Puolivälissä ollaan

No niin. Nyt ollaan suunnilleen markkinoinnin peruskurssin puolivälissä ja on jo jotain kerrottavaa siitä, miten meillä on mennyt.

Ensinnäkin en lakkaa kehumasta meidän huikeaa ohjaajatiimiä. Meidän opetusavustajat ovat aina paikalla silloin, kun pitää, siirtelevät pöydät (oi koska saisimme ne kevyet, pyörillä liikkuvat...), vetävät ryhmäkeskusteluja topakasti ja asiantuntevasti ja ovat vielä hyväntuulisiakin, vaikka jokaisella on omat opiskelupaineensa ja muut kiireensä. Voin lämpimästi suositella vertaisohjaajien kanssa työskentelyä! Ehkä tämä kokemus on ollut ihan ok myös ohjaajille, koska yksi heistä jo toivoi pääsevänsä mukaan myös ensi vuonna :)

Harjoituksissa on yleensä ollut yhtä aikaa kuusi kuuden hengen ryhmää.Tässä teemana segmentointi.

Toiseksi olen yllättynyt siitä, miten hirveän paljon työtä on ollut vielä kurssin pyöriessäkin. Case-harjoituksissa käsittelemme aika lailla samoja tekstejä, jotka ovat olleet kurssilla aiemmin ryhmätyömateriaaleina. Teksti annettiin ryhmälle, opiskelijat työskentelivät sen parissa ja toivat esityksensä luokkatapaamiseen. Nyt opiskelijat tutustuvat case-tekstiin ennen harjoitusta ja sitten yhdessä ahkeroimme sen ja ko. teeman luentoaineistojen pohjalta.

Vaan huomasimmepa jo ensimmäisessä ohjaajatapaamisessa, että meidän on jollain keinolla saatava koko vetäjätiimi kartalle siitä, miten kullakin kerralla työskennellään. Siksi rakennan nyt kokonaista kurssimanuaalia, jonka runko näyttää tältä:

1.    Käsikirjan tavoite, ryhmänohjaajien tehtävät ja harjoitusten aikataulu

2.    Tutustumis- ja lämmittelyideoita

3.    Case-harjoitusten käsittely

4.    Yhteenveto- ja päätöstapoja

5.    Tuotosten jakaminen Moodlessa

6.    Ongelmatilanteita

Meillä on ollut yleensä kaksi harjoituskertaa viikossa ja edellisellä viikolla (tai viikonloppuna) olen koostanut harjoitusten ohjelman. Käsikirja on Moodlessa ohjaajien omalla aineistoalueella ja siellä ohjaajat ovat tutustuneet kunkin kerran toimintaan ja tavoitteisiin. Olemme pitäneet tärkeänä sitä, että aluksi on jonkinlainen tutustumis- ja lämmittelytehtävä, koska ryhmät vaihtuvat joka kerta. Tehtäväkysymysten sekaan olen ripotellut myös tekstejä ja kuvia luentoaineistoista, jotta ohjaajat olisivat mahdollisimman hyvin perillä siitä, mihin harjoituksessa pyritään. Harjoitusten purkutapa on vaihdellut mutta joka kerralta olemme tuottaneet jotakin Moodleen, usein kuvia fläpeistä tai yhteenvedon Padlet-seinälle.

Kokemukset tähänastisesta ovat innostavia. Itse huokailen onnesta, kun saan vetää pienryhmää, ja voin verrata tilannetta entiseen eli Tietoteknian auditoriossa luennointiin (filosofi Esa Saarinen kuuluu sanoneen, että parasta on, kun saa puhua 700 hengen yleisölle, not me!). Aluksi opiskelijat tulivat – ohjeista huolimatta – harjoituksiin valmistautumattomina mutta muutaman kerran jälkeen sana levisi ja he alkoivat oppia systeemiin. Perehtyminen näkyi siinäkin, kun opekaverini Outi-Maaria teki hinta-aiheisen harjoituksen alkuun Kahoot-visan ja opiskelijat vastasivat sekä nopeasti että oikein. (Parhaat muuten palkittiin Fazerin matka-aiheisella suklaalla, olihan tuon kerran case-tekstin aiheena halpalentoyhtiöt.)

Toisaalta Moodlen edistymisen seuranta -palkista näen, että kurssilla on turhan paljon niitä, jotka eivät ole päässeet kunnolla aineistoihin perehtymiseen kiinni. Mietinkin nyt, pitääkö holhota ja muistutella, vai uskoa, että viimeistään tentin lähestyminen saa aktiviteettia aikaiseksi. Missä määrin yliopisto-opiskelijaa pitää tuuppia tehtävien pariin ja missä määrin luottaa itseohjautuvuuteen – siinäpä kysymys!

