Maaliskuun puolivälin liepeillä moni jakoi Twitterissä tuntojaan, kun etätyön ja -opetuksen vuosipäivä ohittui.
Kalenterissani lukee 17.3.2020: YLIOPISTO KIINNI. Siellä lukee myös, että olin kovassa flunssassa, ja että 25.3.2020 alkoi englanninkielinen syventävien opintojen kurssi, jolla oli myös useita kansainvälisiä opiskelijoita. (Teemana oli, ironista kyllä, muutoksen johtaminen! Sitäpä tässä on nyt vuosi harjoiteltu.)
Ei tarvinnut tuolloin paljon miettiä laadukkaiden opetusvideoitten tekoa, koska aikaa (ja ääntä) ei ollut. Samoin kuin niin monet kohtalotoverit, syöksyin höyryjunan lailla etäopetukseen hätäisesti muokatun kurssirakenteen ja -tehtäväpaletin kanssa.
Olen ikuisesti kiitollinen soveltavan fysiikan laitoksen Lasse Heikkiselle, jonka esimerkin mukaan ymmärsin tehdä kurssista niin selkeän kuin tuossa aikataulussa pystyi.
Samaan aikaan Itä-Suomen yliopisto käynnisti etäopetuksen tukitunnit, joitten toteuttamisessa sain itsekin olla mukana. Erittäin joustavaa ja asiakaslähtöistä toimintaa minusta.
 |
| Tätä kaipaan eniten: iloista yhteisöllisyyttä. |
On hassua ajatella, että vuosi sitten monien yliopistolaisten etätyökokemus oli tosi vähäistä, sähköisiä kalentereita ei käytetty yleisesti ja Zoomia ja Teamsia hyödynnettiin lähinnä graduseminaareissa ja -ohjauksissa. Nyt joka paikassa kysellään, mitä hyviä käytänteitä halutaan säilyttää sitten, kun joskus palataan kampukselle.
Jotkut opettajat ovat siinä määrin mieltyneet etäopetukseen, etteivät palaisi ollenkaan. Useat opiskelijat haluavat jatkossakin opiskella siellä, missä sattuvat asumaan.
Ja monet ovat niin kyllästyneitä etäilyyn, että riemuissaan palaavat kampukselle heti, kun se on mahdollista.
Keskustelimme tästä aiheesta tällä viikolla, kun rehtorit Jukka Mönkkönen ja Tapio Määttä vierailivat meillä kauppatieteissä laitoskierroksellaan. Tämä chat-lausahdukseni lähti sittemmin leviämään twiittinä: "Opetusmuotojen valinnassa lienee keskeistä se, miten niiden avulla saavutetaan linjatut osaamistavoitteet. Kyse ei ole myöskään vain siitä, miten opiskelijat haluavat opiskella ja opettajat opettaa vaan mikä on pedagogisesti perusteltua."
Omalla laitoksellamme olemme linjanneet, että meiltä valmistuvilla talousalan ammattilaisilla pitää olla mm. hyvät viestintä- ja tiimityötaidot.
Kuvitelkaa maailma, jossa kohtaamanne asiantuntijat olisivat opiskelleet kaiken etänä. Enpä haluaisi olla sellaisen esihenkilön tiimissä, jolla olisi alkeelliset vuorovaikutustaidot. Ja johan meillä on kokemusta lääkäreistä, jotka katsovat lämpimämmin tietokonetta kuin potilasta.
Erityisesti olen viime aikoina murehtinut syksyn 2020 fuksien takia. Omassa fuksitutkimuksessamme (aineisto syksyltä 2018) toistui mahtava kokemus siitä, miten upeaa on olla osa yhteisöä ja miten toiset opiskelijat ja henkilökunta auttavat aina, jos jokin on vaikeaa, ja vaikka kaikki on uutta ja outoa niin vau, tämä on minun oma alani ja itsenäinen elämäni.
Tukeva ja huolehtiva opiskeluyhteisö on keskeinen elementti opintoihin ja omaan alaan kiinnittymisessä. Miten olimme tukena, miten huolehdimme, kun etänä aloitettiin? Miten paikkaamme kuiluja ensi syksynä, jos kampuksella ollaan?
Hienoa kyllä, yliopistomme on tarttunut tähän haasteeseen tosissaan, luvassa on monenlaista tukea niin opiskeluun, opetukseen kuin ohjaukseenkin.
Kunpa pääsisimme vaikka yhteiseen illanviettoon sekä viime että ensi syksyn fuksien kanssa.
Esimerkiksi Tampereen yliopisto on kuitenkin jo päättänyt, että yli 50 opiskelijan ryhmät opiskelevat syksyllä pääsääntöisesti etänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti