Puolivälissä ollaan

No niin. Nyt ollaan suunnilleen markkinoinnin peruskurssin puolivälissä ja on jo jotain kerrottavaa siitä, miten meillä on mennyt.

Ensinnäkin en lakkaa kehumasta meidän huikeaa ohjaajatiimiä. Meidän opetusavustajat ovat aina paikalla silloin, kun pitää, siirtelevät pöydät (oi koska saisimme ne kevyet, pyörillä liikkuvat...), vetävät ryhmäkeskusteluja topakasti ja asiantuntevasti ja ovat vielä hyväntuulisiakin, vaikka jokaisella on omat opiskelupaineensa ja muut kiireensä. Voin lämpimästi suositella vertaisohjaajien kanssa työskentelyä! Ehkä tämä kokemus on ollut ihan ok myös ohjaajille, koska yksi heistä jo toivoi pääsevänsä mukaan myös ensi vuonna :)

Harjoituksissa on yleensä ollut yhtä aikaa kuusi kuuden hengen ryhmää.Tässä teemana segmentointi.

Toiseksi olen yllättynyt siitä, miten hirveän paljon työtä on ollut vielä kurssin pyöriessäkin. Case-harjoituksissa käsittelemme aika lailla samoja tekstejä, jotka ovat olleet kurssilla aiemmin ryhmätyömateriaaleina. Teksti annettiin ryhmälle, opiskelijat työskentelivät sen parissa ja toivat esityksensä luokkatapaamiseen. Nyt opiskelijat tutustuvat case-tekstiin ennen harjoitusta ja sitten yhdessä ahkeroimme sen ja ko. teeman luentoaineistojen pohjalta.

Vaan huomasimmepa jo ensimmäisessä ohjaajatapaamisessa, että meidän on jollain keinolla saatava koko vetäjätiimi kartalle siitä, miten kullakin kerralla työskennellään. Siksi rakennan nyt kokonaista kurssimanuaalia, jonka runko näyttää tältä:

1.    Käsikirjan tavoite, ryhmänohjaajien tehtävät ja harjoitusten aikataulu

2.    Tutustumis- ja lämmittelyideoita

3.    Case-harjoitusten käsittely

4.    Yhteenveto- ja päätöstapoja

5.    Tuotosten jakaminen Moodlessa

6.    Ongelmatilanteita

Meillä on ollut yleensä kaksi harjoituskertaa viikossa ja edellisellä viikolla (tai viikonloppuna) olen koostanut harjoitusten ohjelman. Käsikirja on Moodlessa ohjaajien omalla aineistoalueella ja siellä ohjaajat ovat tutustuneet kunkin kerran toimintaan ja tavoitteisiin. Olemme pitäneet tärkeänä sitä, että aluksi on jonkinlainen tutustumis- ja lämmittelytehtävä, koska ryhmät vaihtuvat joka kerta. Tehtäväkysymysten sekaan olen ripotellut myös tekstejä ja kuvia luentoaineistoista, jotta ohjaajat olisivat mahdollisimman hyvin perillä siitä, mihin harjoituksessa pyritään. Harjoitusten purkutapa on vaihdellut mutta joka kerralta olemme tuottaneet jotakin Moodleen, usein kuvia fläpeistä tai yhteenvedon Padlet-seinälle.

Kokemukset tähänastisesta ovat innostavia. Itse huokailen onnesta, kun saan vetää pienryhmää, ja voin verrata tilannetta entiseen eli Tietoteknian auditoriossa luennointiin (filosofi Esa Saarinen kuuluu sanoneen, että parasta on, kun saa puhua 700 hengen yleisölle, not me!). Aluksi opiskelijat tulivat – ohjeista huolimatta – harjoituksiin valmistautumattomina mutta muutaman kerran jälkeen sana levisi ja he alkoivat oppia systeemiin. Perehtyminen näkyi siinäkin, kun opekaverini Outi-Maaria teki hinta-aiheisen harjoituksen alkuun Kahoot-visan ja opiskelijat vastasivat sekä nopeasti että oikein. (Parhaat muuten palkittiin Fazerin matka-aiheisella suklaalla, olihan tuon kerran case-tekstin aiheena halpalentoyhtiöt.)

Toisaalta Moodlen edistymisen seuranta -palkista näen, että kurssilla on turhan paljon niitä, jotka eivät ole päässeet kunnolla aineistoihin perehtymiseen kiinni. Mietinkin nyt, pitääkö holhota ja muistutella, vai uskoa, että viimeistään tentin lähestyminen saa aktiviteettia aikaiseksi. Missä määrin yliopisto-opiskelijaa pitää tuuppia tehtävien pariin ja missä määrin luottaa itseohjautuvuuteen – siinäpä kysymys!

Ohjausta ja opiskeluhyvinvointia kehittämässä

Eilen oli Joensuussa ohjauksen kehittämispäivä – taisi olla jo kolmas laatuaan, missä olin mukana. Aina ne ovat antoisia ja tarjoavat eväitä opearkeen.

Ai että minä tykkään siitä, että opetuksen ja opiskeluprosessien kehittämisessä tukeudutaan tutkimustietoon. Olin kerran professori Sanna Järvelän luennolla ja hän hämmästeli sitä, että yliopistoväki, joka kaikessa muussa vaatii tieteellisiä perusteita, opettaa mutu-tuntumalla eikä käytä opetuksessaan kasvatustieteellisen tutkimuksen hyviksi osoittamia menetelmiä.

Tämä seikka on ainakin meidän yliopistossamme menossa parempaan suuntaan, sillä esimerkiksi nyt ajankohtainen uusien opiskelijoiden ohjauksen eli orientaation kehittäminen perustuu vankasti tutkimustietoon. Tavoitteena on hyvä ensimmäinen opiskeluvuosi – First Year Experience.

Erityisen inspiroitunut olin yliopistonlehtori Leena Penttisen ja tiimin esityksistä. Pitää ehtiä niihin palata ja niitä kelata, sillä paljon olisi pureskeltavaa.

Tästä kuvasta näkyy, millaiset prosessit ovat tutkimuksen mukaan ajankohtaisia opintojen eri vaiheissa. Nyt on tosissaan tartuttu tuohon opintojen alkuvaiheeseen, jossa psykososiaalinen tuki on keskeistä.

Siirtymävaihe nuoren elämässä alkaa erityisesti siitä, kun hän saa tiedon opiskelupaikasta. Se on ns. identiteettineuvottelujen aikaa: kuka ja mikä olen ja mihin kuulun. Siirtymävaiheeseen liittyy monenlaista tiedon haltuunottamisen ja elämänhallinnan haastetta, kun kaikki muuttuu. Tiedon kaataminen ja massoille luennointi – kuten perinteisesti on ensimmäisen opiskeluviikon aikana tehty – ei vain toimi. Tärkeää olisi vahvistaa opiskelijan otetta omasta tulevaisuudestaan.

Ohjaus on tietysti yksi juttu mutta tutkijat korostivat, että millään ohjauksella ei paikata sitä, jos opiskelija ei koe opintoja mielekkäiksi. Niinpä aloitusvaiheessa on erityishuomiota kiinnitettävä pedagogiikan laatuun ja opettajien toimintaan ja kiinnostukseen opiskelijoita kohtaan.

Yritämme kauppatieteissä vastata tuon starttivaiheen haasteisiin rakentamalla koko syksyn kestävän johdantojakson, jonka tavoitteena on kiinnittää opiskelijoita omaan alaan, toisiinsa ja yliopistoon sekä avata uranäkymiä. Samalla uudistamme peruskurssien pedagogiikkaa, mikäli resursseja löytyy.

Olen kaiketi Katri Ruth -fani, sillä opintopsykologimme esityksiä on aina ilo kuunnella. Eikä haittaa, vaikka jotain olisi kuullut jo aiemminkin, sillä kertaus tulee tarpeeseen. Esimerkiksi tästä kuvasta löytyy apuja siihen, miten hankalia asioita voi ottaa puheeksi opiskelijan kanssa niin, että hänen omanarvontuntonsa säilyy.

Ja vinkki: kun on opittu puhumaan helpoista asioista, on luontevaa puhua myös vaikeista. Opiskelijoiden viesti on varsin yksiselitteinen: henkilökohtaisia kohtaamisia laitoksen henkilökunnan kanssa kaivataan. Tämän vuorovaikutuksen laatu vaikuttaa merkittävästi siihen, miten opintoihin kiinnitytään ja miten niissä edetään.

Päivän työpajoista osallistuin amanuenssi Anna-Maija Pyykösen ja yliopisto-opettaja Mikko Saastamoisen vetämään työpajaan, jossa aiheena oli Ohjaus laajassa kandiohjelmassa. Kiinnostavaa oli kuulla, miten laajaan kandiohjelmaan siirtyminen oli sosiaalitieteissä murentanut kuppikuntaisuutta ja vireyttänyt ainejärjestötoimintaa. Sain työpajasta käytännön vinkkejä oman johdantojaksomme suunnitteluun ja vahvistusta sille, että olemme menossa oikeaan suuntaan panostamalla ryhmäytymiseen ja kiinnittymiseen. Meitä oli siinä työpajassa vetäjien lisäksi vain viisi mutta keskustelu oli oikein antoisaa.

Lue lisää OHO!-hankkeesta (Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa) ja mitä se tarjoaa meille.
Leena Penttisen videoluento Opintopolun hyvää alkua tukemassa (avautuu ikävä kyllä vain Itä-Suomen yliopiston väelle).