Nyt jännittää!

Muistan elävästi sen, kun menin ensimmäistä kertaa aloittamaan Markkinoinnin perusteet -kurssia 26.10.2010.

Muistan, mitä minulla oli päällä, muistan, miten vatsaa kouristi, muistan, miten henki meinasi salpautua. Ymmärränkö edes itse, mistä olen puhumassa, riittääkö asia, saanko ryhmät kokoon ja kurssin rullaamaan. Opiskelijoita oli toistasataa, kuten aina.

Mutta siitä se lähti ja suunnilleen samalla formaatilla on menty jo kahdeksan kertaa. Nyt ollaan niin suuren muutoksen äärellä, että perhoset lentelevät taas vatsassa.

Peruskurssi on nimittäin käännetty nurinniskoin eli flipattu.

Kurssi alkaa johdantoluennoilla huomenna. Sen lisäksi ainoa kaikille yhteinen tapaamiskerta on vain päätösyhteenveto 12.3. Siinä välissä pyöritämme 12 eri teemaista case-harjoitusta. Harjoitusten yrityksiä ovat esim. Porsche (komea aloitus!), Facebook ja Amazon.

Ennen harjoituksia opiskelijan pitää opiskella teoria-aines opetusvideoilta ja kurssikirjasta sekä tutustua päivän harjoituksen tekstiin. Videoitten lomassa on itseopiskelutehtäviä, joitten huolellisella tekemisellä voi kartuttaa kurssipisteitään.

Kunkin opiskelijan pitää valita vähintään neljä harjoitusta. Pakolliset valinnat onkin jo tehty ja nyt voi valita lisäksi vielä niin monta kuin haluaa ja ryhmiin mahtuu. Hyvin näyttävät ryhmät täyttyvän, niihin mahtuu 36 opiskelijaa/harjoitus. Vähiten on toistaiseksi kiinnostanut pikamuodin jakelua käsittelevä harjoitus ja siihen on selkeä syy: aika on kello 8 aamulla :)

Harjoitusten pyörittämiseen tarvitaan tietysti ihmisiä, ei onnistu yksin. Saimmekin kokoon aivan loistavan opetusavustajajoukon ja lisäksi kurssitiimiin kuuluu Anuliina, joka tekee aikuisopettajan pedagogisten opintojen harjoittelua. Oma työnsä on tietysti ollut ja on siinä, että koko tiimi tietää, mitä käsitellään, miten työskennellään ja millainen tuotos harjoituksista syntyy. Saanemme kurssin mittaan aikaiseksi oikein kurssimanuaalin, jota voi sitten hyödyntää myös tulevina vuosina.

Vas. opetusharjoittelua kurssilla tekevä Anuliina, minä ja opetusavustajat Laura, Arttu ja Eetu. Kuva: Outi-Maaria Palo-oja.

Loistavana virikelähteenä toimii myös kollegan vinkkaama Ideapakka – todellinen runsaudensarvi täynnä toinen toistaan innostavampia menetelmiä työskentelyyn, tutustumiseen, ryhmäytymiseen, ideoimiseen, piristämiseen, pohdiskeluun.

En ikinä, en ikinä, olisi pystynyt tekemään tätä muutosta yksin. Yhdessä Outi-Maarian kanssa on haastetta pähkälöity ja välistä vähän hiuksiakin revitty (omiamme sentään, ei toisen...). KIITOS opetuksen kehittämisrahasta, yliopisto, ilman sitä tästä ei olisi tullut mitään.

Huomenna tositoimiin, ensi viikolla alkavat harkat :)

Syksyn kehittämisprojekteja, osa 3: Peruskurssin flippaus

Olen ollut mukana yliopiston käänteisen opetuksen kehittämisprojektissa heti sen startista alkaen, sillä syksyllä 2015 hain ensimmäiseen flippariopettajien ryhmään, ja pääsinkin. Syksyllä 2016 flippasin oman kurssini ensimmäisen kerran.

Yksi ystäväni kysyi, että mitä se flippaaminen oikein tarkoittaa, kun hän ei saa siitä tolkkua. Minusta se on yksinkertaistettuna sitä, että jos ennen luennoin ja sen jälkeen opiskelijat vetäytyivät tahoilleen tekemään ryhmätöitä niin nyt he opiskelevat teoria-aineksen itsekseen ennen luokkatapaamista esim. opetusvideoilta ja luokka-aika käytetään hankitun tiedon jakamiseen ja syventämiseen eli yhteisölliseen oppimiseen.

