18.3.2016

Opetuksen hyviä käytänteitä

Sain osallistua yliopiston yhteiseen koulutuksen benchmarking-päivään 15.3. Sen teemoja olivat pedagoginen johtaminen ja koulutusprosessit, tutkimuksen ja opetuksen yhteys sekä koulutuksen työelämärelevanssi. Tuo päivä pohjusti myös joulukuista KARVI-auditointia.

Päivässä esiteltiin tiedekuntien hyviä käytänteitä ja kommentoitiin niitä. Omasta tiedekunnastamme  esillä olivat opettajatuutorointi (oikeustieteet), tutkiva oppiminen (me) ja työelämäyhteydet koulutuksen suunnittelussa (sosiaali- ja terveysjohtaminen). Opintopäällikkö Annikki Honkanen oli rakentanut kokonaisuuden erittäin viisaasti ja fokusoidusti – hyvien käytänteiden esittely ei kaiketi tarkoita sitä, että kerrotaan suunnilleen kaikki, mitä on tehty.

Paljon hyviä ideoita jäi muhimaan, seuraavassa joitakin. Kaiken kaikkiaan päivässä painottui vahvasti opiskelijoitten suunniteltu ja systemaattinen tukeminen opintojen läpiviennissä.

Opettajatuutorointi

Sovelletulla fysiikalla on menty niin pitkälle, että jokaisella aloittavalla vuosikurssilla on oma ”luokanvalvoja”. Joka periodin vaihteessa pidetään ”luokanvalvojan tunti”, jossa käydään läpi menneen periodin palaute, tulevan periodin kurssit ja ajankohtaisasiat. Käytännössä luokanvalvoja on ko. vuosikurssin HOPS-ohjaaja, tapaamisissa juodaan kahvit laitoksen piikkiin ja tuutori ja opiskelijat tutustuvat toisiinsa. Systeemi toimii erinomaisesti, opiskelijat ovat tykänneet ja opinnot edenneet. Ensi alkuun malli tuntui aivan liian koulumaiselta mutta parin yön miettimisen jälkeen – miksi ei? Olisiko tämä yksi ratkaisu fuksien motivoimiseen ja kiinnittämiseen?

Hiukan väljempi tuutorointimalli on käytössä oikeustieteissä, missä Anssi Keinäsen mukaan ”alettiin kehittää ohjausta, kun ihmeteltiin, miksi meillä opiskelijat eivät etene yhtä nopeasti kuin kauppatieteissä.” Laitoksen 200 opiskelijaa on jaettu neljälle tuutorille. Työhön liittyy ryhmätapaamisia sekä henkilökohtaisia yhteydenottoja, jos suorituksia karttuu liian vähän. Jopa yksittäisten kurssien suorittamista seurataan. Oikeustieteissä on myös käytössä yliopiston laitoksilla yleistyvä 55 op -haalarimerkkikampanja.

Tuutoroinnissa tunnistettuja ongelmia ovat olleet mm. ajankäyttö (opetus ja ohjaus vs. tutkimus, you know), halukkaitten tuutoriopettajien puute, työnjako oppiainetuutorin, HOPS-ohjaajan ja amanuenssin kesken sekä osaamisen puute silloin, kun esille tulee esim. opiskelijan mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä.

Palauteprosessit

Benchmarking-päivässä kommentaattorina toiminut Helsingin yliopiston laatuasiantuntija Nina Aremo tiivisti hyvin: Palauteprosessin pitää olla kristallinkirkas – mihin palaute menee, kuka sitä käsittelee, mihin toimenpiteisiin se johtaa. Palautetta on toki monenlaista: jokaisen opettajan vastuulla oleva opintojaksopalaute, tiedekunnan vastuulla oleva opetussuunnitelmapalaute (opiskelijoilta, opettajilta, työelämästä) sekä yliopistotason opintopolkupalaute (esim. fuksien, kandien ja valmistuneiden palautteet).

Opintojaksopalautetta voi kerätä kurssin aikana ja esim. viimeisellä tapaamiskerralla, jolloin opiskelijat vastaavat paremmin kuin kurssin jälkeen. Kertoipa joku antavansa ylimääräisen harjoitustyöpisteenkin jokaiselle, joka on jättänyt kurssipalautteen. Sitten pitäisi vielä muistaa ns. vastapalaute eli koonti palautteista kurssin opiskelijoille, opettajan kommentit siihen ja palautteen pohjalta tehtävät kehittämistoimet. Tämä tulisi kertoa sekä kurssilaisille että niille, jotka käyvät ko. kurssia seuraavana vuonna.

Lisäksi opiskelijat kaipaavat palautetta omasta oppimisestaan. He ovat tottuneet saamaan sitä varsin paljon sekä koulussa että vanhemmiltaan mutta meillä palaute on usein vain kurssisuoritusnumero, mikä ei kerro kovin paljon osaamisesta eikä kehittymistarpeista.

