Muutosmyrskyssä

Sattumoisin kurssi, joka minulla juuri alkoi, käsittelee muutoksen johtamista. Aineistoa kurssin teemasta löytyy melkein liikaakin, on tässä nyt sellainen Living Lab päällä.

Toivon, että voimme kokemuksia jakamalla hiukan helpottaa myös sitä ahdistusta, jonka keskellä opiskelijat nyt joutuvat elämään. On sairaita läheisiä, menetettyjä työmahdollisuuksia, kotona pyöriviä lapsia. Yllättävän monella on myös teknologiaan liittyviä hankaluuksia. Puhumattakaan kansainvälisen ryhmän erityishaasteista – itselläni on kurssilla mm. kaksi italialaista. Vaikea edes kuvitella sitä huolen määrää.

Muutostilanteessa jokaisen ensimmäinen kysymys on: miten minulle käy. Se ei ole ollenkaan itsekästä vaan inhimillistä. Jospa siis viestittäisiin opiskelijoille, että samassa liemessä ollaan, kaikki tässä opetellaan uusia toimintatapoja. Ja että samoja haasteita on ruudun molemmin puolin. Että ihan vaan ihmisiä oltaisiin toinen toisillemme.

Tein tällaista listaa itselleni ja opintopsykologimme Katri vahvisti, että hyvältä vaikuttaa:

• Ole selkeä
• Ole empaattinen ja samassa veneessä
• Ole joustava
• Ole käytettävissä
• Yritä luoda yhteisöllisyyttä niillä keinoilla, mitä on
• Rakenna turvallisia rutiineja

Joittenkin tutkimusten mukaan muutostilanteet ovat nuorille jopa hankalampia kuin meille vanhemmille jäärille. Elämänkokemus on jo näyttänyt, että monenlaisesta selvitään, ja että katastrofikaan ei välttämättä ole kaiken toivon loppu. Nuorilta saattaa puuttua tällainen tunne-elämän vakaus ja luottamus siihen, että parempia aikoja tulee.

Muutos- tai kriisiviestinnän perusasiat eivät ole koronan aikana miksikään muuttuneet: Runsaasti säännöllistä, vuorovaikutteista ja rehellistä viestintää. Aktiivista kuuntelemista. Vastauksia itse kunkin henkilökohtaisiin kysymyksiin – ja niin turvallinen ilmapiiri, että niitä uskaltaa kysyä. Tilaa tunteille. Reilua kohtelua.

Toisaalta: jos viestintä on ollut huonolla tolalla ennen koronaa, nyt on huono aika harjoitella. Jossakin tviitissä ihailtiin Poliisin viestintää. Siellä todellakin osataan, mutta takana on vuosien systemaattinen viestinnän kehittäminen.

Uusi tilanne tarjoaa yliopistossa ihan valtavasti mahdollisuuksia oppimiseen ja inhimillisempään elämään. Otamme käyttöön uusia välineitä, joilla voimme tehdä jatkossa myös paljon hyvää, vaikkapa rakentaa työpaikan yhteisöllisyyttä. Ymmärrämme paremmin erilaisissa elämäntilanteissa olevia työtovereita ja opiskelijoita. Ehkä emme tätä ennen edes tienneet, että joku huolehtii muistisairaasta omaisestaan, tai että jollakin on viisi alle kouluikäistä lasta.

Kaiken keskellä olisi hyvä, jos esimiehet muistaisivat huolehtia myös itsestään. Tunnistatko stressin merkit – alatko heräillä öisin, unohdella asioita, kiukutella joutavista tai kuntoilla hullun lailla? Ellet tunnista merkkejä, kysy lähimmiltäsi, he kertovat kyllä. Miten pitkiä työpäiviä teet? Pitkiähän ne ovat nyt kaikilla mutta raja tulee vastaan siinäkin. Voi auttaa, jos lähellä on riittävästi vertaistukea tai viisas johtaja – tai jos on mahdollisuus vaikka kirjoittaa ajatuksia ylös ja siten tuuletella.

Ja onneksi meillä suomalaisilla sentään on vielä luonto lähellä. Ja usein myös sauna!

Etäopettajan ykkösasiat juuri nyt

Blogi on ollut hiljaa pitkään mutta nyt tuli sanomisen pakko. Jotkut käsittelevät outoja elämäntilanteita urheilemalla, jotkut kirjoittamalla.

