Opettajan viestit ja poikkeustila

Meillä Itä-Suomen yliopistossa aloitettiin päivittäiset opetuksen tukitunnit hyvin nopeasti yliopiston sulkeuduttua. Olen tosi ylpeä siitä, miten tuo saatiin pyörimään opintopalvelujen, tietotekniikkapalvelujen ja opettajaverkoston yhteistyönä jo 23.3. alkaen.

Joka arkipäivä, yli kuukauden ajan, opiskeltiin yhdessä monenlaisia välineitä Zoomista oppimisen arviointiin ja Teamsista digitaalisiin oppimateriaaleihin. Ohjelma ja tallenteet ovat nähtävissä täällä.

Huhtikuun puolivälissä vastasimme työtovereitteni Sari Tarvaisen ja Outi-Maaria Palo-ojan kanssa yhdestä tällaisesta etäopetuksen tukitunnista.

Tukituntimme teemana ei ollut vermeet ja välineet vaan oltiin vähän yleisemmällä tasolla, aiheena Opetusviestintä ja vuorovaikutus. Ja siinäkin oli painopiste erityisolosuhteissa.

Lienen jonkin sortin viestinnän asiantuntija pitkän viestintäammattilaisen työhistoriani ja tutkimus- ja opetustyöni kautta. Olen väitellyt yhteisöviestinnästä ja tutkinut mm. aikuisten oppimista ja viestintää verkkoyhteisöissä. Vuosi sitten sain valmiiksi yliopistomme tarjoaman Verkko-opetuksen asiantuntijavalmiudet -kokonaisuuden (jonka pohdintoja löytyy tuosta blogini laidasta).

Väitän, että hyvä opetusviestintä verkossa on pääperiaatteissaan samanlaista kuin hyvä viestintä muutenkin: selkeää, kaksisuuntaista, kuuntelevaa ja arvostavaa. Verkossa kuitenkin korostuvat selkeys ja toisto. Sekä opettajan ja opiskelijoitten välisen että opiskelijoitten keskinäisen vuorovaikutuksen eteen on nähtävä vaivaa, ei se spontaanisti tapahdu.

Lisäksi olemme eläneet poikkeustilassa. Alla on kasvatustieteen professori, aivotutkija Minna Huotilaisen herättelevä kuva, johon tutustuin viime kesän Pedaforumissa. Aiheena oli aivot ja oppiminen.

Kuva suurenee klikkaamalla.

Vasemmalla on taistele tai pakene -tila, oikealla flow'n ja oppimisen tila. Vasemmalla uhkaa, kiirettä, epätoivoa ja pelkoa, oikealla hallinnan tunne, tekemisen meininki, oppiminen ja innostus.

Väitän, että viime kuukausina olemme paljolti olleet tuossa taistele tai pakene -tilassa, mikä on aika kaukana iloisesta oppimisesta. Väitän myös, että opetusviestintä voi olla hyvin merkittävässä asemassa siinä, miten oppimisen iloa ja turvallisuutta rakennetaan poikkeusoloissa.

Tällaista listaa avasin huhtikuun koulutuksessa. Siinä on hyödynnetty myös oppeja, joita on karttunut erittäin eläväisen ja innostavan Facebook-foorumin Higher Ed Learning Collective kautta. Ryhmässä on lähes 26.000 jäsentä, niin verkkopedagogeja, tutkijoita kuin hallintoväkeäkin.

Kuva suurenee klikkaamalla.

Pandemia on haastanut meitä opettajia erityisesti tuon empatian osalta. Yliopistossa voi opettaa aika tiukasta asiantuntijaroolista käsin, ilman, että opiskelijat tietävät yhtään mitään opettajan yksityiselämästä – tai opettajat opiskelijoitten elämästä. Ryhmät voivat olla myös niin isoja, ettei syvällisempi tutustuminen olisi edes mahdollista, paitsi ehkä opinnäytetöiden ohjauksessa.

Nyt tuli aika, jolloin pitää kysyä aktiivisesti, mitä opiskelijoille kuuluu – ja valmistautua kuuntelemaan. Itselläni on tullut vastaan tapauksia, joissa opiskelijan läheisellä on ollut korona, yhdellä meni työpaikka alta, toinen on joutunut tekemään järkyttävän pitkiä työpäiviä, kolmas oli tullut Suomeen vaihtoon ja oli turvallisempaa pysyä täällä kuin palata kotimaahan, neljäs joutui työmatkaltaan koronakaranteeniin. Ja tietysti nämä tavanomaisemmat kuviot: lapset ovat kotona ja heitä pitäisi opettaa ja huoltaa, ja yhteinen huoli omasta ja läheisten terveydestä.

Etäläsnäoloa ovat nyt aivan ilmeisesti tarvinneet sellaisetkin opiskelijat, jotka normaalioloissa opiskelisivat verkkokurssinsa itsenäisesti ja ilman suurempaa tarvetta opettajan tai ryhmän kohtaamiseen.

Ihan hiljattain tutkijakollega kasvatustieteiden puolelta, Erkko Sointu, vinkkasi tuoreesta Kasvatus-lehden artikkelista, joka käsittelee luottamuksen rakentumista verkkokurssilla opiskelijan näkökulmasta (Valkonen, Tyrväinen & Uotinen, 2020). Sen mukaan luottamuksen edellytyksiä olivat ryhmän turvallisuus ja yhteisöllisyys, verkkoympäristön selkeys ja helppokäyttöisyys sekä opettajan suunnittelutyö, ammattitaito ja läsnäolo.

Siinä ne taas ovat: yhteisöllisyys, selkeys ja läsnäolo – erityisen tärkeitä tänä koronakeväänä.

***

Lisää asiantuntijapuhetta aiheesta tiistaina 12.5. klo 14.00-15.00 Itä-Suomen yliopiston tiedekahvilassa, Café Smartissa: Livenä vai etänä – millaista uutta osaamista verkkovuorovaikutus vaatii? Mukana yliopistonlehtori Jonna Koponen kauppatieteiden laitokselta ja suunnittelija Elsi Similä Aducatesta.