Mistä puhumme, kun puhumme verkko-opetuksesta

Mitä sinulle tulee mieleen, kun kuulet, että kurssi toteutetaan verkossa? Luulenpa, että vastaukset vaihtelevat melkoisesti – samoin kuin opiskelijoitten kokemukset verkkokursseista.

Verkkokurssilla on monet kasvot. Joskus kasvoja ei ole ollenkaan ja opettaja ja opiskelija ”kohtaavat” ensimmäisen kerran, kun Weboodiin kilahtaa kurssiarvosana. Useimmiten tämä ei ehkä ole paras tapa edistää oppimista. Ainakin tuollainen opiskelutapa vaatii opiskelijalta jo melkoisia itsensä johtamisen ja aikatauluttamisen taitoja.

Saimme juuri joulun alla julkaistuksi tutkimuksemme ensimmäisen opiskelusyksyn kokemuksista. Se osoitti, että itseohjautuvuus on fuksien elämässä suuri haaste. Miten suunnitella ajankäyttö järkevästi, kun lukujärjestyksen kiintopisteitä on niin paljon vähemmän kuin lukiossa? Ja entäpä nyt, kun koronan aiheuttama poikkeustila on vienyt nekin vähät kiintopisteet?

Jotkut opiskelijoitten viestit koronavuoden kokemuksista ovat aika karua luettavaa. Yksin on taisteltu kurssien kanssa, opiskeluyhteisö on hävinnyt tyystin ja opettaja varsinkin. Luokkaopetuksen poistuttua opettajat ovat päätelleet, että opiskelijat pääsevät nyt helpommalla ja ladanneet kursseille tehtäviä niin, että uupumus iskee jo tehtävälistoja lukiessa. Noloa tunnustaa, mutta niin tein itsekin.

Ihan kuin meiltä olisi unohtunut se, miten kauhea huoli meillä kaikilla oli omasta ja läheisten terveydestä koronan takia – myös opiskelijoilla. Niin että lue siinä sitten keskittyneesti laajoja asiakokonaisuuksia ja kirjoita syvällisiä ja pohdiskelevia esseitä kurssille jos toisellekin.

Teimme maaliskuussa 2020 pakollisen loikan etäopetukseen vauhdikkaasti ja suunnittelematta, joten kannattaa toki olla armollinen sekä itselleen että opettajakollegoille. Samalla on tunnustettava, että se, mitä tuolloin tuotimme verkkoon, ei välttämättä ole pedagogisesti kestävää pitkällä tähtäimellä.

Verkkokurssi ei automaattisesti tarkoita sitä, että

• sen voi tehdä omaan tahtiin milloin vain
• se tehdään aina yksin, ilman opiskeluyhteisöä
• se olisi opettajaa vähemmän työllistävä, helpompi tapa opettaa
• opettajaa ei näe koskaan.

Väitän, että pedagogisesti laadukkaassa verkkokurssissa on samat elementit kuin missä tahansa hyvässä opetuksessa. On osaamistavoitteet, niitä tukeva menetelmäpaletti ja tavoitteiden toteutumisen arviointi. On selkeä rakenne ja aikataulu. On ihmiskasvoinen opettaja. On yhteisö, jonka kanssa opiskellaan.

Mietitään yhdessä lähivuosina, miten tehdä verkko-opetuksesta entistäkin parempaa!

**

Teksti on julkaistu 26.1.2021 Itä-Suomen yliopiston verkko- ja monimuotopedagogiikan verkkosivuilla. Se liittyy uuteen fasilitaattorin työhöni (50%), mistä myös lisää tuolla sivustolla.