Taisi olla niin tiukka rutistus tuo syksyinen flippaus, että sen jälkeen ei ollut kirjoitusintoakaan. Sanottavaa kyllä olisi paljonkin, esimerkiksi flippauksen haasteista tai äänitystekniikasta tai kehittämiseen tarjolla olleesta ajasta. Onneksi tätä kaikkea on saanut purkaa laitoksen omassa operyhmässä ja taisinpa luvata puheenvuoron flippaajataipaleestani myös maaliskuiseen flippariseminaariin.
Mutta nyt terveiset Pohjois-Ranskasta, Lillestä. Olen täällä Erasmus-vaihdossa jo neljättä kertaa. Todella mukavaa olla tutussa paikassa, missä hissin lonksahtelukin herättää lämpöisiä tunteita.Opetan täällä muutoksen johtamista ESTICE Business Schoolissa, joka on Lillen katolisen yliopiston osa. Opiskelijani ovat lähestulkoon valmiita kauppatieteiden maistereita eli periaatteessa samassa vaiheessa opintojaan kuin he, joille pidän vastaavan kurssin Kuopiossa joka kevät. Ryhmien välinen ero on kuitenkin melkoinen.
Kuopiossa ryhmäni on hyvin monikulttuurinen, lähes 20 eri kansallisuutta. Täällä kaikki ovat ranskalaisia, toki monikulttuurisuutta löytyy opiskelijoitten perheistä ja lisäksi opintoihin kuuluu useita ulkomaanharjoittelujaksoja.
Kotona opiskelijat ovat selkeästi vanhempia. Täällä nuoret ovat päässeet yliopistoon suoraan koulusta, joten nyt, kun maisteriksi valmistuminen lähenee, he ovat 22-24-vuotiaita.
Suurin ero on kuitenkin opiskelun koulumaisuudessa. Täällä kierrätetään nimilistoja joka päivä ja poissaoloista seuraa vuolaat selitykset sekä minulle että hallintohenkilökunnalle. Täkäläiset kollegani väittävät, että ranskalainen koulu ei valmista opiskelijoita ollenkaan itsenäiseen työskentelyyn ja ajatteluun vaan korkeakouluun tullessaan he odottavat saavansa kaiken annettuna. Opettajien mielestä useimmat opiskelijat eivät myöskään viiden vuoden aikana opi ajattelemaan itsenäisesti. Koulutus onkin täällä paljon enemmän käytäntöön painottuvaa kuin meillä. Mietityttää kuitenkin, miten voi kasvaa johtajaksi, jos opinnot eivät edistä kriittiseen ajatteluun, itsenäisyyteen, vastuuseen ja viisaaseen harkintaan kasvamista.
 |
| ESTICE Business School. |
Oman haasteensa tämän vuoden reissulle on tuonut ryhmän koko: 62. Kun olin täällä ensimmäistä kertaa v. 2011, opiskelijoita oli 13. Opetan aamupäivät ja iltapäivisin opiskelijat työstävät ryhmäesityksiään. Flippausta en ole juurikaan voinut soveltaa, sillä täällä halutaan pitää kiinni runsaista lähiopetustunneista. Jos vielä palaan tänne, on kurssin osallistujamäärälle oltava yläraja, koska tilat paukkuvat jo nyt ja esim. oppimiskahvilan toteuttaminen tämän porukan kanssa on melkoinen suoritus. Ja huonommin väki sitoutuu, kun ryhmät ovat isoja; yksi neitonen esimerkiksi selaili alusvaatekuvastoa, kun olisi pitänyt keskittyä oppimiskahvilan tehtäviin :)
 |
| Lillen sydän. |
Ihan oma lukunsa on sitten luentosalien tekniikka. Joka vuosi toivon luokkaan nettiyhteyttä, jotta voin käyttää video-caseja. Joskus yhteys onnistuu, joskus ei. Tänä vuonna ei ole onnistunut, mikä on harmi, sillä juuri ison ryhmän kanssa nuo caset olisivat mainioita keskustelun herättäjiä. Luokissa ei myöskään ole opettajalle tietokoneen näyttöä vaan konetta pitäisi ohjata valkokangasnäytöltä ja ranskankielisistä valikoista. Projektorin asentoa säädettiin eilen pitkällä teräskepillä, onneksi koko laite ei pudonnut...
Lille on sympaattinen kaupunki, väkiluvultaan Tampereen luokkaa. Vanhoja ja vielä vanhempia taloja riittää, kaikkein vanhin osa on keskiajalta. Paikallinen taidemuseo on Louvren jälkeen Ranskan merkittävin. Jalkapallon ystäville löytyy 50.000-paikkainen uusi stadion.
Parasta täällä ovat kuitenkin ihmiset. En osaa ranskaa eivätkä pohjoisranskalaiset osaa juurikaan englantia mutta asiat selviävät aina kaupoissa ja kaduilla. Ihmiset ovat aivan käsittämättömän avuliaita ja reiluja ja kuljettavat harhailevan turistin vaikka kädestä pitäen kohteeseen.
Taidankin sen kunniaksi syödä huomenna aamupalalla viikon ensimmäisen croissantin. Ja dipata sitä kahviin, paikalliseen tapaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti