EGO vai ECO? Otto Scharmerin hahmotelmaa tulevaisuudesta

Tämän vuoden Pedaforumin helmihetkiä oli Otto Scharmerin (MIT, Presencing Institute) keynote-luento aiheesta Reimagining Higher Education: Transforming Systems for Human and Planetary Flourishing.

Kuuntelin sitä niin lumoutuneena, että muistiinpanotkin jäivät vajaiksi eikä sijaintini salissa ollut aivan optimaalinen vaikkapa slaidien tallentamiseen. Esitys ei kuitenkaan jättänyt rauhaan, joten vielä ennen lomaa piti kaivella Scharmerin ajatuksia ja löysinkin häneltä Youtubesta lähes identtisen esityksen, jota ryhdyin perkaamaan. Scharmerin kirja Theory U. Leading from the Future as It Emerges menee myös lukulistalle, se näkyy löytyvän e-kirjana Itä-Suomen yliopiston kirjastosta.

Olen opettanut vuosia kurssia nimeltä Leading and Managing Change, jota muokkaan parhaillaan muotoon Future Leadership and Change. Ei siis ihme, että olen Scharmerista aika innostunut.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Scharmer ajattelee tulevaisuuden hyvin henkilökohtaisena: mahdollisuudet ovat näkyvissä mutta niitten toteutuminen riippuu sinusta ja minusta. Scharmerin mukaan olemme monenlaisen hajaannuksen äärellä: ekologisen, sosiaalisen ja henkisen. Muutoksen mahdollisuus riippuu siitä, miten tietoisuutemme muuttuu ja jääkö muutoksen ymmärtäminen tiedon tasolle vai koskettaako se kaikkia aisteja. 

Scharmer asetti vastakkain EGO- ja ECO-ajattelun. EGO-ajattelua leimaa eristäytyneisyys ja siihen liittyy mm. poissaolo, kieltäminen, syyttely ja hajaannus ja tunteitten puolella pelko, viha ja välinpitämättömyys. ECO-ajattelua leimaa yhteys ja siihen Scharmer liitti läsnäolon, näkemisen, aistimisen ja yhteiskehittämisen ja tunteista rohkeuden, myötätunnon ja uteliaisuuden.

Mitä on oppiminen ja johtaminen nykyisenä disruption, hajottavan muutoksen aikana, kun totutut toimintamallit murtuvat?

Scharmerin mukaan planetaarinen kriisi vaatii radikaalia ajattelua ja siirtymää egosta ecoon. Erityisesti Scharmer korosti kuuntelemisen ja keskustelun laatua. Voisimmeko päästä väittelystä ja vaientamisesta eteenpäin, kohti dialogia ja kollektiivista luovuutta? Voisimmeko päästä myrkyllisesta syyttelystä kohti luovaa yhteiskehittämistä?

Nämä ovat toki melkoisia haasteita nykyisenä vastakkainasettelun aikana. Toisaalta ajattelen, että yliopistonopettajina meillä on upeat mahdollisuudet vaikuttaa tuleviin päättäjiin. Samalla voimme oppia opiskelijoiltamme, jotka ovat monessa asiassa, kuten ympäristökysymyksissä, valveutuneempia kuin oma sukupolveni.

Scharmerin esitystä kuunnellessani olin oikeastaan aika ylpeä omasta oppiaineestani ja koko Innovaatiojohtamisen tiimistä. Ohjelmassamme toteutamme esimerkiksi yhteiskehittämistä ja edistämme arvostavaa suhtautumista opiskelukumppaneihin. Ei huono!

Lue lisää: www.ottoscharmer.com

Pedaoppia Pedaforumista

Suomessa on jo 30 vuoden ajan järjestetty vuotuinen korkeakouluopetuksen kehittämisen Pedaforum-tapahtuma. Osallistujamäärä on kasvanut tasaisesti ja se suorastaan ryöpsähti ammattikorkeakoulujen tultua mukaan. Ne ovat olleet hyvin aktiivisia myös tapahtuman järjestäjinä; tänä vuonna kokoonnuttiin Hämeen ammattikorkeakoulussa Hämeenlinnassa, ensi vuonna Metropoliassa Helsingissä 4.–6.6.2025. Nyt teemana oli Korkeakoulupedagogiikka globaalin hyvinvoinnin rakentajana.

Korkeakouluopettajan työn haasteita HAMKin tutkijayliopettaja Liisa Postareffin esityksessä. Kuva suurenee klikkaamalla.

Pedaforumin ohjelman ja formaattien (suullinen esitys, symposium, työpaja, luova esitys) määrä on hengästyttävä enkä tietysti tiedä, mitä menetin, kun valitsin juuri ne kanavat, jotka valitsin. Olin iloinen, että kuuntelin mm. KARVIn arviointiasiantuntija Mira Huuskon informatiivisen esityksen suomalaisen korkeakoulupedagogiikan kehittämistarpeista opiskelijoiden, opettajien ja pedagogisten johtajien näkökulmasta (Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arviointi).

Laajan tutkimusaineiston mukaan opiskelijat kokivat tarpeellisimmaksi kehittää etä-, läsnä- ja hybridiopetuksen tasapainoa, työelämäyhteyksiä, opettajien opetustaitoa, koulutuksen laatua ja oppimistehtäviä. He myös vähentäisivät ryhmätöitä. 

Opettajat puolestaan kaipasivat lisää resursseja opetukseen ja mahdollisuuksia ja aikaa kouluttautumiseen, työelämäyhteyksien rakentamiseen ja korkeakoulupedagogisten koulutusten kehittämiseen. Pedagogiset johtajat kehittäisivät urapolkuja, tekisivät pedagogisesta kouluttautumisesta pakollista ja kaipasivat lisäresursseja koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen. 

Tutkimukseen (Toom ym. 2023) perustuvina kehittämissuosituksina Huusko esitti mm. että etä-, hybridi- ja lähiopetuksen valinnassa pitää käyttää selkeitä ja yhteisesti sovittuja pedagogisia perusteluja. Niinpä!

KARVIn laaja tutkimus kertoo myös hyvinvoinnin kehittämisen tarpeista.

Ajankohtainen tekoälytematiikka oli esillä Pedaforumissa monin tavoin. Kiinnostava oli Jussi-Pekka Järvisen esitys Helsingin yliopiston omasta käyttöliittymästä GPT-malleihin (CURRECHAT), mikä mahdollistaa työskentelyn omilla palvelimilla eli kaikki tapahtuu turvallisemmin kuin yleensä tekoälymaailmassa ja säilyy myös EU-alueella.

Teija Koskelan ja Tellervo Härkin tekoälytyöpajaan menin, koska Teija on ollut meillä UEFissa ja olen ollut hänen hyvissä työpajoissaan aiemminkin. Saimme pohtia ryhmissä tekoälyn hyödyntämisen tapoja, sen käytön raportointia ja ajattelun taitojen kehittymistä tekoälyä hyödynnettäessä. Kaikissa yliopistoissa pohditaan nyt kiivaasti, miten rakentaa oppimistehtäviä, jotka hyödyntävät tekoälyä: miten saadaan se tukemaan väittelyitä, ideointia ja keskusteluja ja miten opetetaan promptausta eli fiksujen kehotteiden rakentamista.

Tellervo Härkki ja Teija Koskela Turun yliopistosta, aiheena tekoälyn hyödyntäminen opinnoissa.

Hieno esimerkki tieteidenvälisestä, systemaattisesta ja ajankohtaisesta kurssisuunnittelusta oli Tampereen yliopiston Jonna Käpylän ja Hannele Auvisen esitys kestävän kehityksen opintojaksosta ja heidän käyttämästään pedagogisesta mallista. Opintojakson teoreettinen perusta rakentuu kestävyysjohtamisen, kestävän kehityksen kompetenssien ja transformatiivisen oppimisen varaan. 