Minun ope-elämääni korona on toistaiseksi muuttanut vähemmän kuin monen muun. Teen muutenkin melko paljon etätyötä ja minulla on ollut ergonomisesti järkevä työpiste kotona siitä asti, kun menin kouluun. Minulla on myös työrauha, tosin yleensä olen täällä yksin, nyt yhdessä kahden aikuisen perheenjäsenen kanssa.

Lisäksi olen flunssatoipilas, joten olisin menneen viikon ollut joka tapauksessa hissukseen kotona. Kun en flunssaisena alkuviikosta jaksanut muuta, etsin netistä kiinnostavia vertaistukikanavia. Olen linkannut sivun alalaitaan muutaman helmen.

Nyt haluan kuitenkin erityisesti jakaa Twitter-ketjun elämän uudelleenorganisoinnista kriisitilanteessa. Minusta tämä on yksi järkevimmistä, mitä viime aikoina on nähty.

Kansainvälisen turvallisuuden professori Aisha Ahmad (@ProfAishaAhmad) Torontosta on ollut mukana monissa erilaisissa katastrofeissa ja neuvoo näin:

1. Tee pitkän aikavälin suunnitelma. Laadi visio, mitä kohti menet. Jos yrität työskennellä yhtä tehokkaasti kuin ennenkin, palat nopeasti loppuun.

2. Tärkeintä on saada lähiympäristö hallintaan eli koti. Varmista järkevä kotivara. Siivoa. Tee perheelle toimintasuunnitelma. Kun kotiympäristö tuntuu turvalliselta, vapautuu henkistä energiaa.

3. Töitten kanssa: yksinkertaista, vähennä, poista kokonaan kaikki, minkä voit poistaa. Älä suunnittele hienoa uutta verkkokurssia. Ei onnistu kuitenkaan ja väsyt itse. Valitse sekä itsesi että opiskelijoitten kannalta yksinkertaisin mahdollinen vaihtoehto, joka vaatii minimaalisesti hallinnointia. Käytä ratkaisuja, jotka voimaannuttavat ja sitouttavat opiskelijoita.

4. Anna itsellesi kunnollinen henkisen sopeutumisen aikaikkuna. Ensimmäiset päivät kaaosvyöhykkeellä ovat aina hukka-aikaa. Mutta jos annat itsellesi aikaa, mieli ja ruumis sopeutuvat kyllä "uuteen normaaliin". Ilman sitä siirtymää kaadut rähmällesi.

5. Kun siirtymä on tapahtunut, tee aikataulu. Rakenna rutiinit. Tee kalenteri, jossa on ajat eri toiminnoille. Herää aikaisin. Aikatauluta ensin tärkeimmät: ruoka, perhe, liikunta. Ykkösprioriteetti on vakaa kotielämä. Aikatauluta sen jälkeen kohtuulliset työtavoitteet.

6. Tee yhteistyötä aivojesi kanssa. Löydä oma rytmisi. Esim. hallintohommia lämmittelyksi aamulla, myöhemmin enemmän ajattelua vaativat kirjoitustyöt. Tee lista pienistäkin tehtävistä ja ruksaa, kun valmista. Tämä tukee henkistä siirtymää uuteen olotilaan.

7. On mahdotonta vaatia, että ruumis ja aivot toimisivat normaalisti tässä korkean stressin tilanteessa. Jotkut pystyvät kirjoittamaan sota-alueella. Minä en. Minä odotan, kunnes pääsen takaisin. Mutta voin tehdä muita hyödyllisiä asioita stressistä huolimatta. Auta omaa henkistä siirtymääsi uuteen tilanteeseen.

8. Jos työskentelet alalla, jolla maailman ymmärtäminen on keskeistä (esim. yhteiskuntatieteet): ymmärryksemme maailmasta tulee muuttumaan. Katso tarkkaan, mitä tapahtuu. Monet väärät oletukset kaatuvat ja löytyy uusia maastoja.

9. Lopuksi: kysytään, miten naapurit pärjäävät, pidetään yhteyttä karanteenissa oleviin, autetaan ja lahjoitetaan, jos vain voidaan. Sillä loppujen lopuksi – julkaisut voivat hyvin odottaa.

***
Lisäys 17.4.2020

Aisha Ahmadin kirjoittama pitempi juttu samasta aiheesta löytyy täältä (The Chronicle of Higher Education): Why You Should Ignore All That Coronavirus-Inspired Productivity Pressure

****

Facebook-ryhmiä:

The Spring 2020 Online Learning Collective (Uusi nimi: Higher Ed Learning Collective)
Organizing teaching during COVID- 19 crisis

Kokeneen verkko-opettajan Vanessa Dennenin tervejärkisiä neuvoja etäopetukseen:

https://vanessadennen.com/teaching-online-during-covid-19/

Ja tässä Jen Kramerin diasetti Harvardista, aiheena
Best Practices When Moving Your Teaching Online in a Hurry

https://www.youtube.com/watch?v=tQKavQcWVMo&feature=youtu.be&fbclid=IwAR3Xzmuksz4u-11g9Aw5EOpLhxZUGl7Ww8o3zFEQhYRT5xDuG5PIt0_80yM

Opintopisteitä sairauslomalaiselle

Palasin tällä viikolla töihin yli kahden kuukauden sairauslomalta.

Lukuvuosi on ollut useitten uudistushankkeitten takia hyvin työntäyteinen, ja kun leikkauspäivä tuli tietoon, alkuvuosi oli lähes painajaismainen – siitä huolimatta, että peruskurssia oli ihana flipata yhdessä taitavan tiimin kanssa ja se kokemus toi hurjan paljon onnistumisen iloa.

Lähettelin työsähköposteja vielä seitsemän maissa leikkausta edeltävänä iltana ja sen jälkeen taisin siivota työhuoneeni. Leikkaussalissa mietin, että uskomatonta, että ollaan tässä, ja nyt ainakin on pakko pari kuukautta ajatella jotain ihan muuta.

Ja niin olen ajatellutkin.

Olen esimerkiksi lukenut Helmet-lukuhaasteen viidestäkymmenestä vuositavoitekirjasta noin puolet ja se on ollut aivan mahtavaa. Haasteessa luetaan eri aiheisia kirjoja, kuten "kirja liittyy Isoon-Britanniaan", tai "kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä/esinettä", tai "jossain päin maailmaa kielletty kirja". Haasteen Facebook-ryhmässä käydään vilkasta keskustelua ja lukulistani on rikastunut valtavasti. Normaalioloissa töissä on niin paljon lukemista, että vapaa-aikana mieluummin liikun kuin luen.

Ymmärsin kyllä myös sen, mihin pitkä sairausloma tarvittiin. On ollut kipuja ja kankeutta ihan riittämiin mutta kaikki on silti mennyt oikein hyvin. Olen kiitollinen loistavasta työterveyshuollostamme, missä kipujen syy viime kesänä löydettiin, ja huippusairaalastamme. Olen ennenkin sanonut ja kokenut, että jos ihmisen pitää sairastaa niin on turvallista tehdä se Kuopiossa.

Sairauslomalle sain ilahduttavan tiedon, että olen suorittanut hyväksytysti yliopistomme pedaopintojen Verkko-opetuksen asiantuntijavalmiudet -kokonaisuuden (10 op). Siihen kuuluivat nämä osiot:

• Pedagogiset ja teknologiset ratkaisut oppimisprosessien suunnittelussa ja toteutuksessa (5 op)
• Viestintä ja vuorovaikutus verkossa (3 op)
• Verkko-opetuksen kehittämis- ja näyteportfoliotyö (2 op)

Tuon olisi periaatteessa voinut saada pakettiin vuodessakin, minulla meni 1,5 vuotta, sillä sain portfolion valmiiksi vasta alkuvuodesta. Se löytyy tältä blogisivustolta.

Suosittelen lämpimästi verkko-opetuksen kokonaisuutta! Se on tarjolla vain joka toinen vuosi. En olisi ilman sitä tehnyt ensimmäistäkään verkkokurssia avoimeen yliopistoon, sen verran itsekriittinen olen. Aika hienoa on nyt lukea kurssilaisten myönteisiä palautteita. Yliopistomme pedagogiset asiantuntijat antavat upeaa tukea, tarvittaessa vaikka vierihoitona. Kurssilla tutustuu kiinnostaviin pedagogisiin käytäntöihin ja valtavan kivoihin opekollegoihin yliopiston eri tieteenaloilta. 

Haku uuteen ryhmään aukeaa toukokuun puolivälissä. Lisätietoja saa Ulla Ritvaselta.

Puolivälissä ollaan

No niin. Nyt ollaan suunnilleen markkinoinnin peruskurssin puolivälissä ja on jo jotain kerrottavaa siitä, miten meillä on mennyt.

Ensinnäkin en lakkaa kehumasta meidän huikeaa ohjaajatiimiä. Meidän opetusavustajat ovat aina paikalla silloin, kun pitää, siirtelevät pöydät (oi koska saisimme ne kevyet, pyörillä liikkuvat...), vetävät ryhmäkeskusteluja topakasti ja asiantuntevasti ja ovat vielä hyväntuulisiakin, vaikka jokaisella on omat opiskelupaineensa ja muut kiireensä. Voin lämpimästi suositella vertaisohjaajien kanssa työskentelyä! Ehkä tämä kokemus on ollut ihan ok myös ohjaajille, koska yksi heistä jo toivoi pääsevänsä mukaan myös ensi vuonna :)

Harjoituksissa on yleensä ollut yhtä aikaa kuusi kuuden hengen ryhmää.Tässä teemana segmentointi.

Toiseksi olen yllättynyt siitä, miten hirveän paljon työtä on ollut vielä kurssin pyöriessäkin. Case-harjoituksissa käsittelemme aika lailla samoja tekstejä, jotka ovat olleet kurssilla aiemmin ryhmätyömateriaaleina. Teksti annettiin ryhmälle, opiskelijat työskentelivät sen parissa ja toivat esityksensä luokkatapaamiseen. Nyt opiskelijat tutustuvat case-tekstiin ennen harjoitusta ja sitten yhdessä ahkeroimme sen ja ko. teeman luentoaineistojen pohjalta.

Vaan huomasimmepa jo ensimmäisessä ohjaajatapaamisessa, että meidän on jollain keinolla saatava koko vetäjätiimi kartalle siitä, miten kullakin kerralla työskennellään. Siksi rakennan nyt kokonaista kurssimanuaalia, jonka runko näyttää tältä:

1.    Käsikirjan tavoite, ryhmänohjaajien tehtävät ja harjoitusten aikataulu

2.    Tutustumis- ja lämmittelyideoita

3.    Case-harjoitusten käsittely

4.    Yhteenveto- ja päätöstapoja

5.    Tuotosten jakaminen Moodlessa

6.    Ongelmatilanteita

Meillä on ollut yleensä kaksi harjoituskertaa viikossa ja edellisellä viikolla (tai viikonloppuna) olen koostanut harjoitusten ohjelman. Käsikirja on Moodlessa ohjaajien omalla aineistoalueella ja siellä ohjaajat ovat tutustuneet kunkin kerran toimintaan ja tavoitteisiin. Olemme pitäneet tärkeänä sitä, että aluksi on jonkinlainen tutustumis- ja lämmittelytehtävä, koska ryhmät vaihtuvat joka kerta. Tehtäväkysymysten sekaan olen ripotellut myös tekstejä ja kuvia luentoaineistoista, jotta ohjaajat olisivat mahdollisimman hyvin perillä siitä, mihin harjoituksessa pyritään. Harjoitusten purkutapa on vaihdellut mutta joka kerralta olemme tuottaneet jotakin Moodleen, usein kuvia fläpeistä tai yhteenvedon Padlet-seinälle.

Kokemukset tähänastisesta ovat innostavia. Itse huokailen onnesta, kun saan vetää pienryhmää, ja voin verrata tilannetta entiseen eli Tietoteknian auditoriossa luennointiin (filosofi Esa Saarinen kuuluu sanoneen, että parasta on, kun saa puhua 700 hengen yleisölle, not me!). Aluksi opiskelijat tulivat – ohjeista huolimatta – harjoituksiin valmistautumattomina mutta muutaman kerran jälkeen sana levisi ja he alkoivat oppia systeemiin. Perehtyminen näkyi siinäkin, kun opekaverini Outi-Maaria teki hinta-aiheisen harjoituksen alkuun Kahoot-visan ja opiskelijat vastasivat sekä nopeasti että oikein. (Parhaat muuten palkittiin Fazerin matka-aiheisella suklaalla, olihan tuon kerran case-tekstin aiheena halpalentoyhtiöt.)

Toisaalta Moodlen edistymisen seuranta -palkista näen, että kurssilla on turhan paljon niitä, jotka eivät ole päässeet kunnolla aineistoihin perehtymiseen kiinni. Mietinkin nyt, pitääkö holhota ja muistutella, vai uskoa, että viimeistään tentin lähestyminen saa aktiviteettia aikaiseksi. Missä määrin yliopisto-opiskelijaa pitää tuuppia tehtävien pariin ja missä määrin luottaa itseohjautuvuuteen – siinäpä kysymys!

Nyt jännittää!

Muistan elävästi sen, kun menin ensimmäistä kertaa aloittamaan Markkinoinnin perusteet -kurssia 26.10.2010.

Muistan, mitä minulla oli päällä, muistan, miten vatsaa kouristi, muistan, miten henki meinasi salpautua. Ymmärränkö edes itse, mistä olen puhumassa, riittääkö asia, saanko ryhmät kokoon ja kurssin rullaamaan. Opiskelijoita oli toistasataa, kuten aina.

Mutta siitä se lähti ja suunnilleen samalla formaatilla on menty jo kahdeksan kertaa. Nyt ollaan niin suuren muutoksen äärellä, että perhoset lentelevät taas vatsassa.

Peruskurssi on nimittäin käännetty nurinniskoin eli flipattu.

Kurssi alkaa johdantoluennoilla huomenna. Sen lisäksi ainoa kaikille yhteinen tapaamiskerta on vain päätösyhteenveto 12.3. Siinä välissä pyöritämme 12 eri teemaista case-harjoitusta. Harjoitusten yrityksiä ovat esim. Porsche (komea aloitus!), Facebook ja Amazon.

Ennen harjoituksia opiskelijan pitää opiskella teoria-aines opetusvideoilta ja kurssikirjasta sekä tutustua päivän harjoituksen tekstiin. Videoitten lomassa on itseopiskelutehtäviä, joitten huolellisella tekemisellä voi kartuttaa kurssipisteitään.

Kunkin opiskelijan pitää valita vähintään neljä harjoitusta. Pakolliset valinnat onkin jo tehty ja nyt voi valita lisäksi vielä niin monta kuin haluaa ja ryhmiin mahtuu. Hyvin näyttävät ryhmät täyttyvän, niihin mahtuu 36 opiskelijaa/harjoitus. Vähiten on toistaiseksi kiinnostanut pikamuodin jakelua käsittelevä harjoitus ja siihen on selkeä syy: aika on kello 8 aamulla :)

Harjoitusten pyörittämiseen tarvitaan tietysti ihmisiä, ei onnistu yksin. Saimmekin kokoon aivan loistavan opetusavustajajoukon ja lisäksi kurssitiimiin kuuluu Anuliina, joka tekee aikuisopettajan pedagogisten opintojen harjoittelua. Oma työnsä on tietysti ollut ja on siinä, että koko tiimi tietää, mitä käsitellään, miten työskennellään ja millainen tuotos harjoituksista syntyy. Saanemme kurssin mittaan aikaiseksi oikein kurssimanuaalin, jota voi sitten hyödyntää myös tulevina vuosina.

Vas. opetusharjoittelua kurssilla tekevä Anuliina, minä ja opetusavustajat Laura, Arttu ja Eetu. Kuva: Outi-Maaria Palo-oja.

Loistavana virikelähteenä toimii myös kollegan vinkkaama Ideapakka – todellinen runsaudensarvi täynnä toinen toistaan innostavampia menetelmiä työskentelyyn, tutustumiseen, ryhmäytymiseen, ideoimiseen, piristämiseen, pohdiskeluun.

En ikinä, en ikinä, olisi pystynyt tekemään tätä muutosta yksin. Yhdessä Outi-Maarian kanssa on haastetta pähkälöity ja välistä vähän hiuksiakin revitty (omiamme sentään, ei toisen...). KIITOS opetuksen kehittämisrahasta, yliopisto, ilman sitä tästä ei olisi tullut mitään.

Huomenna tositoimiin, ensi viikolla alkavat harkat :)

Flippausta ja flippauksen tutkimusta

Sattuipas hauskasti, että samana päivänä, kun Hesarissa julkaistiin tämä erittäin kiva juttu flippauksesta (paitsi että otsikko ei vastaa jutun sisältöä), sain julkaistuksi myös tekstini samasta teemasta innovaatiojohtamisen työtiimin blogissa yliopiston sivuilla.

Laitan juttuni myös tänne, jotta se ei pääse hautautumaan yliopiston sivuston syövereihin:

Flippausta ja flippauksen tutkimusta

Yliopistossamme on meneillään huima opetuksen kehittämisbuumi, jonka moottoriksi – vai pitäisikö sanoa sateenvarjoksi – on valittu käänteinen opettaminen eli flippaus (flipped classroom, flipped learning). Kauppatieteiden laitokselta mukana on ollut neljä opettajaa. Kokemuksia on jaettu ja kursseja on kehitetty laitoksen yhteisessä Pedatiimissä, joten vielä isompi opettajajoukko on sitä kautta tutustunut menetelmään. Flipatuille kursseille on osallistunut kymmeniä opiskelijoita.

Voisi sanoa, että strategia todella ohjaa nyt toimintaa, sillä Itä-Suomen yliopisto aikoo olla Suomen paras yliopistollinen oppimisympäristö vuoteen 2020 mennessä. Se on kylläkin aika pian, se.

Yliopiston kasvatustieteilijät ovat työskennelleet tiiviisti meidän flippariopettajien kanssa. Kehittämistyö sai juuri komeaa kansainvälistä tunnustusta, sillä Flipping Finland valittiin parhaaksi eurooppalaiseksi tutkimuksen ja oppimisen projektiksi EAPRIL-konferenssissa (European Association for Practitioner Research on Improving Learning). Hienoa olla osa sitä!

Yhä edelleen luennointi, yksisuuntainen tiedonsiirto, on varsin yleinen opetustapa yliopistoissa. Näin siitä huolimatta, että tutkimus on selkeästi osoittanut, että tuolloin vuorovaikutus opettajan ja opiskelijoiden välillä jää vähäiseksi, opiskelijoitten tarkkaavaisuus herpaantuu ja oppiminen on pinnallista. Flippaus on yksi ratkaisu näihin ongelmiin. Opiskelija tutustuu esimerkiksi luentoaineistoihin etukäteen ja luokkatapaamisissa pystytään perehtymään ilmiöihin syvällisemmin, soveltamaan opittua, jakamaan asiantuntijuutta ja oppimaan yhdessä.

Lisää flipattuja kursseja, kiitos

Flippasin markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssini (MYVI) kaksi vuotta sitten ja yhdessä kasvatustieteilijöitten kanssa kirjoitimme artikkelin opiskelijoitten oppimiskokemuksista ja oppimistuloksista. Käsikirjoituksemme on käynyt läpi vertaisarvioinnin ja ilmestyy toivottavasti pian Business and Professional Communication Quarterly-lehdessä.

Meillä oli tutkimuksessamme sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista aineistoa. Kvanttiaineisto koostui opiskelijakyselystä ennen ja jälkeen kurssin. Kvaliaineistona oli opiskelijoitten omat kuvaukset heidän oppimiskokemuksistaan ja -tuloksistaan.

Oli kiinnostavaa, että 96 % opiskelijoista oli sitä mieltä, että flippausmenetelmä soveltui heille hyvin. 92 % oli halukas opiskelemaan samanlaisin menetelmin myös jatkossa ja 76 % piti flippausta perinteistä luennointia parempana. Koettiin, että opiskeltavaan aineistoon oli helppo orientoitua ja opiskelutapa oli motivoiva ja joustava, sillä aineistoja voi opiskella vaikka lenkkeillessään.

Toisaalta 24 % piti perinteisiä menetelmiä flippausta parempina. Flippaus taitaa vaatia aika paljon itseohjautuvuutta, ajanhallintataitoja ja vastuun ottamista omasta työskentelystä. Yksi ratkaisu voisi olla se, että opiskelijat tutustuisivat ennakkoaineistoihin pareittain tai ryhmissä.

Tutkimusten lukemisen ja niistä kirjoittamisen haaste

Oppimistulosten osalta opiskelijoitten raportit osoittivat runsaasti oivaltamista ja syvällistä oppimista varsinkin työyhteisöviestinnän ja kriisiviestinnän teemoista, kun taas markkinointiviestinnän aiheita käsiteltiin pinnallisemmin.

Opettajan kannalta oli mielenkiintoista, että uudenlainen opetustapa ja siitä tehty tutkimus paljastivat joitakin oppimisstrategioihin ja -valmiuksiin liittyviä haasteita. Tällaisia olivat esimerkiksi ajanhallintataidot, englanninkielisten tutkimusartikkelien etsiminen, lukeminen ja ymmärtäminen sekä esseen kirjoittaminen. Aivan ilmeisesti esseen kirjoittamiseen tarvitaan nykyistä enemmän ryhmän tai opettajan tukea. Usein kysytyt kysymykset -sivu Moodlessa voisi myös olla tarpeen. Olen sellaisen tänä vuonna jo kurssilleni tehnytkin.

Kaiken kaikkiaan tutkimuksemme osoitti, että flippauksen ja tutkivan oppimisen menetelmin opiskelijoita voidaan varustaa esimerkiksi näillä keskeisillä työelämätaidoilla: yhteistyötaidot, vuorovaikutustaidot ja kriittisen ja luovan ajattelun taidot.

Ei opetusta ilman tutkimusta, niinhän sen yliopistossa kuului mennä :)


Lähde: Kantanen, Helena, Koponen, Jonna, Sointu, Erkko & Valtonen, Teemu. Including the Student Voice: Experiences and Learning Outcomes of a Flipped Communication Course

Syksyn kehittämisprojekteja, osa 3: Peruskurssin flippaus

Olen ollut mukana yliopiston käänteisen opetuksen kehittämisprojektissa heti sen startista alkaen, sillä syksyllä 2015 hain ensimmäiseen flippariopettajien ryhmään, ja pääsinkin. Syksyllä 2016 flippasin oman kurssini ensimmäisen kerran.

Yksi ystäväni kysyi, että mitä se flippaaminen oikein tarkoittaa, kun hän ei saa siitä tolkkua. Minusta se on yksinkertaistettuna sitä, että jos ennen luennoin ja sen jälkeen opiskelijat vetäytyivät tahoilleen tekemään ryhmätöitä niin nyt he opiskelevat teoria-aineksen itsekseen ennen luokkatapaamista esim. opetusvideoilta ja luokka-aika käytetään hankitun tiedon jakamiseen ja syventämiseen eli yhteisölliseen oppimiseen.

Kuten olemme viime päivinä lukeneet, yliopistomme pedagoginen kehittäminen on saanut komeaa kansainvälistä tunnustusta. EAPRIL (European Association for Practitioner Research on Improving Learning) valitsi Flipping Finland -kehittämistoiminnan parhaaksi eurooppalaiseksi tutkimuksen ja oppimisen projektiksi. Yliopistossamme on noin sata flippaavaa opettajaa ja yli 8000 opiskelijaa on osallistunut flipatuille opintojaksoille. Oman laitoksemme opettajissa on jo neljä flipparia, minun lisäkseni Jonna Koponen, Juho Pesonen ja Henna Konu. Flippauksen periaatteisiin voi tutustua vaikkapa tämän havainnollisen videoklipin kautta.

Parhaillaan on meneillään flipparitaipaleeni uusi loikka eli 120 opiskelijan peruskurssin flippaaminen. Olen opettanut markkinoinnin perusteita vuodesta 2010 tietyn, jo ennen minua luodun kaavan mukaisesti. Pientä uudistusta olen toki tehnyt mutta perusrunko on pysynyt samana: 30 tuntia luokkaopetusta, josta noin 24 tuntia on luennointia ja 6 tuntia opiskelijoitten case-esityksiä. Yritystapaukset on etsitty englanninkielisistä markkinoinnin oppikirjoista ja esitykset valmistellaan kuuden hengen ryhmissä. Luokkatapaamisen aluksi on ollut yleensä case-esitys tai kaksi edellisen luentokerran teemasta ja sitten on menty uuteen aiheeseen. Oppimisen arviointi perustuu monivalintatenttiin – 40 kysymystä, jokaisessa neljä vaihtoehtoa, vääristä vastauksista miinuspisteitä.

