Voimaantumisesta

Voimaantuminen, mikä ällöttävä sana!
Ja silti niin kuvaava.
Varsinkin, jos on aiemmin kovasti heikentynyt.

Minulle helmikuu on ollut voimaantumisen aikaa. Ellen olisi itse kokenut, en olisi uskonut, miten pitkänsitkeä flunssa vie voimat. Sitä kesti toista kuukautta ja se jätti jälkeensä räytyneen toipilaan, joka jaksoi tuskin parkkihallista toimistolle kävellä.

Siksi on aivan huippua, että jaksaa taas liikkua. Ja varsinkin hiihtää, näillä huikeilla säillä!

Töissä innostuu jälleen uusista asioista ja kehittelee kaikenlaista uutta, kun voimat eivät mene vain jotenkuten suoriutumiseen. Jaksaa kuroa umpeen niitä taudin ja töiden takia ohitettuja viimeisiä palautuspäiviä.

Ja hei, tuntee olevansa hengissä vielä työpäivän jälkeenkin!

Voimaantua voi toki muutenkin kuin fyysisesti. Töissä voimaantuu usein inspiroivista työkavereista vaikkapa yhteisellä lounaalla. Raskaitakin työpäiviä jaksaa, jos työyhteisö on reilu ja kannustava.

Työterveyslaitos on kehittänyt hyvän johtamisen kriteeristöä ja testauttanut sitä useilla julkisen sektorin organisaatiolla. Kokonaisuudet ovat:

1. Luottamus ja arvostus
2. Yhteistyö ja verkostot
3. Monimuotoisuus ja yksilöllisyys
4. Osaaminen ja kehittyminen
5. Uudistuminen ja osallisuus

Näitä muuten kannattaa tutkailla kaikkien, jotka jossain työyhteisössä toimivat. Joitakin nostoja vain:

• Rakennammeko luottamusta toimimalla avoimesti ja läpinäkyvästi, ovatko tavoitteemme yhteisiä ja tieto helposti kaikkien saatavilla?
• Arvostetaanko meillä työyhteisötaitoja: halua ja kykyä toimia työyhteisössä rakentavalla tavalla, esimiestä ja työtovereita tukien?
• Tunnistetaanko meillä ja otetaanko käyttöön ihmisten erilainen osaaminen, kokemus ja taustat?
• Onko osaamisen kehittäminen johdettua ja tavoitteet konkretisoitu?
• Innostavatko esimiehet henkilöstöä kokeilemaan uusia toimintatapoja?

Toivottavasti voit vastata joka kohtaan: Kyllä. Silloin työpaikkaasi mitä luultavimmin johdetaan voimaannuttavasti.

Voimaantumisympäristöä parhaimmillaan.