivun laidassa.)
On ollut erittäin hyödyllistä kehittää Markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssia tuon koulutuksen yhteydessä. Tämä kurssini (tuntee myös nimen MYVI) on ollut hyvä kehitettävä siksi, että substanssi on ydinosaamistani. Olenkin pyöritellyt sitä jo monista näkökulmista: pedagogiikka on tutkivan oppimisen pedagogiikka, menetelmänä flippaus, on käytetty simulaatioita ja case-työskentelyä.
Kurssia on opetettu vuosittain sekä Kuopiossa että Joensuussa, välistä tiiviimmällä, välistä harvemmalla tahdilla. Nyt viime vaiheessa päätettiin, että se pidetään luokkaopetuksena vuorovuosin eri kampuksilla ja verkkoversiota tarjotaan sitten niille, jotka eivät pääse luokkaopetukseen sekä niille, joille opetusaikataulut eivät matsaa (kuten sivuaineopiskelijat).
Olen siis tehnyt MYVI-kurssista nyt verkkoversion sekä perusopiskelijoita että avoimen yliopiston opiskelijoita varten. Olen oppinut valtavasti uutta verkkoympäristön ominaispiirteistä ja Moodlesta, kuten
- jäsentelemään kurssin moduuleihin ja aikatauluttamaan kurssin neljännesvuosipaketteihin (avoimen opiskelijoille lopputyön palautuspäivät neljästi vuodessa)
- luomaan vuorovaikutteisuutta ja ohjaustilanteita verkkoon
- käyttämään tenttityökalua – tällä kurssilla sillä ei tosin tehdä tenttejä vaan sitä käytetään oppimisen itsearviointiin
- tekemään vertaisarviointitehtäviä keskustelualueelle niin, että opiskelijan pitää ensin palauttaa oma työnsä ennenkuin hän näkee toisten palautukset
- käyttämään opintojen edistymisen seurantatyökalua (hauska ja havainnollinen sekä opiskelijoille että opettajalle!)
- hyödyntämään entistä paremmin Moodlen arviointikirjaa.
Jonkin verran yllätyksiä on tässä viime vaiheessa tullut sen kanssa, että avoimen Moodle ei olekaan ihan samanlainen kuin perusopintopuolen. Olen esimerkiksi tottunut käyttämään Turnitin-plagiaatintunnistusohjelmaa kaikissa kurssipalautuksissani mutta avoimessa se ei ole ollut käytössä lainkaan.
Ilman Tainaa (Rytkönen-Suontausta) ja Perttua (Suhonen) tämä ei olisi ikinä onnistunut. Taina istui huoneessani kokonaiset kaksi tuntia testaamassa kurssin eri palikoita ennen sen avaamista. Ja suunnilleen joka maanantaiaamu tavoittelen Perttua jonkun kysymyksen kanssa. Arvostan myös avoimen yliopiston Heli Reijosen ystävällistä ja käytännönläheista briiffausta uudelle opettajalle. Kiitos avusta ja kärsivällisyydestä, ihmiset <3 Ilmainen vinkki avoimeen: välttyisitte ehkä joiltakin harmailta hiuksilta, jos teillä olisi vaikkapa verkkosivuille koottuna Avoimen yliopiston opettajan ABC.
On ihan selvää, että kun jotain tekee ensimmäistä kertaa, kaikki ei voi olla täydellistä (voiko koskaan?). Näin melkein painajaisia sähköpostitulvista, kun mikään ei toimi, mutta ihmeen vähällä olen vielä päässyt. Toisaalta kurssi avattiin sekä omille opiskelijoillemme että avoimen opiskelijoille vasta marraskuun alussa, joten vielä voipi ongelmia ilmaantua. Mutta onpa yritetty!
Reilu vuosi sitten päätin edistää asiaa sen verran, että hankin aiheesta osaamista. Olen käynyt yliopistomme tarjoamaa Verkko-opetuksen asiantuntijavalmiudet -koulutusta (10 op) nimenomaan siksi, että osaisin viisaasti suunnitella ja toteuttaa verkkokursseja. Syksy 2017 keskittyi verkkokurssien pedagogisiin ja teknologisiin ratkaisuihin ja kevät 2018 viestintään ja vuorovaikutukseen.
Periaatteessa koulutus olisi ollut mahdollista paketoida vuodessa mutta tarvitsin opetuskokeilua varten oikean kurssin ja sekä vertais- että opiskelijapalautteen kokeilustani, joten saan koulutuksen valmiiksi vasta vuodenvaihteessa. (Jos jotakuta kiinnostaa, kurssin portfolioluonnos on tämän sivun laidassa.)
On ollut erittäin hyödyllistä kehittää Markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssia tuon koulutuksen yhteydessä. Tämä kurssini (tuntee myös nimen MYVI) on ollut hyvä kehitettävä siksi, että substanssi on ydinosaamistani. Olenkin pyöritellyt sitä jo monista näkökulmista: pedagogiikka on tutkivan oppimisen pedagogiikka, menetelmänä flippaus, on käytetty simulaatioita ja case-työskentelyä.
Kurssia on opetettu vuosittain sekä Kuopiossa että Joensuussa, välistä tiiviimmällä, välistä harvemmalla tahdilla. Nyt viime vaiheessa päätettiin, että se pidetään luokkaopetuksena vuorovuosin eri kampuksilla ja verkkoversiota tarjotaan sitten niille, jotka eivät pääse luokkaopetukseen sekä niille, joille opetusaikataulut eivät matsaa (kuten sivuaineopiskelijat).
Olen siis tehnyt MYVI-kurssista nyt verkkoversion sekä perusopiskelijoita että avoimen yliopiston opiskelijoita varten. Olen oppinut valtavasti uutta verkkoympäristön ominaispiirteistä ja Moodlesta, kuten
- jäsentelemään kurssin moduuleihin ja aikatauluttamaan kurssin neljännesvuosipaketteihin (avoimen opiskelijoille lopputyön palautuspäivät neljästi vuodessa)
- luomaan vuorovaikutteisuutta ja ohjaustilanteita verkkoon
- käyttämään tenttityökalua – tällä kurssilla sillä ei tosin tehdä tenttejä vaan sitä käytetään oppimisen itsearviointiin
- tekemään vertaisarviointitehtäviä keskustelualueelle niin, että opiskelijan pitää ensin palauttaa oma työnsä ennenkuin hän näkee toisten palautukset
- käyttämään opintojen edistymisen seurantatyökalua (hauska ja havainnollinen sekä opiskelijoille että opettajalle!)
- hyödyntämään entistä paremmin Moodlen arviointikirjaa.
Jonkin verran yllätyksiä on tässä viime vaiheessa tullut sen kanssa, että avoimen Moodle ei olekaan ihan samanlainen kuin perusopintopuolen. Olen esimerkiksi tottunut käyttämään Turnitin-plagiaatintunnistusohjelmaa kaikissa kurssipalautuksissani mutta avoimessa se ei ole ollut käytössä lainkaan.