Kurssiin liittyy monenlaisia haasteita, kuten diversiteetti. Perinteisesti mukana on ollut omien ensimmäisen vuoden opiskelijoittemme lisäksi 60–80 sivuaineopiskelijaa, jotka yleensä ovat opinnoissaan jo paljon pitemmällä. Pohjatietojen erot tasoittuvat nyt onneksi hiukan, koska omatkaan opiskelijamme eivät ole lukeneet kauppatieteiden pääsykoekirjoja vaan heidät on valittu lukiokurssien pohjalta. Kurssin luento-osallistuminen ei ole ollut järin aktiivista ja monivalintatentin läpäiseminen on ollut monille vaikeaa.

Haimme ja saimme peruskurssin uudistamiseen erityisesti flippariopettajille tarkoitettua opetuksen kehittämisrahaa. Merkittävin osa siitä menee opettajakollegani palkkaan. Koko loikan juju on siinä, että KTT Outi-Maaria Palo-ojan pedagoginen ajattelu ja osaaminen on tukenani. Ei onnistuisi yksin tämä.

No mitäs sen peruskurssin kanssa nyt sitten on tarkoitus tehdä?

Suunnitelma pähkinänkuoressa. Klikkaamalla isommaksi.

Ensinnäkin teorialuennot (em. 24 tuntia) korvataan opetusvideoilla, joitten lomaan rakennetaan oppimisen analytiikkaa tukevia itseopiskelutehtäviä. Ne tuottavat tietoa omasta oppimisesta ja mahdollisista osaamisaukoista. Kaikki opiskelijat katsovat nämä videot ja tekevät itseopiskelutehtävät.

Toiseksi kurssin 30 lähiopetustuntia käytetään case-materiaalin yhteiseen opiskeluun niin, että opiskelija valitsee yritystapauksista 4–6 teemaa ja osallistuu niiden käsittelyyn. Nämä case-harjoitukset ovat aina olleet se kurssin osa, joka on opiskelijoista ollut kaikkein antoisin, joten siksikin päätimme antaa niille varsin keskeisen roolin.

Kolmanneksi rekrytoimme vanhemmista kauppatieteiden opiskelijoista vertaisohjaajia vetämään ryhmätilanteita yhdessä opettajien kanssa.

Olen jossain määrin taulukkoihminen ja olen yrittänyt yhteen exceliin koota kurssin aikataulut, teemat, case-aiheet, ennakkoaineistot, keskeiset sisällöt ja toteuttajat. Esimerkiksi näin:

Suunnitelmaa kevääksi 2019 (suurenee klikkaamalla).

Kurssin lopputenttiä emme voi välttää, koska se on opetussuunnitelmassa mainittu, mutta sen lisäksi oppimista arvioidaan erilaisilla itse- ja vertaisarviointitehtävillä.

Kuulostaa tosi hyvältä, eikö vain? Käytännön työssä on tosin nyt juuri hiukan takkua. Kun monet olivat syyslomalla, tein peruskurssin videoista 3/4 mutta niistä tuli aivan liian pitkiä – ja melko tylsiä. Onneksi taitava Outi-Maaria on pätkinyt niitä järkeviksi kokonaisuuksiksi. Syyslomaviikon jälkeen en ole päässyt videoitten kanssa jatkamaan muitten töiden ja syysflunssan takia. Ääni on edelleen kuin – ystäväni sanoja lainaten – köyhän miehen marlene dietrichillä.

Vertaisohjaajarekrytointimme on myös vaikeuksissa. Ilmeisesti kauppatieteiden opiskelijoille on niin hyvin töitä tarjolla, että tällainen ohjaustyö ei hirveästi innosta, ei, vaikka palkkioksi voi valita rahapalkkion sijaan myös opintopisteen. Onneksi meillä on kuitenkin jo mukana aikuiskasvatustieteen opiskelija Anuliina Savolainen, joka tekee aikuisopettajan pedagogisten opintojen opetusharjoitteluja meidän laitoksellamme. Ja uskon, että täsmärekrytointiyrityksemme kyllä purevat ja saamme opetusavustajat kokoon ennen joululomia.

Tällä hetkellä hiukan hirvittää tuo tammikuun lähestyminen, kun loppuvuosi on niin kovin työntäyteinen. Toiveikkaalla mielellä kuitenkin mennään!