Kuten olemme viime päivinä lukeneet, yliopistomme pedagoginen kehittäminen on saanut komeaa kansainvälistä tunnustusta. EAPRIL (European Association for Practitioner Research on Improving Learning) valitsi Flipping Finland -kehittämistoiminnan parhaaksi eurooppalaiseksi tutkimuksen ja oppimisen projektiksi. Yliopistossamme on noin sata flippaavaa opettajaa ja yli 8000 opiskelijaa on osallistunut flipatuille opintojaksoille. Oman laitoksemme opettajissa on jo neljä flipparia, minun lisäkseni Jonna Koponen, Juho Pesonen ja Henna Konu. Flippauksen periaatteisiin voi tutustua vaikkapa tämän havainnollisen videoklipin kautta.

Parhaillaan on meneillään flipparitaipaleeni uusi loikka eli 120 opiskelijan peruskurssin flippaaminen. Olen opettanut markkinoinnin perusteita vuodesta 2010 tietyn, jo ennen minua luodun kaavan mukaisesti. Pientä uudistusta olen toki tehnyt mutta perusrunko on pysynyt samana: 30 tuntia luokkaopetusta, josta noin 24 tuntia on luennointia ja 6 tuntia opiskelijoitten case-esityksiä. Yritystapaukset on etsitty englanninkielisistä markkinoinnin oppikirjoista ja esitykset valmistellaan kuuden hengen ryhmissä. Luokkatapaamisen aluksi on ollut yleensä case-esitys tai kaksi edellisen luentokerran teemasta ja sitten on menty uuteen aiheeseen. Oppimisen arviointi perustuu monivalintatenttiin – 40 kysymystä, jokaisessa neljä vaihtoehtoa, vääristä vastauksista miinuspisteitä.

Kurssiin liittyy monenlaisia haasteita, kuten diversiteetti. Perinteisesti mukana on ollut omien ensimmäisen vuoden opiskelijoittemme lisäksi 60–80 sivuaineopiskelijaa, jotka yleensä ovat opinnoissaan jo paljon pitemmällä. Pohjatietojen erot tasoittuvat nyt onneksi hiukan, koska omatkaan opiskelijamme eivät ole lukeneet kauppatieteiden pääsykoekirjoja vaan heidät on valittu lukiokurssien pohjalta. Kurssin luento-osallistuminen ei ole ollut järin aktiivista ja monivalintatentin läpäiseminen on ollut monille vaikeaa.

Haimme ja saimme peruskurssin uudistamiseen erityisesti flippariopettajille tarkoitettua opetuksen kehittämisrahaa. Merkittävin osa siitä menee opettajakollegani palkkaan. Koko loikan juju on siinä, että KTT Outi-Maaria Palo-ojan pedagoginen ajattelu ja osaaminen on tukenani. Ei onnistuisi yksin tämä.

No mitäs sen peruskurssin kanssa nyt sitten on tarkoitus tehdä?

Suunnitelma pähkinänkuoressa. Klikkaamalla isommaksi.

Ensinnäkin teorialuennot (em. 24 tuntia) korvataan opetusvideoilla, joitten lomaan rakennetaan oppimisen analytiikkaa tukevia itseopiskelutehtäviä. Ne tuottavat tietoa omasta oppimisesta ja mahdollisista osaamisaukoista. Kaikki opiskelijat katsovat nämä videot ja tekevät itseopiskelutehtävät.

Toiseksi kurssin 30 lähiopetustuntia käytetään case-materiaalin yhteiseen opiskeluun niin, että opiskelija valitsee yritystapauksista 4–6 teemaa ja osallistuu niiden käsittelyyn. Nämä case-harjoitukset ovat aina olleet se kurssin osa, joka on opiskelijoista ollut kaikkein antoisin, joten siksikin päätimme antaa niille varsin keskeisen roolin.

Kolmanneksi rekrytoimme vanhemmista kauppatieteiden opiskelijoista vertaisohjaajia vetämään ryhmätilanteita yhdessä opettajien kanssa.

Olen jossain määrin taulukkoihminen ja olen yrittänyt yhteen exceliin koota kurssin aikataulut, teemat, case-aiheet, ennakkoaineistot, keskeiset sisällöt ja toteuttajat. Esimerkiksi näin:

Suunnitelmaa kevääksi 2019 (suurenee klikkaamalla).

Kurssin lopputenttiä emme voi välttää, koska se on opetussuunnitelmassa mainittu, mutta sen lisäksi oppimista arvioidaan erilaisilla itse- ja vertaisarviointitehtävillä.

Kuulostaa tosi hyvältä, eikö vain? Käytännön työssä on tosin nyt juuri hiukan takkua. Kun monet olivat syyslomalla, tein peruskurssin videoista 3/4 mutta niistä tuli aivan liian pitkiä – ja melko tylsiä. Onneksi taitava Outi-Maaria on pätkinyt niitä järkeviksi kokonaisuuksiksi. Syyslomaviikon jälkeen en ole päässyt videoitten kanssa jatkamaan muitten töiden ja syysflunssan takia. Ääni on edelleen kuin – ystäväni sanoja lainaten – köyhän miehen marlene dietrichillä.

Vertaisohjaajarekrytointimme on myös vaikeuksissa. Ilmeisesti kauppatieteiden opiskelijoille on niin hyvin töitä tarjolla, että tällainen ohjaustyö ei hirveästi innosta, ei, vaikka palkkioksi voi valita rahapalkkion sijaan myös opintopisteen. Onneksi meillä on kuitenkin jo mukana aikuiskasvatustieteen opiskelija Anuliina Savolainen, joka tekee aikuisopettajan pedagogisten opintojen opetusharjoitteluja meidän laitoksellamme. Ja uskon, että täsmärekrytointiyrityksemme kyllä purevat ja saamme opetusavustajat kokoon ennen joululomia.

Tällä hetkellä hiukan hirvittää tuo tammikuun lähestyminen, kun loppuvuosi on niin kovin työntäyteinen. Toiveikkaalla mielellä kuitenkin mennään!

Blogi opetuskäytössä

Minulla on parhaillaan päättymässä Markkinoinnin perusteet -kurssi. Opetan sitä jo kahdeksatta kertaa ja on ilmeistä, että kurssia pitäisi uudistaa melko radikaalisti jo ihan oman motivaationikin takia. Tai sitten sen voisi välillä pitää joku muu mutta se ei esimiesteni mukaan ole realistinen vaihtoehto.

Kurssin perusrakenne oli luotu jo ennen kuin tulin opetushommiin. Oman puumerkkini toin kurssille, kun ensimmäisenä opesyksynäni opiskelin verkko-opetuksen perusteita. Sari H. Pitkäsen hyvässä ohjauksessa sain Moodleen mukaan joitakin opiskelua ja opettajuutta vahvistavia ratkaisuja, kuten kurssiblogin.

Idea on yksinkertainen. Kirjoitan Moodlen keskustelualueella viikoittain kurssin teemoista, kuten segmentoinnista, brändeistä tai hinnoittelusta. Tekstit täydentävät ja syventävät sitä, mitä luennoilla on puhuttu. Minulla alkaa olla apuna jo aika hyvä kokoelma erilaisia tekstipohjia mutta päivitän niitä vuosittain ajankohtaisilla esimerkeillä ja tuon toki mukaan aivan uusiakin juttuja. Viimeksi kirjoitin algoritmeistä ja markkinoinnin automaatiosta Ylen algoritmi-sarjan innoittamana. Yleensä esitän myös kysymyksiä pohdintojen ja keskustelujen käynnistäjäksi.

Kurssin etäopiskelijoitten tehtäviin kuuluu blogikeskusteluun osallistuminen. Tänä vuonna lupasin myös lähiopiskelijoille pari lisäpistettä blogikommenteista ja vau, mikä pöhinä siellä onkaan käynyt! Kirjoitin kahdeksan postausta ja ne saivat kukin 17–28 kommenttia. Opiskelijat ovat  lukeneet toistensa kommentit ja liittäneet omansa niihin, eivät siis vain heittäneet omaansa pakon edessä. Aivan mahtavasti opiskelijat ovat myös tuoneet keskusteluun omia työelämäesimerkkejään.

Opettajalle bloggaaminen on hyödyllistä reflektointia. Voin täydentää teemoja, jotka ovat jääneet liian vähälle käsittelylle. Voin vastata harkitusti kysymyksiin, joita olen saanut. Voin saada opiskelijoitten kommenteista vihjeitä siitä, mikä on jäänyt epäselväksi. Ja voin olla rennompi kuin isossa auditoriossa opettaessani. Sitäpaitsi kirjoittaminen on useimmiten tosi hauskaa!

Koska nyt suunnittelen vakavissani tämän peruskurssin uudistamista, käyn läpi sitä, mitä kurssilla pitäisi uudistaa ja mitä säästää. Vaikuttaa vahvasti siltä, että blogi saa jäädä.


Lue lisää (täällä juttu minultakin):
Kalalahti, Joanna (toim.) 2011. Tarinoita blogien käytöstä. TRIM Research Notes 4. Tampereen yliopiston informaatiotieteiden yksikön TRIM-tutkimuskeskus.