Ilman Tainaa (Rytkönen-Suontausta) ja Perttua (Suhonen) tämä ei olisi ikinä onnistunut. Taina istui huoneessani kokonaiset kaksi tuntia testaamassa kurssin eri palikoita ennen sen avaamista. Ja suunnilleen joka maanantaiaamu tavoittelen Perttua jonkun kysymyksen kanssa. Arvostan myös avoimen yliopiston Heli Reijosen ystävällistä ja käytännönläheista briiffausta uudelle opettajalle. Kiitos avusta ja kärsivällisyydestä, ihmiset <3 Ilmainen vinkki avoimeen: välttyisitte ehkä joiltakin harmailta hiuksilta, jos teillä olisi vaikkapa verkkosivuille koottuna Avoimen yliopiston opettajan ABC.
On ihan selvää, että kun jotain tekee ensimmäistä kertaa, kaikki ei voi olla täydellistä (voiko koskaan?). Näin melkein painajaisia sähköpostitulvista, kun mikään ei toimi, mutta ihmeen vähällä olen vielä päässyt. Toisaalta kurssi avattiin sekä omille opiskelijoillemme että avoimen opiskelijoille vasta marraskuun alussa, joten vielä voipi ongelmia ilmaantua. Mutta onpa yritetty!
19.11.2018
Syksyn kehittämisprojekteja, osa 1: Uudenlainen perehdytys fukseille
No jopas on aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta. Syksy onkin ollut varsin intensiivinen, sillä meneillään on monta uudistushanketta.
Ensinnäkin olemme laittaneet uusiksi ensimmäisen vuoden opiskelijoiden perehdytyksen. Otimme – jälleen kerran – mallia sovelletun fysiikan laitokselta, missä näitä asioita on pohdittu jo useamman vuoden verran. Kiitos mentoroinnista, Lasse Heikkinen! Myös koko yliopiston fuksiorientaatio uudistettiin tänä syksynä, joten ajoitus oli sikäli osuva.
Olemme toki aiemminkin tienneet sen, että fuksien ensimmäinen viikko on aivan liian kuormittava. Useimmat ovat silloin aloittaneet elämän uudessa kaupungissa ja uusien ihmisten kanssa ja voi olla huolta asumisesta ja toimeentulosta. Ja sitten pitäisi päästä kiinni siihen, mikä on yliopisto ja miten siellä opiskellaan, ottaa haltuun weboodit ja moodlet ja tutkintorakenteet ja pääaineet...
Lisäksi olemme havainneet, että uusien opiskelijoitten olisi hyvä kiinnittyä nykyistä paremmin toisiinsa, omaan alaan, yliopistoon ja opiskelukaupunkiin. Se olisi eduksi sekä heidän hyvinvoinnilleen että opintojen etenemiselle.
Niinpä ajattelimme, että teemme pitemmän aikavälin orientaation ja rakensimme yhdessä opiskelijoitten ainejärjestön Preemion kanssa koko syksyn kestävän Johdatus kauppatieteiden opintoihin -jakson (2 op). Sen introna toimi toisen opiskelupäivän fuksivisa. Olimme tehneet henkilökunnasta esittelyposterit jokaiseen oveen ja opiskelijat kiersivät laitoksella tuutoriryhmiensä kanssa ja vastailivat visan kysymyksiin, mobiilisti, tietysti.
Opintopsykologi Katri Ruth oli kivasti mukana kurssin suunnittelussa ja hän puhui ensimmäisellä tapaamiskerralla opiskelutaidoista ja ajanhallinnasta. Myöhempinä teemoina meillä on ollut mm. esityksen rakentaminen ja esiintymisjännitys, kieliopinnot, opiskelijavaihto, sivuainevaihtoehdot ja HOPSin tekeminen. Ja olemme tietysti esitelleet eri pääaineet, mihin saimme kiitettävästi mukaan myös maisterivaiheen opiskelijoita ja meiltä valmistuneita.
Nyt jäljellä on enää yksi varsinainen tapaaminen ynnä yhteiset jouluglögit 3.12. Kiinnostuneena odotan, mitä fuksit kirjoittavat reflektoivassa päättökirjoitelmassaan. Sen tiedän jo, että pakollisuudesta on kuulunut rutinaa (niin kai se aina on) mutta hyvä on saada opiskelijoilta vinkkejä, miten tämä kurssi kannattaa jatkossa toteuttaa.
Opettajakollegat ovat tuumineet, että on ollut hyödyllistä kuulla fuksien ajatuksia ja tutustua heihin. Itselleni se on ollut erityisen tärkeää, koska opetan peruskurssia. Mukavaa, että näen tuttuja kasvoja markkinoinnin perusteissa tammikuussa!
Ensinnäkin olemme laittaneet uusiksi ensimmäisen vuoden opiskelijoiden perehdytyksen. Otimme – jälleen kerran – mallia sovelletun fysiikan laitokselta, missä näitä asioita on pohdittu jo useamman vuoden verran. Kiitos mentoroinnista, Lasse Heikkinen! Myös koko yliopiston fuksiorientaatio uudistettiin tänä syksynä, joten ajoitus oli sikäli osuva.
Olemme toki aiemminkin tienneet sen, että fuksien ensimmäinen viikko on aivan liian kuormittava. Useimmat ovat silloin aloittaneet elämän uudessa kaupungissa ja uusien ihmisten kanssa ja voi olla huolta asumisesta ja toimeentulosta. Ja sitten pitäisi päästä kiinni siihen, mikä on yliopisto ja miten siellä opiskellaan, ottaa haltuun weboodit ja moodlet ja tutkintorakenteet ja pääaineet...
Lisäksi olemme havainneet, että uusien opiskelijoitten olisi hyvä kiinnittyä nykyistä paremmin toisiinsa, omaan alaan, yliopistoon ja opiskelukaupunkiin. Se olisi eduksi sekä heidän hyvinvoinnilleen että opintojen etenemiselle.
Niinpä ajattelimme, että teemme pitemmän aikavälin orientaation ja rakensimme yhdessä opiskelijoitten ainejärjestön Preemion kanssa koko syksyn kestävän Johdatus kauppatieteiden opintoihin -jakson (2 op). Sen introna toimi toisen opiskelupäivän fuksivisa. Olimme tehneet henkilökunnasta esittelyposterit jokaiseen oveen ja opiskelijat kiersivät laitoksella tuutoriryhmiensä kanssa ja vastailivat visan kysymyksiin, mobiilisti, tietysti.
 |
| Oma esittelyposterini työhuoneeni ovessa. |
 |
| KTM Noora Räsänen kertoo työstään digitaalisen myynnin ja markkinoinnin asiantuntijana Talentreella. |
Opettajakollegat ovat tuumineet, että on ollut hyödyllistä kuulla fuksien ajatuksia ja tutustua heihin. Itselleni se on ollut erityisen tärkeää, koska opetan peruskurssia. Mukavaa, että näen tuttuja kasvoja markkinoinnin perusteissa tammikuussa!
26.6.2018
Communication Researchers in Prague
It was an extremely intensive period of five days in Prague. So intensive and crowded that I have suffered from some kind of introvert hangover since then!
I first attended a pre-conference on PR theories on May 24th, followed by four full days of the annual conference of the International Communication Association (ICA). The theme of the conference was Voices.
This is not any in-depth analysis of the current stage of communication research but rather some very personal reflections after homecoming.
About ICA
ICA is a community of 4300 members from 80 countries. The Prague conference attracted 3500 participants so it was extremely popular. (ICA President Paula Gardner tells more about ICA here.)
ICA has 32 different Divisions and Interest Groups for different sub-fields of communications – from Mass Communication to Health Communication, from Public Diplomacy to Sports Communication. I am a member of the Organizational Communication and Public Relations Divisions and recently joined also the Instructional and Developmental Communication Division. Moreover, I am interested in what happens in the Communication and Technology Division which calls itself CAT and uses eagerly different cat figures in its messaging.
My ICA Conferences
I have attended ICA only once, in London in 2013. The annual conference is usually so far away from Finland that it would require a lot of time, money and effort to get there. Next year it will be in Washington, DC, in 2020 in Gold Coast, Australia and in 2021 in Denver, US – Europe again with Paris in 2022.
Some regular ICA goers gave good advice for newcomers in Twitter. They suggested them to stay within one division to learn to know people, to have enough time for coffee and chat, and to concentrate on themes that inspire and bring joy (the Marie Kondo approach to ICA!).
I could have chosen the strategy of digging deeper within the panels provided by my "own" divisions. However, I think I followed rather the idea of concentrating on the issues that I find inspiring. These themes included, for example, social media use and mental health, alternative organizing, and Great Ideas for Teaching. Moreover, because I teach at Business School, I had a need to update my knowledge of what is going on within a wide range of communication topics. The problem with this division hopping is that you do not really learn to know people and experience very little sense of belonging. I am going to dig deeper in the near future and have already uploaded tens of exciting papers.
Scholarly Role Models
One of the highlights of the conference was the Plenary by Professor Emeritus Elihu Katz – one of the founding scholars of communication research who turned 92 on May 31st! – in which he discussed the legacy of Paul Lazarsfeld in such a humorous and warm way. Lazarsfeld proposed that voting decisions are often made by consulting other individuals who often are exposed to the media (so called two-step flow of communication). This model preceded empirical studies of network, and the role of networks in the diffusion of innovations. Professor Katz was awarded the Steven H. Chaffee Career Achievement Award by ICA. He was given standing ovation for his talk – well, we first sat and applauded vigorously until Professor Katz gently reminded: "You should be standing!" :)
I think I learned a lot of other such sessions, too, where the most established scholars were on stage. Early on Saturday morning, for example, there was a State-of-the-Art-Session of the Public Relations Division which I truly enjoyed. Such a joy to see the opponent of my doctoral defence of 2007, Professor Emerita Betteke van Ruler from the University of Amsterdam, still sharing her bright ideas and wonderful research experience with us. In this panel she maintained that the field of public relations is currently flourishing but emphasized the importance of communication theory for the field. Professor van Ruler was appointed ICA Fellow at this conference as a recognition of her distinguished scholarly contributions within the field of communication. I am so proud! The press release on Professor van Ruler's appointment is available here.
I think it was also a central notion by Denise Bortree, Pennsylvania State University, that we may be re-inventing theories that already exist but we do not know about them – while we should be developing something new. Moreover, I think communication researchers should appreciate and acknowledge the work done in the fields related to ours. (For example, in the PR theories preconference I heard researchers say that "marketing is short-term campaigning" and "marketing is one-way messaging". Both these claims reflect misunderstanding of what marketing is – or the concept of marketing was mixed with the one of advertising as often happens.)
The Editor-in-Chief of Public Relations Review Maureen Taylor mentioned that she is mainly reading manuscripts dealing with social media and crisis communication while she would like to see risk-taking theory-based pieces that would take the field forward. For me Kent and Taylor's article of 1998, Building Dialogic Relationships Through the World Wide Web, was one of the key papers of my doctoral thesis – that perspective was new 20 years ago.
Exciting Papers
The number of papers presented at ICA is truly overwhelming and the ten minutes' glimpse you get into someone's work is too short a time for understanding. After a conference like this you would need another five days just for checking your notes, reading and reflecting. I am still within this process (and in the middle of essay grading) but wish to mention a couple of themes and papers here.
The President of the United States has obviously offered communication reachers a lot of research material because there were many papers related to the presidential campaign and Trump. This was interesting because I used the communication of POTUS as an example case throughout my communication class last autumn. Conference papers offered a plethora of perspectives to presidential communication, like fake news as reputation management device; tweets, journalistic coverage and the rise of Trumpism; and Trump's portrait in the Russian media.
Another topic that I was interested in from the point of view of my teaching was instructor clarity, humor, immediacy and student learning. I am currently complementing my pedagogical knowledge on a course offered by our home university and we have discussed these issues a lot. A paper by Michelle T. Violanti et al from Tennessee dealt with this theme and replicated three previous seminal studies of instructional communication.
Moreover, it was interesting to read a paper by Stephen Michael Croucher et al (a team from New Zealand and Finland) on teacher confirmation, student motivation, and emotional interest in Finnish and United States university classrooms. Teacher confirmation means the process through which teachers communicate to students and make them realize that they are valuable individuals. This process involves responding to questions and comments, demonstrating interest in students' learning, and employing an interactive teaching style. The researchers found that American students perceived a higher amount of teacher confirmation and student motivation than the Finnish students. I think we should really ponder how to improve student-teacher relationships to enhance student satisfaction and motivation. However, I cannot help mentioning that the study referred to many sources that are more than ten years old and since then pedagogical thinking has advanced remarkably within the Finnish academia.
A paper presented in my "home" Public Relations Division by Christopher Hendrik Ruehl and Diana Ingenhoff from Fribourg Using Brand Pages: Why and How Multinational Stakeholders Engage with Corporations on Facebook was very interesting and this was not just my opinion but the paper received the best paper award. I presume the paper will soon be published in some journal because it was not available at the conference website for download. I look forward to reading it.
Another winner of the Best Paper Award (Organizational Communication Division) was a paper by Ward van Zoonen et al from The Netherlands, entitled Explaining Online Ambassador Behaviors on Facebook and LinkedIn. It examined to what extent employees use their social media accounts to share updates about their organization. The authors found that this kind of ambassadorship is related to social (organizational identification) and individual (self-enhancement motives and segmentation preferences) drivers. When organizational life is an essential part of an employee's identity, s/he is more likely to share organizational information on Facebook. They showed also that employees who have a stronger desire to promote their competence engage in sharing workplace-related information on their social media channels.