Esimerkki systemaattisesta kurssisuunnittelusta Tampereelta, aiheena kestävä kehitys.

Aiheeseen liittyvä lukusuositus: Asikainen, E., Laininen, E. & Salonen. A.O. 2024. Ammatillisen opettajan planeteerinen toimijuus. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 26(1), 78–88.

Itselleni tapahtuman huiminta antia oli Otto Scharmerin (MIT) keynote tulevaisuuden uhkista ja muutoksen mahdollisuudesta. Valmistelen ensi kevääksi Future Leadership and Change -kurssia, mihin Scharmerin esitys antoi oivia eväitä. Toinen keynote, Anne Birgitta Pessin (HY) esitys hyvinvoivasta korkeakouluyhteisöstä sisälsi paljon kiinnostavaa mutta olisi hyötynyt tiukemmasta fokusoinnista juuri tämän yleisön tarpeisiin ja annettuun aikaan.

Oli rentoa olla seminaarissa kerrankin ilman omaa esitystä. Kollega Mirjami Ikonen veti peräti kaksi työpajaa: improvisaatiosta ja Lego-pedagogiikasta. Hatunnosto hänelle!

Hyödyllinen yksityiskohta kotiinviemisiksi: tapahtuman aluksi HAMKin turvallisuusasiantuntija Reima Kallinen piti lyhyen turvallisuusinfon, missä esiteltiin mm. ensiapupiste ja defibrilaattorin sijainti ja korostettiin turvallisen tilan periaatteita. En ole sellaista ennen nähnyt missään tapahtumassa ja heti tuli sellainen olo, että hyvissä käsissä ollaan.

Huomasin ihmisten kanssa jutellessani, että Pedaforumin osallistujista todella moni tuli opetushallinnon, tukipalvelujen tai erilaisten kehittämisprojektien parista. Mietittiin UEF-kollegan Erkki Pesosen kanssa, että miksi näin, koska ohjelma oli pullollaan ideoita opetuksen kehittämiseen. Vaikuttaako ajankohta? Olemmeko me kesäkuun alussa jo niin arviointien työllistämiä ja lomavalmiita – tai tutkimusmoodiin siirtyneitä – että ei enää jaksa opetus kiinnostaa? Tarvittaisiinko hiukan tuuppimista pedajohtajien puolelta ja mainostusta: tuonne kannattaa mennä? Itsellenikin tämä taisi olla vasta kolmas Pedaforum neljäntoista opettajavuoteni aikana.

Vanajanlinna. HAMKin vararehtori Heidi Ahokallio-Seppälä veti riemukkaat tanssimuuvit iltajuhlan aluksi.

Kesäinen Hämeenlinna näytti parastaan ja tapahtuman illanvietto oli komean Vanajanlinnan puutarhassa. Iltajuhlassa palkittiin myös Yliopistopedagogiikka-lehden ansiokas tutkimusartikkeli viime vuodelta: Aarnikoivu, M., Mertala, P., Paldanius, H. & Tuhkala, A. Väitöskirjatutkijoiden tieteellisen kirjoittamisen osaaminen ja tuki suomalaisissa yliopistoissa. 

Ruoka oli erinomaista ja seura mainiota mutta toipilaalle olisi ollut mahdotonta seistä koko pitkä ilta. Onneksi muutama tuolikin oli varattu tällaisia tapauksia varten. Erittäin hienoa oli jutella elämänkulusta Aallon opintopsykologin Merita Petäjän kanssa, sillä olemme tutustuneet perheittemme kautta jo lapsina ja käyneet koulua yhdessä Jyväskylässä. Ihania kohtaamisia tuollaiset – ja niin kaivattuja näinä etäilyn aikoina.