Opetuksen kehittämisestä vastaava yliopistonlehtori

Farmasialla on opetuksen kehittäminen otettu niin tosissaan, että heillä on yksi opettaja, FaT Krista Laine, nimetty opetuksen kehittämisestä vastaavaksi yliopistonlehtoriksi. Hänen päätehtävänsä on opetuksen ja opetusmenetelmien kehittäminen farmasian opetuksen kokonaisuuden kannalta, opettajien tukena toimien ja itsekin opettaen. Hän toimii laitoksen opetuksesta vastaavan varajohtajan alaisuudessa.

Gradusopimukset

Graduprosessiin sitoutuminen oli esillä useissa esityksissä. Monilla laitoksilla on käytössä kirjallinen gradusopimus, jossa mm. määritellään ohjaajat, opiskelijan ja ohjaajan velvollisuudet, gradun aikataulu ja yhteydenpitotavat. Jäin miettimään, olisiko tällaisesta hyötyä erityisesti kv. maisteriohjelmiemme opiskelijoitten kanssa, selkiyttäisikö graduprosessia ja vastuita? Keskustelussa kävi ilmi, että esim. Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksella on käytäntönä koota yhteen opiskelijoita, joitten gradu on viivästynyt, ja tarjota heille ryhmän ja opettajien lisätukea gradun loppuunsaattamiseksi. Tätä samaa tukea tarjoaa toki myös yliopiston yhteinen Gradutalli.

Osaamisportfoliot

Huomattavan monilla laitoksilla on käytössä osaamisportfolion koostaminen (mm. biologia, farmasia, opettajankoulutus, hoitotiede). Proviisoriopinnoissa on portfolio-opintojakso (2 op), jossa perehdytään siihen, mitä tietoja ja taitoja proviisori tarvitsee työelämässä, ja mitä opiskelija jo osaa. Osaamisen kertyminen dokumentoidaan työportfolioon, josta koostetaan opintojen lopussa uraportfolio, jota voi hyödyntää myös työnhaussa. Portfolion koostamiseen liittyy myös kehityskeskustelu, joka käydään samaan tapaan kuin työelämässäkin. Ymmärtäisin, että tällainen voisi toimia oikein hyvin meilläkin maisterivaiheessa, johon tullaan hyvin erilaisista taustoista.

Muita huomioita

Lisäksi voisi tiistaipäivän antina mainita mm. hoitotieteessä jo vuosia järjestetyt mentoripäivät (työelämän ja opiskelijoiden kohtaaminen, mukana myös alumneja), että gradusta voisi tehdä lehdistötiedotteen kypsyysnäytteen sijaan (biologia) ja että sote-laitos on yhdessä Aducaten kanssa kehitellyt ”yhden luukun periaatetta”, jotta kiinnostuneet kumppanit saisivat mahdollisimman helposti yhteyden laitoksen toimijoihin.

Nina Aremon kommenteista mainitsen vielä sen, että hän piti tärkeänä opiskelijoitten osallistamista opetuksen suunnittelutyöhön (tapahtuu mm. lääketieteessä), ja että päästäisiin eroon hallinnollisesta kapulakielestä ja kerrottaisiin konkreettisin esimerkein selvällä suomella, mitä meillä tarkoittaa koulutuksen korkea laatu ja työelämärelevanssi. Aremo muistutti myös siitä, että opiskelijoilla on valtavasti osaamista meille tullessaan esim. opetusteknologian käytössä ja ryhmätyötaidoissa. Emme saisi tappaa heidän intoaan vaan meidän pitäisi ottaa tuo osaaminen käyttöön.

Ilon aihe oli, että tutkivan oppimisen konseptimme herätti suuresti kiinnostusta ja peräti 15 osallistujaa piti sitä yhtenä päivän innostavimmista ja käyttökelpoisimmista käytänteistä. Laatupäällikkö Sirpa Suntioinen koostaa päivän aineistot vielä pakettiin mutta tässä tuoreeltaan kommentit Tutkivan oppimisen esityksestä:

- tutkivan oppimisen pedagogiikka vaikuttaa mielenkiintoiselta ja hyvältä tavalta oppia uutta, myös opettajan kohdalla!
- tärkeää kiinnittää huomiota tutkimukseen jo kandivaiheessa, hyvä oppia tutkimuksen perusperiaatteet hyvissä ajoin
- hyvin mietitty tutkimuksen ja opetuksen yhteyttä
- pedagoginen ryhmä laitoksella tosi hyvä
- tutkivan oppimisen pilottia voisi hyödyntää laajemminkin
- tutkiva oppiminen vaatinee myös jonkinlaista koulutusta sitä toteuttaville opettajille?
- pedagogiseen tutkimukseen perustuva ideologia tutkivasta oppimisesta käytäntöön kursseilla – hieno käytänne, näin pitää kehittää opetusta yliopistossa.

Hyvä me!