Because I work at Business School, it was very interesting to see how the papers presented at the divisions of Organizational Communication and Public Relations overlapped with the research of Management and Marketing. For example, all papers presented at the Alternative Organizing session of the Org Comm Division would fit in the EGOS conference program as well (European Group for Organizational Studies): Buddhism (or mindfulness) and organizing, organizing successful shelters for the homeless, liquidity as an organizational framework, and alternative universities.
Inclusiveness vs. Exclusiveness
I wonder how much thought native English speakers give to the fact that many ICA participants are not native speakers. Many cheered to the idea of presenting without Powerpoints but did they think how exclusive that practice is? I myself, for example, teach and write in English all the time but if the speaker is very fast, if the research context in unfamiliar, if there are too many witty jokes involved and if the microphone is not used, I am completely lost. Add to this a very hot room with too few seats and not even seeing the discussants from the back row... So please, do not condemn slides! For example Aubrie Adams (California Polytechic State University) and Rob van Roy (KU Leuven) showed how to prepare excellent visuals that support your talk.
I happened to talk briefly with Betty Enypiu from Uganda and Hellen Nambiro Masiga Meleche from Kenya during a coffee break and then decided to attend a panel of the Feminist Scholarship Division to take a look at their research. The session was entitled Independent Woman vs. Maternal Woman: Gender Roles in African Contemporary Settings.
If I, coming from a privileged Northern welfare society, was totally lost every now and then at ICA both linguistically and culturally – how much harder this inclusiveness vs. exclusiveness question must be for our colleagues from totally different contexts.
I think ICA President Paula Gardner showed exemplary leadership in how she chaired this panel and encouraged its presenters. The previous ICA President Amy Jordan also attended. President Gardner talked about inequities and disparities in Communication and about the need to diversify the field in her powerful presidential address, too.
Moreover, ICA Executive Director Laura Sawyer showed leadership when two conference delegates "experienced racially-based harassment and a repeated ethnic slur from an adult male who bore a swastika tattoo" in the Old Town. A very unpleasant incidence, indeed, and, unfortunately, a reflection of a wider extremist right wing movement we have seen all around Europe.
Meeting with Russian Scholars
For some time already I have tried to find ways to establish contacts with Russian communication scholars. Russia is "the love of my youth" because I used to work as a nanny in an American diplomat family in Moscow right after high school, and spent a summer in St. Petersburg during my undergraduate studies. Therefore, I decided to attend the meeting of the Russian Communication Association (RCA) and the Communication Association of Eurasian Researchers (CAER). I have been negotiating about a teaching visit to the LCC International University in Klaipeda for some time and – how exciting! – their new professor, Dr. Mike Finch was at that meeting! What a pleasure to meet Mike! We'll see if my dream of working and living abroad will finally come true. Btw, in those parts of the world they are extremely generous with gifts and even I received a beautiful white stone necklace just because I attended the meeting...Thank you, Maureen Minielli!
Some Practicalities Like Panel Chairs
What a variety there was in conference panel chairs! Basically their task is always the same (introducing, time management) but they did their job SO differently! Some were extremely welcoming and supportive and assisted with technical problems. They were able to create a true sense of community within that short time slot. Some chairs came in at the same time as those presenting with the contribution of uttering: "The next is..."
Moreover, I hate the idea of having questions at the end of the panel. Each presentation has been prepared with sweat and pain and deserves to be acknowledged! Leave the questions to the end and the audience will remember only the last presentation. If there are no questions, the chair should ask some. It is the task of the chair to ensure that each presentation gets the time promised. Should not be too difficult!
Great Ways of Working
In addition to the traditional conference presentations – five 12-minute presentations plus discussion in a session of 75 minutes, and off to the next session – there were some very nice ways of working at ICA. There were, for example, so called Blue Sky Workshops which were meant to offer small group discussions and hands-on experiences on different topics. I attended one of these, entitled Teaching Skills and Social Justice: Learning Communication, Writing, and Journalism Skills and Diversity. Adina Schneeweis and Chiaoning Su from Oakland University led a great workshop and we had a chance to share our experiences and learn from each other.
Another great way of working was so called Research Escalator, organized by the Organizational Communication Division. It was a paper development workshop where young scholars were divided into groups of five or six according to their topics and each group had senior respondents to comment on their work. I attended the group themed Organizational Change & Continuity but did not understand that the Escalator was divided into two parts and, therefore, missed the papers that would have been the most interesting for me from the point of view of my Change Management course. I must contact the writers later.
Beautiful Prague
It is nonsense to claim that the conference city would not matter – it does. Prague is a gorgeous city. Just so many others think so, too, and there are thousands of tourists in the Old Town – throughout the year, we were told. This was an interesting time to be in Prague – I think we all remember the Prague Spring of 1968. My husband was in Prague as a tourist and did a great job planning our evenings and post-conference sightseeing. He had studied his guidebooks and entertained me with amazing stories of the history of Prague. ICA tweets provided also nice tips for tourists, like the Church Night on Friday May 25th with more than 300 open churches to visit. Some of them offered also great music, for free.
After the conference we escaped the crowds to the hill of Vysehrad, the oldest part of the city with a Rotunda of the 11th century, beautiful cathedral, cemetery with the graves of Dvorak and Smetana, and, again, exciting legends of, for example, Queen Libuse who entertained his lovers in her bath and then had them pushed down the cliff to the Vltava river. Finally she married an ordinary peasant called Premysl and this was the beginning of the Premyslid dynasty which reigned from the 9th century to 1306.
The End
 |
| Pre-conference on PR theories was held at the beautiful premises of the Charles University, founded in 1348. |
This is not any in-depth analysis of the current stage of communication research but rather some very personal reflections after homecoming.
 |
| Participants of the PR theories pre-conference. |
ICA is a community of 4300 members from 80 countries. The Prague conference attracted 3500 participants so it was extremely popular. (ICA President Paula Gardner tells more about ICA here.)
ICA has 32 different Divisions and Interest Groups for different sub-fields of communications – from Mass Communication to Health Communication, from Public Diplomacy to Sports Communication. I am a member of the Organizational Communication and Public Relations Divisions and recently joined also the Instructional and Developmental Communication Division. Moreover, I am interested in what happens in the Communication and Technology Division which calls itself CAT and uses eagerly different cat figures in its messaging.
My ICA Conferences
Some regular ICA goers gave good advice for newcomers in Twitter. They suggested them to stay within one division to learn to know people, to have enough time for coffee and chat, and to concentrate on themes that inspire and bring joy (the Marie Kondo approach to ICA!).
