Tämän vuoden Pedaforumin helmihetkiä oli Otto Scharmerin (MIT, Presencing Institute) keynote-luento aiheesta Reimagining Higher Education: Transforming Systems for Human and Planetary Flourishing.
Kuuntelin sitä niin lumoutuneena, että muistiinpanotkin jäivät vajaiksi eikä sijaintini salissa ollut aivan optimaalinen vaikkapa slaidien tallentamiseen. Esitys ei kuitenkaan jättänyt rauhaan, joten vielä ennen lomaa piti kaivella Scharmerin ajatuksia ja löysinkin häneltä Youtubesta lähes identtisen esityksen, jota ryhdyin perkaamaan. Scharmerin kirja Theory U. Leading from the Future as It Emerges menee myös lukulistalle, se näkyy löytyvän e-kirjana Itä-Suomen yliopiston kirjastosta.
Olen opettanut vuosia kurssia nimeltä Leading and Managing Change, jota muokkaan parhaillaan muotoon Future Leadership and Change. Ei siis ihme, että olen Scharmerista aika innostunut.
 |
| Kuvat suurenevat klikkaamalla. |
Scharmer ajattelee tulevaisuuden hyvin henkilökohtaisena: mahdollisuudet ovat näkyvissä mutta niitten toteutuminen riippuu sinusta ja minusta. Scharmerin mukaan olemme monenlaisen hajaannuksen äärellä: ekologisen, sosiaalisen ja henkisen. Muutoksen mahdollisuus riippuu siitä, miten tietoisuutemme muuttuu ja jääkö muutoksen ymmärtäminen tiedon tasolle vai koskettaako se kaikkia aisteja.
Scharmer asetti vastakkain EGO- ja ECO-ajattelun. EGO-ajattelua leimaa eristäytyneisyys ja siihen liittyy mm. poissaolo, kieltäminen, syyttely ja hajaannus ja tunteitten puolella pelko, viha ja välinpitämättömyys. ECO-ajattelua leimaa yhteys ja siihen Scharmer liitti läsnäolon, näkemisen, aistimisen ja yhteiskehittämisen ja tunteista rohkeuden, myötätunnon ja uteliaisuuden.
Mitä on oppiminen ja johtaminen nykyisenä disruption, hajottavan muutoksen aikana, kun totutut toimintamallit murtuvat?
Scharmerin mukaan planetaarinen kriisi vaatii radikaalia ajattelua ja siirtymää egosta ecoon. Erityisesti Scharmer korosti kuuntelemisen ja keskustelun laatua. Voisimmeko päästä väittelystä ja vaientamisesta eteenpäin, kohti dialogia ja kollektiivista luovuutta? Voisimmeko päästä myrkyllisesta syyttelystä kohti luovaa yhteiskehittämistä?
Nämä ovat toki melkoisia haasteita nykyisenä vastakkainasettelun aikana. Toisaalta ajattelen, että yliopistonopettajina meillä on upeat mahdollisuudet vaikuttaa tuleviin päättäjiin. Samalla voimme oppia opiskelijoiltamme, jotka ovat monessa asiassa, kuten ympäristökysymyksissä, valveutuneempia kuin oma sukupolveni.
Scharmerin esitystä kuunnellessani olin oikeastaan aika ylpeä omasta oppiaineestani ja koko Innovaatiojohtamisen tiimistä. Ohjelmassamme toteutamme esimerkiksi yhteiskehittämistä ja edistämme arvostavaa suhtautumista opiskelukumppaneihin. Ei huono!
Lue lisää: www.ottoscharmer.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti