NASA-yhteistyötä ja muuta jännittävää

En ihan näin tiheään ajatellut blogata mutta minkäs teet, kun eletään keskellä elokuista kehittämissumaa.

Tällä viikolla oli kaksipäiväinen oppimisympäristöseminaari, jo neljännen kerran ja tällä kertaa Kuopiossa. Oppimisympäristö on aika moniulotteinen käsite, jossa niin fyysinen, tekninen, sosiaalinen kuin paikallinenkin ympäristö on valjastettu palvelemaan didaktisia tavoitteita (esim. Manninen et al., 2007). Se ei ole siis vain teknisiä alustoja tai kalusteita vaan myös – ja ehkä ennen kaikkea – vuorovaikutusta ja me-hengen rakentamista.

Seminaari oli jälleen varsinainen runsaudensarvi ja sulattelu vaatii aikaa. Hauskaa oli sekin, että saatiin Riikan ja Teuvon kanssa esitellä kauppatieteiden tutkivan oppimisen kehittämistyötä monille kiinnostuneille kuulijoille!

Business School Team.
Kuva: Tommi Haapaniemi.

Professori Laura Hirsto Savonlinnasta piti mainion esityksen erilaisista pedagogisista menetelmistä. Hän puhui mm. opetusmenetelmien yhteydestä opiskelijoiden sitoutumiseen. Jos opetus on perinteistä luento-opetusta, se sitouttaa kaikkein vähiten ns. ei-akateemisia opiskelijoita. Heidän sitoutumisensa lisääntyy huimasti, kun opiskelu on aktiivista ja vuorovaikutteista. Samalla kuilu verrattuna ns. akateemisiin opiskelijoihin pienenee. Hirston mukaan opiskelijat eivät ole vielä kovinkaan itseohjautuvia tullessaan yliopistoon ja omaa vastuunottoa ja opiskelutaitojen kehittymistä tulee kaikin tavoin tukea. Opiskelijan motivoitumiseen ja sitoutumiseen vaikuttavat mm. hänen pärjäämisen kokemuksensa (kompetenssi), itsemääräämisen tunne (autonomia) ja kokemus yhteydestä muihin (liittyminen). 

Päivien jännittävin (ja myös mediaan uponnut) esitys tuli Joensuun tietojenkäsittelytieteestä. Professori Markku Hauta-Kasari, tohtoriopiskelija Ana Gebejes, Janne Hautala Arcusys Oy:stä sekä videovälitteisesti läsnäollut ex-astronautti, nykyinen "innovaatiovalmentaja" Charles Camarda kertoivat NASA Epic Challenge -projektista. Ohjelman aikana eri kouluasteilta tulevat opiskelijat ratkovat Marsin asuttamiseen liittyviä eeppisiä haasteita ja oppivat hyödyntämään NASAn innovaatioprosesseja ja -menetelmiä. Konsortioon mahtuu lisää osallistujia, vinkkasi Hauta-Kasari.

NASA-huuman ynnä kaikenlaisen härpäke-esittelyn lomaan oli jotenkin rentouttavaa kuulla Teija Koskelan ja Päivi Roseniuksen selkeä ja perusteltu esitys opintojakson linjakkaasta suunnittelusta. Kasvatus kestävään tulevaisuuteen -kurssin sparrausryhmänä heillä on opiskelijapaneeli.

Hammaslääkärin työpisteitä
ennen ja nyt.

Seminaarin pääteeksi keskiviikkona osallistuimme kävelykierroksille, missä tutustuttiin erilaisiin oppimisympäristöihin. Oma rundini vei lääketieteen Taitostudialle, hammaslääketieteen Simulaan ja histologian ja patologian virtuaalimikroskooppiympäristöön. Äärimmäisen mielenkiintoisia kaikki tällaiselle aivan toisenlaisesta maailmasta tulevalle.

Opiskelijat ovat osallistuneet
opetustilojensa värien valintaan.

Olin kieltämättä aika vaikutettu niin lääketieteen simulaatiopedagogiikasta kuin hammaslääketieteen upeista opetustiloista. Lähes maagiselta tuntui se, miten Sanna Pasonen- Seppänen opettaa histologiaa ei kudosoppia. Kun ennen tutkittiin näytteitä mikroskoopeilla, nyt kudosnäytteet on skannattu ja niitä suurennellaan tarpeen mukaan kosketusnäytöillä. Ja kaiken takana tietysti pedagogiset tavoitteet, kuten opiskelijalähtöisyys, yhdessä oppiminen ja asiantuntijuuden jakaminen. Vau!

Seminaarien yhteenvedot tapaavat olla haasteellisia. Tässä seminaarissa kävelykierrosten jälkeen useimmat kuopiolaiset olivat jo hilpaisseet takaisin työmailleen ja jäljellä oli lähinnä bussikyytinsä armoilla olleita joensuulaisia. Siksi olisi kyllä hyvä, jos finaaliin vielä kehiteltäisiin jotain kunnolla täräyttävää, jotta loppuun asti osallistuminen olisi sen arvoista.

Sanna Pasonen-Seppänen
ja virtuaalimikroskopia.

Lämmin kiitos Opinto- ja opetuspalvelujen työmyyrille hengästyttävän monipuolisista seminaaripäivistä ja kollegoille innostavista esimerkeistä ja keskusteluista! Kiitos myös hänelle, joka keksi kutsua seminaariin Linda Saukko-Raudan (redanredan.fi) tekemään livekuvitusta. Tässä Lindan tulkinta NASA Epic Challenge -sessiosta:

Lisäys 27.8.2016

Ja tässä vielä Savon Sanomien mainion Toivasen kontribuutio samaan aiheeseen eilisestä lehdestä:

Vertaistuskaa flippariseminaarissa

Perjantaina 19.8. oli toisen yhteisen flippariseminaarin aika. Tällä kertaa paikkana oli Joensuun kampus ja startti Kuopiosta klo 6.30, ou jee... Päivä oli kuitenkin niin kiinnostava, ettei hyytymys iskenyt edes lounaan jälkeen.

Professori Kati Mäkitalo-Siegl opastaa
opetusmenetelmien valintaan.

Yksi tämän projektin hauskoja puolia on se, että kasvatustieteiden tutkijat ovat siinä mukana. Toisaalta meille kyllä tipahtelee kaikenlaisia kyselyitä (eikä aina edes muista, mihin on vastannut ja mihin ei) mutta periaatteessa on tietysti oikein hyvä, että flippauksesta saadaan koko ajan tutkimustietoa.

Omalta osaltani olen ilman muuta kiinnostunut myös tutkimus- ja julkaisuyhteistyöstä kasvatustieteilijöitten kanssa. Kauppatieteiden puolella on useitakin opetusta ja oppimista käsitteleviä lehtiä, kuten Academy of Management Learning and Education ja Management Learning. Aineistoa on jo tänä syksynä luvassa Markkinointi- ja yhteisöviestinnän kurssiltani.

Anne Rautiainen (saksan kieli), Minna
Mäkihonko (erityispedagogiikka)
 ja Jorma Joutsensaari (sovellettu fysiikka)
oppimiskahvilassa.

Ensimmäinen flippareita käsitellyt gradu on valmistunut. Janne Airaksinen tutki sitä, mikä saa opettajan flippaamaan. Aineistona hän käytti hakemuksiamme flippariprojektiin. On aika luontevaa, että haluamme kehittää opintojaksoamme oppijakeskeisempään suuntaan ja nostaa opiskelijan oppimisprosessin keskiöön.

Kiinnostavinta tässä gradussa oli mielestäni opettajien nimeämien tavoitteiden yhteys niin kutsuttuihin 2000-luvun taitojen, kuten ongelmanratkaisu-, vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen kehittämiseen. Gradun mukaan vaikuttaa siltä, että flippariopettajat ovat mukana osin siksi, että he haluavat entistä paremmin varustaa opiskelijoita työelämään. Tämän totta kai allekirjoitan myös omalta osaltani.

Tohtoriopiskelija Virve Pekkarinen
neuvoo reflektiiviseen kirjoittamiseen.

Meillä oli tehtävänä ennen seminaaria – flippauksen hengessä – tutustua muutamaan videopätkään, joissa esiteltiin erilaisia kontaktiopetuksen työskentelytapoja, kuten Ongelmaperustainen oppiminen (PBL), Case-Based Learning (CBL) ja Tutkiva oppiminen. Pari viimeksi mainittua ovat tuttuja, onhan kauppatieteissä case-opetuksella pitkä historia ja laitoksella olemme systemaattisesti kehittäneet tutkivaa oppimista jo hyvän tovin.

Seminaarissa käsittelimme noita lähestymistapoja Learning Café -menetelmällä, jota käytän Leading and Managing Change -kurssillani sekä Kuopiossa että Ranskan Lillessä. Nyt yhteisissä mietinnöissä syntyi uusia, luovia ehdotuksia sen hyödyntämiseen. Oppimiskahvilassa voisi esim. koostaa yhteistä ymmärrystä kurssin ennakkotehtävistä.

Meillä oli seminaaripäivän aikana mahdollisuus kokoontua myös omissa "kotiryhmissämme" eli pienryhmissä, joissa jaamme flippauksen iloja ja suruja – tai tällä hetkellä lähinnä "vertaistuskaa", kuten ryhmäläisemme Satu asian ilmaisi. Aika monen ensimmäinen flipattu kurssi käynnistyy syyskuussa, joten H-hetket ovat pian käsillä muillakin kuin minulla. Huh sentään!

Tai ehkä pitäisi ajatella, kuten viisaat kollegat Kaarina ja Taru: nyt tehdään kokeiluversiota ja siitä on sitten hyvä lähteä eteenpäin.

Viidakkokävelyllä

Käynnistimme kauppatieteiden laitoksen lukuvuotta jälleen yhteisellä kokouksella Rantasalmen Järvisydämessä. Paikka on niin mainio, että sen keksittyämme emme ole halunneet mihinkään muualle. Yhteiset tapaamiset ovat arvokkaita, koska harvoin tapaamme kasvotusten. Puolet meistä on Joensuussa, puolet Kuopiossa ja nyt uutena laitoksen väkenä tulivat mukaan myös savonlinnalaiset.

Kauppatieteiden opiskelija Toivo Isoranta
Optimi ry:stä ja Sari-Johanna Karhapää
Joensuusta.

Sytyttävintä tällä kertaa oli se, että puhuimme opetuksesta. Paljon ja perusteellisesti!

Tutkivan oppimisen tiimimme oli laitosjohtajan pyynnöstä valmistellut ohjelmaan Pedagogisen viidakkokävelyn. Ideoimme rastit viikko sitten, ne käsittelivät mm. omaa opettajuutta ja opettajaihanteita, ryhmien diversiteettiä, palautekäytäntöjä ja opetusteknologiaa. Riikka rakenteli ryhmäjaon, Jonna teki ohjeistuksen, minä kirjoittelin rastitehtävät ja suunnittelin reitin, Urho, Toivo, Esa ja Teuvo toimittivat rastit paikoilleen, Hanna ja Mirjami pystyttivät purkuvaiheen fläpit ja kaikki osallistuimme tuotosten esittelyyn ja keskusteluun.

"Viidakkokävely" herätti etukäteen hiukan pelokkaita kysymyksiä ja varmaan mielikuvan jostakin seikkailuradasta ja saimme rauhoitella huolestuneita. Itseäni mietitytti erityisesti sää. Oli luvattu sateetonta päivää mutta vielä Rantasalmelle saapuessamme tummat pilvet roikkuivat uhkaavasti suunnitelmiemme yllä. Mutta kas, aurinko tuli esiin ja suorastaan helotti! Vaikutti siltä, että porukasta oli mukavaa kuljeskella kauniissa eteläsavolaisessa luonnossa rasteja etsien, opetuksesta ja ohjauksesta jutellen ja uusiin työkavereihin tutustuen.

Ulla Ritola-Pesonen Savonlinnasta, Eeva Aromaa
Kuopiosta ja Erkki Kontkanen Joensuusta.

Olimme luvanneet palkita kaikki kuusi rastia kiertäneet ryhmät – korostimme toki, että myös "vähemmän mutta syvemmälle" -ajattelu on ihan ok. Kaikki ryhmät halusivat kuitenkin etsiä kaikki rastit – tiukkaa suoritusorientaatiota siis löytyi! Niinpä meillä oli lounaan jälkeen purettavaksi kelpo setti kristallisoituneita ideoita kahdeksalta ryhmältä kuudesta eri aiheesta. Teemoista käytiin vilkasta keskustelua ja esimerkiksi kurssipalautekäytäntöjen yhtenäistämiseen ryhdytään yksin tein. 

Teuvo Kantanen Kuopiosta, Raija Komppula ja
Liisa Reichenvater Joensuusta.

Omassa ryhmässäni juteltiin opetuksen kehittämisestä erityisesti opiskelijanäkökulmasta, koska olimme saaneet matkaan myös opiskelijoittemme Joensuun ainejärjestön Optimin edustajan Toivon (Kuopion preemiolaiset olivat vielä kesätöissään). Totesimme, että nyt ainakin strategia ohjaa toimintaa, sillä on suorastaan suositeltavaa, että opetuksen kehittämiseen paneudutaan tosissaan, aikoohan yliopistomme olla tulevaisuudessa Suomen paras yliopistollinen oppimisympäristö.

Kiva olla jo matkalla sinne!

Flippaajan blogi avattu

Tervehdys!

Helmikuussa aloitin bloggaamisen mutta nyt vasta avaan blogin, hassua. Moni asia yliopistotyössä tapahtuu sykäyksittäin. On aika lukea, tutkia, kirjoittaa, suunnitella, opettaa. Usein nämä asiat limittyvät mutta alkuvuodesta oli minun rauhallinen aikani miettiä flipattavan kurssini kehittämistä.

Peruutetaanpa vähän. Siis mikä flippaus?

Itä-Suomen yliopiston flipped classroom -pilottiprojekti tarkoittaa sitä, että jokainen siihen osallistuva opettaja flippaa eli kääntää kurssinsa sellaiseksi, että iso osa opiskeltavasta aineksesta opiskellaan luokkatapaamisten ulkopuolella. Yhteisissä kokoontumisissa syvennetään tietoa ja sovelletaan sitä.

Käyttökelpoinen määritelmä flippauksesta löytyy esim. täältä: http://flippedclassroom.org ja oman yliopistomme projektin esittely täältä: http://www.uef.fi/fi/web/saima/flipparit.

Kurssini on nimeltään Markkinointi- ja yhteisöviestintä ja opetan sen sekä Kuopiossa että Joensuussa. Se alkaa syyskuussa, joten melko vauhdikkaasti on nyt saatava kokonaisuus reilaan. Ei siis enää lukemisia ja pohdiskeluja helmikuun malliin vaan kädet savessa tekemistä – toivottavasti tämän blogin tuella!

Helmikuiset pohdintani löytyvät ohesta. Ehkä niistä on hyötyä jollekulle muullekin kurssinsa kehittämistä miettivälle :)