Scholarly Role Models
One of the highlights of the conference was the Plenary by Professor Emeritus Elihu Katz – one of the founding scholars of communication research who turned 92 on May 31st! – in which he discussed the legacy of Paul Lazarsfeld in such a humorous and warm way. Lazarsfeld proposed that voting decisions are often made by consulting other individuals who often are exposed to the media (so called two-step flow of communication). This model preceded empirical studies of network, and the role of networks in the diffusion of innovations. Professor Katz was awarded the Steven H. Chaffee Career Achievement Award by ICA. He was given standing ovation for his talk – well, we first sat and applauded vigorously until Professor Katz gently reminded: "You should be standing!" :)I think I learned a lot of other such sessions, too, where the most established scholars were on stage. Early on Saturday morning, for example, there was a State-of-the-Art-Session of the Public Relations Division which I truly enjoyed. Such a joy to see the opponent of my doctoral defence of 2007, Professor Emerita Betteke van Ruler from the University of Amsterdam, still sharing her bright ideas and wonderful research experience with us. In this panel she maintained that the field of public relations is currently flourishing but emphasized the importance of communication theory for the field. Professor van Ruler was appointed ICA Fellow at this conference as a recognition of her distinguished scholarly contributions within the field of communication. I am so proud! The press release on Professor van Ruler's appointment is available here.
 |
| Juan-Carlos Molleda from Oregon, Betteke van Ruler from Amsterdam, Maureen Taylor from Tennessee and Chiara Valentini from Aarhus outlining the state-of-the-art of PR research. |
The Editor-in-Chief of Public Relations Review Maureen Taylor mentioned that she is mainly reading manuscripts dealing with social media and crisis communication while she would like to see risk-taking theory-based pieces that would take the field forward. For me Kent and Taylor's article of 1998, Building Dialogic Relationships Through the World Wide Web, was one of the key papers of my doctoral thesis – that perspective was new 20 years ago.
Exciting Papers
The number of papers presented at ICA is truly overwhelming and the ten minutes' glimpse you get into someone's work is too short a time for understanding. After a conference like this you would need another five days just for checking your notes, reading and reflecting. I am still within this process (and in the middle of essay grading) but wish to mention a couple of themes and papers here.
The President of the United States has obviously offered communication reachers a lot of research material because there were many papers related to the presidential campaign and Trump. This was interesting because I used the communication of POTUS as an example case throughout my communication class last autumn. Conference papers offered a plethora of perspectives to presidential communication, like fake news as reputation management device; tweets, journalistic coverage and the rise of Trumpism; and Trump's portrait in the Russian media.
Another topic that I was interested in from the point of view of my teaching was instructor clarity, humor, immediacy and student learning. I am currently complementing my pedagogical knowledge on a course offered by our home university and we have discussed these issues a lot. A paper by Michelle T. Violanti et al from Tennessee dealt with this theme and replicated three previous seminal studies of instructional communication.
Moreover, it was interesting to read a paper by Stephen Michael Croucher et al (a team from New Zealand and Finland) on teacher confirmation, student motivation, and emotional interest in Finnish and United States university classrooms. Teacher confirmation means the process through which teachers communicate to students and make them realize that they are valuable individuals. This process involves responding to questions and comments, demonstrating interest in students' learning, and employing an interactive teaching style. The researchers found that American students perceived a higher amount of teacher confirmation and student motivation than the Finnish students. I think we should really ponder how to improve student-teacher relationships to enhance student satisfaction and motivation. However, I cannot help mentioning that the study referred to many sources that are more than ten years old and since then pedagogical thinking has advanced remarkably within the Finnish academia.
 |
| My colleague Jonna Koponen and I talked about students' learning experiences and outcomes on a flipped communication course. The paper was written together with Education researchers and it is related to the major pedagogical development project going on at the University of Eastern Finland. More than 100 teachers and 8000 students are involved. Photo by Rob van Roy. |
 |
| "Research Escalator" :) See below. |
Because I work at Business School, it was very interesting to see how the papers presented at the divisions of Organizational Communication and Public Relations overlapped with the research of Management and Marketing. For example, all papers presented at the Alternative Organizing session of the Org Comm Division would fit in the EGOS conference program as well (European Group for Organizational Studies): Buddhism (or mindfulness) and organizing, organizing successful shelters for the homeless, liquidity as an organizational framework, and alternative universities.
Inclusiveness vs. Exclusiveness
I wonder how much thought native English speakers give to the fact that many ICA participants are not native speakers. Many cheered to the idea of presenting without Powerpoints but did they think how exclusive that practice is? I myself, for example, teach and write in English all the time but if the speaker is very fast, if the research context in unfamiliar, if there are too many witty jokes involved and if the microphone is not used, I am completely lost. Add to this a very hot room with too few seats and not even seeing the discussants from the back row... So please, do not condemn slides! For example Aubrie Adams (California Polytechic State University) and Rob van Roy (KU Leuven) showed how to prepare excellent visuals that support your talk.
I happened to talk briefly with Betty Enypiu from Uganda and Hellen Nambiro Masiga Meleche from Kenya during a coffee break and then decided to attend a panel of the Feminist Scholarship Division to take a look at their research. The session was entitled Independent Woman vs. Maternal Woman: Gender Roles in African Contemporary Settings.
 |
| ICA President Paula Gardner with Dorothy Njoroge and Hellen Nambiro Masiga Meleche from Kenya and Sylvia Nabasumba and Betty Enypiu from Uganda. |
I think ICA President Paula Gardner showed exemplary leadership in how she chaired this panel and encouraged its presenters. The previous ICA President Amy Jordan also attended. President Gardner talked about inequities and disparities in Communication and about the need to diversify the field in her powerful presidential address, too.
Moreover, ICA Executive Director Laura Sawyer showed leadership when two conference delegates "experienced racially-based harassment and a repeated ethnic slur from an adult male who bore a swastika tattoo" in the Old Town. A very unpleasant incidence, indeed, and, unfortunately, a reflection of a wider extremist right wing movement we have seen all around Europe.
Meeting with Russian Scholars
 |
| Enjoying the meeting with Russian and Eurasian scholars. Photo by Olga Leontovich. |
Some Practicalities Like Panel Chairs
What a variety there was in conference panel chairs! Basically their task is always the same (introducing, time management) but they did their job SO differently! Some were extremely welcoming and supportive and assisted with technical problems. They were able to create a true sense of community within that short time slot. Some chairs came in at the same time as those presenting with the contribution of uttering: "The next is..."
Moreover, I hate the idea of having questions at the end of the panel. Each presentation has been prepared with sweat and pain and deserves to be acknowledged! Leave the questions to the end and the audience will remember only the last presentation. If there are no questions, the chair should ask some. It is the task of the chair to ensure that each presentation gets the time promised. Should not be too difficult!
Great Ways of Working
In addition to the traditional conference presentations – five 12-minute presentations plus discussion in a session of 75 minutes, and off to the next session – there were some very nice ways of working at ICA. There were, for example, so called Blue Sky Workshops which were meant to offer small group discussions and hands-on experiences on different topics. I attended one of these, entitled Teaching Skills and Social Justice: Learning Communication, Writing, and Journalism Skills and Diversity. Adina Schneeweis and Chiaoning Su from Oakland University led a great workshop and we had a chance to share our experiences and learn from each other.
 |
| Blue Sky Workshop on teaching and diversity. |
 |
| Professor Marya Doerfel from Rutgers gives feedback to Melvin Gupton. |
It is nonsense to claim that the conference city would not matter – it does. Prague is a gorgeous city. Just so many others think so, too, and there are thousands of tourists in the Old Town – throughout the year, we were told. This was an interesting time to be in Prague – I think we all remember the Prague Spring of 1968. My husband was in Prague as a tourist and did a great job planning our evenings and post-conference sightseeing. He had studied his guidebooks and entertained me with amazing stories of the history of Prague. ICA tweets provided also nice tips for tourists, like the Church Night on Friday May 25th with more than 300 open churches to visit. Some of them offered also great music, for free.
 |
| St Martin Rotunda in Vysehrad. |
After the conference we escaped the crowds to the hill of Vysehrad, the oldest part of the city with a Rotunda of the 11th century, beautiful cathedral, cemetery with the graves of Dvorak and Smetana, and, again, exciting legends of, for example, Queen Libuse who entertained his lovers in her bath and then had them pushed down the cliff to the Vltava river. Finally she married an ordinary peasant called Premysl and this was the beginning of the Premyslid dynasty which reigned from the 9th century to 1306.
The End
The following was very popular among the tweets under #ica18 so it may serve as a conclusion here, too. That's what intensive conferencing is like! Thank you, Gina Neff!
7.3.2018
Blogi opetuskäytössä
Minulla on parhaillaan päättymässä Markkinoinnin perusteet -kurssi. Opetan sitä jo kahdeksatta kertaa ja on ilmeistä, että kurssia pitäisi uudistaa melko radikaalisti jo ihan oman motivaationikin takia. Tai sitten sen voisi välillä pitää joku muu mutta se ei esimiesteni mukaan ole realistinen vaihtoehto.
Kurssin perusrakenne oli luotu jo ennen kuin tulin opetushommiin. Oman puumerkkini toin kurssille, kun ensimmäisenä opesyksynäni opiskelin verkko-opetuksen perusteita. Sari H. Pitkäsen hyvässä ohjauksessa sain Moodleen mukaan joitakin opiskelua ja opettajuutta vahvistavia ratkaisuja, kuten kurssiblogin.
Idea on yksinkertainen. Kirjoitan Moodlen keskustelualueella viikoittain kurssin teemoista, kuten segmentoinnista, brändeistä tai hinnoittelusta. Tekstit täydentävät ja syventävät sitä, mitä luennoilla on puhuttu. Minulla alkaa olla apuna jo aika hyvä kokoelma erilaisia tekstipohjia mutta päivitän niitä vuosittain ajankohtaisilla esimerkeillä ja tuon toki mukaan aivan uusiakin juttuja. Viimeksi kirjoitin algoritmeistä ja markkinoinnin automaatiosta Ylen algoritmi-sarjan innoittamana. Yleensä esitän myös kysymyksiä pohdintojen ja keskustelujen käynnistäjäksi.
Kurssin etäopiskelijoitten tehtäviin kuuluu blogikeskusteluun osallistuminen. Tänä vuonna lupasin myös lähiopiskelijoille pari lisäpistettä blogikommenteista ja vau, mikä pöhinä siellä onkaan käynyt! Kirjoitin kahdeksan postausta ja ne saivat kukin 17–28 kommenttia. Opiskelijat ovat lukeneet toistensa kommentit ja liittäneet omansa niihin, eivät siis vain heittäneet omaansa pakon edessä. Aivan mahtavasti opiskelijat ovat myös tuoneet keskusteluun omia työelämäesimerkkejään.
Opettajalle bloggaaminen on hyödyllistä reflektointia. Voin täydentää teemoja, jotka ovat jääneet liian vähälle käsittelylle. Voin vastata harkitusti kysymyksiin, joita olen saanut. Voin saada opiskelijoitten kommenteista vihjeitä siitä, mikä on jäänyt epäselväksi. Ja voin olla rennompi kuin isossa auditoriossa opettaessani. Sitäpaitsi kirjoittaminen on useimmiten tosi hauskaa!
Koska nyt suunnittelen vakavissani tämän peruskurssin uudistamista, käyn läpi sitä, mitä kurssilla pitäisi uudistaa ja mitä säästää. Vaikuttaa vahvasti siltä, että blogi saa jäädä.
Lue lisää (täällä juttu minultakin):
Kalalahti, Joanna (toim.) 2011. Tarinoita blogien käytöstä. TRIM Research Notes 4. Tampereen yliopiston informaatiotieteiden yksikön TRIM-tutkimuskeskus.
Kurssin perusrakenne oli luotu jo ennen kuin tulin opetushommiin. Oman puumerkkini toin kurssille, kun ensimmäisenä opesyksynäni opiskelin verkko-opetuksen perusteita. Sari H. Pitkäsen hyvässä ohjauksessa sain Moodleen mukaan joitakin opiskelua ja opettajuutta vahvistavia ratkaisuja, kuten kurssiblogin.
Idea on yksinkertainen. Kirjoitan Moodlen keskustelualueella viikoittain kurssin teemoista, kuten segmentoinnista, brändeistä tai hinnoittelusta. Tekstit täydentävät ja syventävät sitä, mitä luennoilla on puhuttu. Minulla alkaa olla apuna jo aika hyvä kokoelma erilaisia tekstipohjia mutta päivitän niitä vuosittain ajankohtaisilla esimerkeillä ja tuon toki mukaan aivan uusiakin juttuja. Viimeksi kirjoitin algoritmeistä ja markkinoinnin automaatiosta Ylen algoritmi-sarjan innoittamana. Yleensä esitän myös kysymyksiä pohdintojen ja keskustelujen käynnistäjäksi.
Kurssin etäopiskelijoitten tehtäviin kuuluu blogikeskusteluun osallistuminen. Tänä vuonna lupasin myös lähiopiskelijoille pari lisäpistettä blogikommenteista ja vau, mikä pöhinä siellä onkaan käynyt! Kirjoitin kahdeksan postausta ja ne saivat kukin 17–28 kommenttia. Opiskelijat ovat lukeneet toistensa kommentit ja liittäneet omansa niihin, eivät siis vain heittäneet omaansa pakon edessä. Aivan mahtavasti opiskelijat ovat myös tuoneet keskusteluun omia työelämäesimerkkejään.
Opettajalle bloggaaminen on hyödyllistä reflektointia. Voin täydentää teemoja, jotka ovat jääneet liian vähälle käsittelylle. Voin vastata harkitusti kysymyksiin, joita olen saanut. Voin saada opiskelijoitten kommenteista vihjeitä siitä, mikä on jäänyt epäselväksi. Ja voin olla rennompi kuin isossa auditoriossa opettaessani. Sitäpaitsi kirjoittaminen on useimmiten tosi hauskaa!
Koska nyt suunnittelen vakavissani tämän peruskurssin uudistamista, käyn läpi sitä, mitä kurssilla pitäisi uudistaa ja mitä säästää. Vaikuttaa vahvasti siltä, että blogi saa jäädä.
Lue lisää (täällä juttu minultakin):
Kalalahti, Joanna (toim.) 2011. Tarinoita blogien käytöstä. TRIM Research Notes 4. Tampereen yliopiston informaatiotieteiden yksikön TRIM-tutkimuskeskus.
23.2.2018
Ohjausta ja opiskeluhyvinvointia kehittämässä
Eilen oli Joensuussa ohjauksen kehittämispäivä – taisi olla jo kolmas
laatuaan, missä olin mukana. Aina ne ovat antoisia ja tarjoavat eväitä
opearkeen.
Ai että minä tykkään siitä, että opetuksen ja opiskeluprosessien kehittämisessä tukeudutaan tutkimustietoon. Olin kerran professori Sanna Järvelän luennolla ja hän hämmästeli sitä, että yliopistoväki, joka kaikessa muussa vaatii tieteellisiä perusteita, opettaa mutu-tuntumalla eikä käytä opetuksessaan kasvatustieteellisen tutkimuksen hyviksi osoittamia menetelmiä.
Tämä seikka on ainakin meidän yliopistossamme menossa parempaan suuntaan, sillä esimerkiksi nyt ajankohtainen uusien opiskelijoiden ohjauksen eli orientaation kehittäminen perustuu vankasti tutkimustietoon. Tavoitteena on hyvä ensimmäinen opiskeluvuosi – First Year Experience.
Erityisen inspiroitunut olin yliopistonlehtori Leena Penttisen ja tiimin esityksistä. Pitää ehtiä niihin palata ja niitä kelata, sillä paljon olisi pureskeltavaa.
Tästä kuvasta näkyy, millaiset prosessit ovat tutkimuksen mukaan ajankohtaisia opintojen eri vaiheissa. Nyt on tosissaan tartuttu tuohon opintojen alkuvaiheeseen, jossa psykososiaalinen tuki on keskeistä.
Siirtymävaihe nuoren elämässä alkaa erityisesti siitä, kun hän saa tiedon opiskelupaikasta. Se on ns. identiteettineuvottelujen aikaa: kuka ja mikä olen ja mihin kuulun. Siirtymävaiheeseen liittyy monenlaista tiedon haltuunottamisen ja elämänhallinnan haastetta, kun kaikki muuttuu. Tiedon kaataminen ja massoille luennointi – kuten perinteisesti on ensimmäisen opiskeluviikon aikana tehty – ei vain toimi. Tärkeää olisi vahvistaa opiskelijan otetta omasta tulevaisuudestaan.
Ohjaus on tietysti yksi juttu mutta tutkijat korostivat, että millään ohjauksella ei paikata sitä, jos opiskelija ei koe opintoja mielekkäiksi. Niinpä aloitusvaiheessa on erityishuomiota kiinnitettävä pedagogiikan laatuun ja opettajien toimintaan ja kiinnostukseen opiskelijoita kohtaan.
Yritämme kauppatieteissä vastata tuon starttivaiheen haasteisiin rakentamalla koko syksyn kestävän johdantojakson, jonka tavoitteena on kiinnittää opiskelijoita omaan alaan, toisiinsa ja yliopistoon sekä avata uranäkymiä. Samalla uudistamme peruskurssien pedagogiikkaa, mikäli resursseja löytyy.
Olen kaiketi Katri Ruth -fani, sillä opintopsykologimme esityksiä on aina ilo kuunnella. Eikä haittaa, vaikka jotain olisi kuullut jo aiemminkin, sillä kertaus tulee tarpeeseen. Esimerkiksi tästä kuvasta löytyy apuja siihen, miten hankalia asioita voi ottaa puheeksi opiskelijan kanssa niin, että hänen omanarvontuntonsa säilyy.
Ja vinkki: kun on opittu puhumaan helpoista asioista, on luontevaa puhua myös vaikeista. Opiskelijoiden viesti on varsin yksiselitteinen: henkilökohtaisia kohtaamisia laitoksen henkilökunnan kanssa kaivataan. Tämän vuorovaikutuksen laatu vaikuttaa merkittävästi siihen, miten opintoihin kiinnitytään ja miten niissä edetään.
Päivän työpajoista osallistuin amanuenssi Anna-Maija Pyykösen ja yliopisto-opettaja Mikko Saastamoisen vetämään työpajaan, jossa aiheena oli Ohjaus laajassa kandiohjelmassa. Kiinnostavaa oli kuulla, miten laajaan kandiohjelmaan siirtyminen oli sosiaalitieteissä murentanut kuppikuntaisuutta ja vireyttänyt ainejärjestötoimintaa. Sain työpajasta käytännön vinkkejä oman johdantojaksomme suunnitteluun ja vahvistusta sille, että olemme menossa oikeaan suuntaan panostamalla ryhmäytymiseen ja kiinnittymiseen. Meitä oli siinä työpajassa vetäjien lisäksi vain viisi mutta keskustelu oli oikein antoisaa.
Lue lisää OHO!-hankkeesta (Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa) ja mitä se tarjoaa meille.
Leena Penttisen videoluento Opintopolun hyvää alkua tukemassa (avautuu ikävä kyllä vain Itä-Suomen yliopiston väelle).
Ai että minä tykkään siitä, että opetuksen ja opiskeluprosessien kehittämisessä tukeudutaan tutkimustietoon. Olin kerran professori Sanna Järvelän luennolla ja hän hämmästeli sitä, että yliopistoväki, joka kaikessa muussa vaatii tieteellisiä perusteita, opettaa mutu-tuntumalla eikä käytä opetuksessaan kasvatustieteellisen tutkimuksen hyviksi osoittamia menetelmiä.
Tämä seikka on ainakin meidän yliopistossamme menossa parempaan suuntaan, sillä esimerkiksi nyt ajankohtainen uusien opiskelijoiden ohjauksen eli orientaation kehittäminen perustuu vankasti tutkimustietoon. Tavoitteena on hyvä ensimmäinen opiskeluvuosi – First Year Experience.
Erityisen inspiroitunut olin yliopistonlehtori Leena Penttisen ja tiimin esityksistä. Pitää ehtiä niihin palata ja niitä kelata, sillä paljon olisi pureskeltavaa.
Tästä kuvasta näkyy, millaiset prosessit ovat tutkimuksen mukaan ajankohtaisia opintojen eri vaiheissa. Nyt on tosissaan tartuttu tuohon opintojen alkuvaiheeseen, jossa psykososiaalinen tuki on keskeistä.
Siirtymävaihe nuoren elämässä alkaa erityisesti siitä, kun hän saa tiedon opiskelupaikasta. Se on ns. identiteettineuvottelujen aikaa: kuka ja mikä olen ja mihin kuulun. Siirtymävaiheeseen liittyy monenlaista tiedon haltuunottamisen ja elämänhallinnan haastetta, kun kaikki muuttuu. Tiedon kaataminen ja massoille luennointi – kuten perinteisesti on ensimmäisen opiskeluviikon aikana tehty – ei vain toimi. Tärkeää olisi vahvistaa opiskelijan otetta omasta tulevaisuudestaan.
Ohjaus on tietysti yksi juttu mutta tutkijat korostivat, että millään ohjauksella ei paikata sitä, jos opiskelija ei koe opintoja mielekkäiksi. Niinpä aloitusvaiheessa on erityishuomiota kiinnitettävä pedagogiikan laatuun ja opettajien toimintaan ja kiinnostukseen opiskelijoita kohtaan.
Yritämme kauppatieteissä vastata tuon starttivaiheen haasteisiin rakentamalla koko syksyn kestävän johdantojakson, jonka tavoitteena on kiinnittää opiskelijoita omaan alaan, toisiinsa ja yliopistoon sekä avata uranäkymiä. Samalla uudistamme peruskurssien pedagogiikkaa, mikäli resursseja löytyy.
Olen kaiketi Katri Ruth -fani, sillä opintopsykologimme esityksiä on aina ilo kuunnella. Eikä haittaa, vaikka jotain olisi kuullut jo aiemminkin, sillä kertaus tulee tarpeeseen. Esimerkiksi tästä kuvasta löytyy apuja siihen, miten hankalia asioita voi ottaa puheeksi opiskelijan kanssa niin, että hänen omanarvontuntonsa säilyy.
Ja vinkki: kun on opittu puhumaan helpoista asioista, on luontevaa puhua myös vaikeista. Opiskelijoiden viesti on varsin yksiselitteinen: henkilökohtaisia kohtaamisia laitoksen henkilökunnan kanssa kaivataan. Tämän vuorovaikutuksen laatu vaikuttaa merkittävästi siihen, miten opintoihin kiinnitytään ja miten niissä edetään.
Päivän työpajoista osallistuin amanuenssi Anna-Maija Pyykösen ja yliopisto-opettaja Mikko Saastamoisen vetämään työpajaan, jossa aiheena oli Ohjaus laajassa kandiohjelmassa. Kiinnostavaa oli kuulla, miten laajaan kandiohjelmaan siirtyminen oli sosiaalitieteissä murentanut kuppikuntaisuutta ja vireyttänyt ainejärjestötoimintaa. Sain työpajasta käytännön vinkkejä oman johdantojaksomme suunnitteluun ja vahvistusta sille, että olemme menossa oikeaan suuntaan panostamalla ryhmäytymiseen ja kiinnittymiseen. Meitä oli siinä työpajassa vetäjien lisäksi vain viisi mutta keskustelu oli oikein antoisaa.
Lue lisää OHO!-hankkeesta (Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa) ja mitä se tarjoaa meille.
Leena Penttisen videoluento Opintopolun hyvää alkua tukemassa (avautuu ikävä kyllä vain Itä-Suomen yliopiston väelle).
19.2.2018
Voimaantumisesta
Voimaantuminen, mikä ällöttävä sana!
Ja silti niin kuvaava.
Varsinkin, jos on aiemmin kovasti heikentynyt.
Minulle helmikuu on ollut voimaantumisen aikaa. Ellen olisi itse kokenut, en olisi uskonut, miten pitkänsitkeä flunssa vie voimat. Sitä kesti toista kuukautta ja se jätti jälkeensä räytyneen toipilaan, joka jaksoi tuskin parkkihallista toimistolle kävellä.
Siksi on aivan huippua, että jaksaa taas liikkua. Ja varsinkin hiihtää, näillä huikeilla säillä!
Töissä innostuu jälleen uusista asioista ja kehittelee kaikenlaista uutta, kun voimat eivät mene vain jotenkuten suoriutumiseen. Jaksaa kuroa umpeen niitä taudin ja töiden takia ohitettuja viimeisiä palautuspäiviä.
Ja hei, tuntee olevansa hengissä vielä työpäivän jälkeenkin!
Voimaantua voi toki muutenkin kuin fyysisesti. Töissä voimaantuu usein inspiroivista työkavereista vaikkapa yhteisellä lounaalla. Raskaitakin työpäiviä jaksaa, jos työyhteisö on reilu ja kannustava.
Työterveyslaitos on kehittänyt hyvän johtamisen kriteeristöä ja testauttanut sitä useilla julkisen sektorin organisaatiolla. Kokonaisuudet ovat:
Ja silti niin kuvaava.
Varsinkin, jos on aiemmin kovasti heikentynyt.
Minulle helmikuu on ollut voimaantumisen aikaa. Ellen olisi itse kokenut, en olisi uskonut, miten pitkänsitkeä flunssa vie voimat. Sitä kesti toista kuukautta ja se jätti jälkeensä räytyneen toipilaan, joka jaksoi tuskin parkkihallista toimistolle kävellä.
Siksi on aivan huippua, että jaksaa taas liikkua. Ja varsinkin hiihtää, näillä huikeilla säillä!
Töissä innostuu jälleen uusista asioista ja kehittelee kaikenlaista uutta, kun voimat eivät mene vain jotenkuten suoriutumiseen. Jaksaa kuroa umpeen niitä taudin ja töiden takia ohitettuja viimeisiä palautuspäiviä.
Ja hei, tuntee olevansa hengissä vielä työpäivän jälkeenkin!
Voimaantua voi toki muutenkin kuin fyysisesti. Töissä voimaantuu usein inspiroivista työkavereista vaikkapa yhteisellä lounaalla. Raskaitakin työpäiviä jaksaa, jos työyhteisö on reilu ja kannustava.
Työterveyslaitos on kehittänyt hyvän johtamisen kriteeristöä ja testauttanut sitä useilla julkisen sektorin organisaatiolla. Kokonaisuudet ovat:
- Luottamus ja arvostus
- Yhteistyö ja verkostot
- Monimuotoisuus ja yksilöllisyys
- Osaaminen ja kehittyminen
- Uudistuminen ja osallisuus
- Rakennammeko luottamusta toimimalla avoimesti ja läpinäkyvästi, ovatko tavoitteemme yhteisiä ja tieto helposti kaikkien saatavilla?
- Arvostetaanko meillä työyhteisötaitoja: halua ja kykyä toimia työyhteisössä rakentavalla tavalla, esimiestä ja työtovereita tukien?
- Tunnistetaanko meillä ja otetaanko käyttöön ihmisten erilainen osaaminen, kokemus ja taustat?
- Onko osaamisen kehittäminen johdettua ja tavoitteet konkretisoitu?
- Innostavatko esimiehet henkilöstöä kokeilemaan uusia toimintatapoja?
 |
| Voimaantumisympäristöä parhaimmillaan. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)